//Heli +pennut //

Punatähti oli huolissaan, hän ei tarkalleen tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä, miten määrätä tai mitä päättää. Hän oli toistaiseksi lisännyt partioita, pyrkinyt löytämään vihjeitä Leijonaliljan ja muiden tilanteesta, jopa pyytänyt Kaiulta jonkinlaista vastausta. Mutta hän osasi jo arvata, että Imperiumi olisi kaiken takana. Kukkaiselo toimi nyt toistaiseksi parantajana, Hämähäkkitassun ollessa vielä liian nuori ottamaan täyttä vastuuta puutteellisen tietovarastonsa kanssa koko kansasta. Verisuden partio ei ollut löytänyt vahvoja merkkejä Eliasta, tämä oli todettu lähteneen mailta kohti Salamavuorta, susilaumaa tai vuoria, mutta Auringonsirpaleen mukaan olisi myös olemassa se vaihtoehto, että kyseinen kissa vain kiertäisi rajoilla ja olisi tarkkaan tietämässä mihin lähtisi seuraavaksi. Olisi mahdotonta lähteä arpomaan, mihin suuntaan kuuluisi lähteä viemään varoitusta.
Siksi Punatähti halusikin tavata Tuulisydämen ja hämärän laskeutuessa, Punatähti hiipi ulos pesästään, poistui leiristä ilman, että tuoreet soturit vartiossa huomasivat häntä ja hän lähti kulkemaan kohti Myrskyvaahteraa. He eivät olleet Tuulisydämen kanssa ehtineet sopia uutta tapaamispaikkaa, hetkeä tai aikaa, joten hänen oli otettava riski. Samalla kun hänen oli jatkuvasti kuljettava kylmässä järven rantavedessä, ettei jättäisi liikaa merkkejä rajojen ylittämisestä ja omaa hajuaan. Tämän tassut olivat jäässä, kun hän viimein oli saapunut Myrskyvaahteran reviirin tuntumaan ja kykeni samalla tuntemaan päivittäin jatkunutta huonoa, sekä heikkoa olotilaansa.
Myrskyvaahteran reviirillä oli hiljaista, Punatähden sydän hakkasi, hän ei tiennyt, mistä alottaisi Tuulisydämen etsimisen siten, ettei jäisi kiinni. Tietysti jos hän jäisi kiinni, hän ilmoittaisi tulevansa rauhassa ja kertoisi koko kansalle Aurinkotuulen tapahtuneesta ja haluavansa varoittaa kaikkia, mutta samassa hän kuuli partion ääniä. Punatähti säikähtäneenä kompastui ja hän ähkäisten kivusta, varovasti vapisten kääntyi kyljelleen, huomaten, miten terävä kivi oli raapaissut hänen vatsansa kylkeä. Naaras hiljaa sihisten piteli tassullaan kylkeä ja katseli verta tassuissaan, purren hampaitaan tuskaisena yhteen, samalla kun tunsi, että jokin oli enemmänkin pielessä.
Hänen synnytyksensä käynnistyi, samalla kun hän menetti suuria määriä verta.
''Punatähti'', kuului pian yllättynyt kuiskaus ja samalla silmät laajenivat äimistyksestä, kun Tuulisydän oli saapunut Punatähden luokse (?).
''Imperiumi kidnappasi Aurinkotuulesta kissoja, halusin tulla varoittamaan Myrskyvaahteraa'', Punatähti vaivalloisesti sai sähistyä, samalla kun todellisuuden taju lainehti pimeyden ja rantaveden rajamailla. ''En ollut uskaltanut myöskään kertoa, että odotan sinulle pentuja'', valkea johtaja yllättäen sai sanottua, pidättäessään hengitystään supistuksen alkaessa. Samaisella hetkellä, kun ensimmäinen pentu syntyi, Punatähti menetti yhden elämänsä.

Masi (käytössä 20kp palkintolisä)
Verisusi 20kp
Tulitähti 20kp
Punatähti 20kp
Hiekkapyörre 40kp


Heli (käytössä 10kp palkintolisä)
Kukkaiselo 20kp
Loimuavasydän 10kp
Kipinäntähti 10kp

Sarahalla (ei käytössä kp-lisää tai saavutettu palkintolisää)
Punatiikeri 0kp

//Chabi, Heli, Sara + Aurinkotuuli//

Punatähti oli pyytänyt tai käskenyt, miten kukin halusi asian tulkita, Auringonsirpaletta, Tammikynttä ja Verisutta kiertämään partiona reviirin. Heidän piti varmistaa, ettei kansan mailla olisi enää Eliaa, tuon seuraajia tai Eedensielua. Verisusi ei muistanut Eedensielua, mutta ilmeisesti toinen oli yllättäen kadonnut, mutta jälkeenpäin selvinnyt, että tämä todella oli lähtenyt. Aurinkotuuli oli tästä kaikesta hyvin yllättynyt ja kissat kiersivätkin leirissä etsimässä puuttuvia tovereitaan, raportoiden kadonneista Punatähdelle. Verisusi ja Tammikynsi olivat asettuneet partion muodostelmaan, Auringonsirpaleen johtaessa heitä ulos leiristä. Verisusi kuitenkin kuuli vielä, kun Punatähti kuulutti koko kansalle.
''Kukkaiselo on suostunut toimimaan siihen asti kansamme parantajana, että löydämme kadonneet kissat, kuten kadonneen Leijonaliljan. Hämähäkkitassu on koulutuksensa alkupuolella, eikä ole vielä valmis vastaanottamaan parantajan täysvaltaisia tehtäviä, jonka takia olen pyytänyt Kukkaiseloa palaamaan entisiin tehtäviinsä. Kiitoksia Kukkaiselo, kansamme todella arvostaa sinua ja kykyjäsi'', johtaja naukui, Verisuden itsekseen hymyillessä vanhemmalle naaraalle, jonka silmät näyttivät säihkyvän uutisista. Siitä oli kieltämättä kauan, kun vanhempi naaras oli parantajantehtäviä suorittanut, mutta tuskin oli unohtanut niitä ja niiden tuomaa vastuuta. Tämä oli kuitenkin toiminut aina parantajien mukana, ja kouluttanut Lumisuden, jonka oppilas Leijonalilja oli ja tietysti Kukkaiselo oli ollut jokaiselle parantajalle läheinen, lähes perheenjäsen.
Partion kiertäessä rajoja, he löysivät nopeasti Eliasta vainun, joka kuljetti rajojen ylitse.
''Hän on saattanut lähteä kokonaan, tai sitten heillä on seuraava kohde'', Auringonsirpaleelle Verisusi tuumaisi, varajohtajan vaisusti nyökätessä ja kohottaessaan kuonoaan kohti rajojen ylitse. ''Vaikeaa arvioida, mikä hänen seuraava kohteensa voisi olla. Ellei hänellä ole ystäviä Salamavuoressa ja susien keskuudessa'', nuorempi soturi jatkoi, Tammikynnen merkitessä rajoja sivummalla ja saapuen sitten kaksikon luokse mietteliäänä itsekin.
Eedensielun ryhmästä löytyi hajuja, ja ne johtivat hyvin paljon samaan suuntaan, kohti susilaumaa. Jopa Punatähden ominaistuoksu leijui rajoilla, mutta tämä olikin ollut metsästämässä ja kertonut nähneensä Eedensielun partion.
''Reviirimme on tyhjä, vaikka tunkeilijoista löytyy merkkejä. Voimme palata takaisin'', Auringonsirpale kuittasi lopulta (?), kolmikon lähtiessä paluumatkalle varajohtajan johtamana.
Leirissä partio raportoi tilanteesta Punatähdelle.
''Ei merkkiäkään enää heistä, mutta Eedensielun partio on vienyt useita meidän kansamme jäseniä ja hänen mukanaan on ollut vieraita kissoja useampia. Haju oli todella vahva ja sekoittui mm. Leijonaliljan ominaistuoksuun. Elia oli lähtenyt hivenen eri suuntaan, mutta jokaisen hajut kulkevat kohti Salamavuorta tai susilaumaa'', Verisusi kertoi aukiolla istuvalle Punatähdelle, joka kohotti yllättyneenä kulmiaan.
''Voimmeko siis ajatella, että seuraava kohde heille on Salamavuoren heimo? Se kuulostaa mahdottomalta, Naakkatähti on tähänkin asti käyttäytynyt erikoisesti ja jättäytynyt kansojen keskuudesta'', Punatähti huokaisi, kohottaen kuononsa kohti taivasta murheellisesti pohtien. ''On turhaa ylittää rajoja ja mennä varoittamaan heitä, Naakkatähti ei kuitenkaan kuuntele, hänhän on solminut jonkinlaisen sopimuksen muutenkin Pakkastähden kanssa. Mahdollisesti vieraiden kissojen turvapaikka voi olla Salamavuori'', johtaja jatkoi, katsellen varajohtajaa, joka kuitenkin näytti vakavalta.
''Elleivät he kulje vain toisten rajojen kautta, jotta me tai muutkaan eivät tiedä, kuka on seuraava kohde?'', Auringonsirpale ehdotti, saaden Punatähden räpyttelemään silmiään levottomasti (?)
''Sekin tietysti on mahdollista. On vain mahdotonta lähteä varoittamaan muita, me emme tiedä, keihin voimme enää luottaa ja ketkä ovat jo Imperiumin puolella'', Aurinkotuulen johtaja painoi päänsä alas.
''En usko, että on syytä liikaa huolestua. Kaiulla on varmasti meille vastauksia ja se puuttuu Imperiumin asioihin, kuten se tekee aina, kun paha saa liikaa valtaa'', Verisusi naukui, hänellä oli ollut jo siitä jonkinaikaa erikoinen tunne. ''Me löydämme vielä kadonneet kissat, siihen asti ollaan valppaina'', nuorempi soturi vakuutteli, Punatähden hiljaa nyökätessä, mutta selvästi laskeutuen omaanlaiseensa murheiden valtamereen mietiskelemään.

//Masi
Pieni valkea naaras katseli Punatähteä vaitonaisena, sillä näki naaraan tuskan, joka häntä nyt piinasi. Varmasti johtaja tuntisi syyllisyyttä tällaisesta, mutta ei kukaan voinut ennalta nähdä tällaista tilannetta. Heillä ei ollut partioita eikä muita vartioimassa rajoja, joten ei myöskään johtajan poissa olo saati vieraan leiriin päästäminen ollut ainoa syy tälle kaikelle. He vain halusivat auttaa, kuten yleensä oli tapana. Kukkaiselo laski oranssin hännänpäänsä Punatähden lavalle, ja katseli tätä lämpimin silmin. Johtajan näkymät ulkona leirissä saivat Kukkaiselon pelkäämään hieman ulkomaailmaa, kerran voimakas Eedensielu olisi liittynyt jotenkin tähän Elian touhuun, olisi siellä varmasti mukana muitakin rohkeita sekä vahvoja kissoja. Naaras nielaisi, ja käänsi korviaan kohti Tulikettua, joka lähti tarkastamaan leiriä sekä kissojen kuntoa, sekä ketkä kaikki puuttuisivat. Lopulta johtajan puhutellessa vanhaa naarasta, tämän silmät kirkastuivat suuresta ilosta, sekä mahdollisuudesta, tehdä taas sitä, mitä oli joskus jättänyt taakseen. Tuon vihreät silmät tuikkivat onnesta, sekä ilosta, jonka Punatähti hänelle juuri soi. Ei hän olisi uskonut, että toinen pyytäisi häneltä mitään. Mutta toisin oli. Valkea naaras otti askelen taaksepäin ja kumarsi päällään valkealle johtajalle, nyökäyttäen sitten päätään pari kertaa tomerasti.
”Totta kai voin toimia kansani shamaanina, kunnes löydämme kaikki kaapatut”, valkea naaras naukaisi pirteästi häntäänsä heilauttaen takanaan. ”Olen otettu tästä mahdollisuudesta”, hän naukaisi vielä lämpimästi hymyillen, ja vilkaisi kansatovereihinsa, toivoen heidän olevan Punatähden puolella, että hän voisi vielä jatkaa vanhoja tehtäviään tämän ajan.

Tulitähti hiljaa kyyristyi Yötönkatsetta kohden ja nuuskaisi tämän haavoja. Nuorukainen oli hyvin sekavassa tilassa, selvästi saanut päähänsä vakavia vammoja. Johtaja tarkkaili huolestuneena soturia ja kohotti katseensa Piinataipaleeseen, nyökäten tälle tomeran lyhyesti.
''Otahan hänet selkääsi, Piinataival. On varmasti parasta, ettei hän yritä kävellä takaisin, hyvä jos hän pysyy edes tajuissaan'', naaras naukui ja auttoi Piinataipaleen selkään Yötönkatseen, ja siirtyi sitten edeltäjänsä kanssa tukemaan itkevää naarasta ja aloittamaan matkaa kohti takaisin leiriin. ''Jos vain kykenet, voit mennä edeltä. Voi olla kiinni nuoren kissan hengestä, hänen sisarensa ei ole yhtä pahasti loukkaantunut'', Tulitähti ohjeisti, ryhmän varovasti ylittäen joen kiviä pitkin, matkaten kohti leiriä.
--
Leiriin saavuttuaan kissat alkoivat jo kutsua parantajaa saapuville kissoille, parantajan saapuessa nopeasti aukiolle heitä vastaan. Tulitähti uskoi parantajien olevan olleen lepäämässä, sillä nämä olivat viime yönä vasta palanneet parantajien kokoontumisesta.
''Ylitimme runkoa padolle, tarkistaaksemme tilanteen siellä ja majavien varalta, mutta runko on tällä hetkellä hyvin liukas ja Yötönkatse sisarensa kanssa putosivat rungolta'', Tulitähti selitti parantajalle tapahtumia, kansan kissojen kuunnellessa pelästyneinä. Piinataival kantoi Yötönkatseen parantajienpesään, samalla kun kollin sisarta tuli tukemaan Tuhatapila, joka saattoi itkuisena ja pelästyneenä sisarensa myös pesään. ''Rikeusko, kansamme luottaa sinuun, Yötönkatse kamppailee hengestään'', johtaja kääntyi parantajanpuoleen.
Vaikka naaras olikin epävarma puoliverisiä kohtaan, hän halusi antaa näille nyt mahdollisuuden kyetä kohoamaan tasavertaiseksi. Ja sen seurauksena Tulitähti siirtyikin puhujanpaikalle.
''Haluan kiittää kahta puoliveristä kissaa, jotka tänään pelottomattomasti suojelivat kansaansa ja auttoivat loukkaantuneita. Minä olin pudota rungolta kahden nuoremman mukana hyytävän kylmään koskeen, kivien murskattavaksi, mutta Häpeänpalo ehti tarttua turkkiini ja auttoi minut takaisin rungolle. Häpeänpalo on osoittanut uskollisuutensa kansallemme, ja haluan nimittää tämän rohkean edeltäjäni, joka alkavasta vanhuudestaan huolimatta ei hylkää Kaikua ja Usvajoen uskoa kaikista tapahtuneista huolimatta. Häpeänpalo'', Tulitähti kutsui keräilijän eteensä ja laskeutui puhujanpaikalta tämän luokse, asettaen häntänsä toisen lavalle.
''Tästä päivästä lähtien, huolimatta veresi laadusta, sinun veresi on meille puhtainta, mitä Usvajoessa voi olla. Häpeänpalo, tästä päivästä lähtien me kutsumme sinua Loimuavasydämenä'', Tulitähti hymyili ja kutsui sitten naaraan vierelle toisen soturin, Piinataipaleen.
''Piinataival pelottomattomasti huomattuaan kahden nuoren kissan putoamisen, syöksyi alas veteen ja auttoi ensin Hohdonhämärän rantaan ja myöhemmin pelasti Yötönkatseen varmalta kuolemalta, hukkumiselta ja vielä suuremmilta vammoilta. Piinataival-'', Tulitähti siirsi katsettaan ylöspäin tupsukorvaista soturia kohden, nähdäkseen tuon kasvot kunnolla, ennen kuin laski häntänsä lavan sijaan tämän tassulle ja puristi tämän tassua kevyesti, sillä johtaja ei ylettynyt toisen lavalle. ''Tästä hetkestä lähtien, sinun veresi on puhdasta Usvajoelle, me kutsumme sinua tästä eteenpäin Alppiaskeleena, Usvajoen rohkeuden- ja uskollisuudenmerkkinä'', Tulitähti hymyili aidosti kaksikolle, aukiolla olevien kissojen kutsuessa helpottuneina kahta kissaa näiden oikeilla nimillä, johon myös Tulitähti ryhtyi mukaan.
Eilen he olivat Usvajoen veren pettureita, tänään Usvajoen sankareita!

//Chabi + Heli + Aurinkotuulen kansa //

Punatähti ei olisi halunnut uskoa vastaavanlaisia asioita todeksi, mutta kuunteli mietteliään yllättynyt ilme kasvoillaan Kukkaiseloa. Eliako olisi kaiken takana ja mukana siinä, mitä Punatähti oli nähnyt rajojen tuntumassa? Se tuntui käsittämättömältä, ja samalla Punatähti oli todella pettynyt itseensä. Miten hänestä oli tullut näin sokea, että hän kehtasikin sinisilmäisesti uskoa kaikkea? Uskoa Elian kaltaista vierasta kissaa, josta ei voisi olla muuta kuin haittaa! Punatähti oli järkyttynyt omasta sokeudestaan ja painoi päätään itseään syyllistäen alaspäin, miten pettynyt hän olikaan itseensä!
''Kiitos tilanteen katsauksesta, Kukkaiselo. Minä olin metsästämässä, kuten ennustusten aikana viitoin Auringonsirpaleelle. Ajattelin, että uusi tulokas ja me muut myös voisimme kaivata saalista, kun syömme itsemme kylläisiksi ja varastomme tyhjäksi. Mutta en ehtinyt metsästää yhtä myyrää enempää, kun havaitsin vieraita kissoja ylittämässä Aurinkotuulen rajaa, ulos meidän rajoiltamme'', Punatähti puhui nyt kuuluvasti. ''Näin heidän mukanaan ainakin Leijonaliljan. Kerätkää läheisenne kasaan, tarkistakaa puuttuuko joukostamme enemmänkin kissoja!'', Punatähti naukui kuuluvasti, vilkaisten sitten Auringonsirpaletta ja Verisutta.
''Ottakaa Tammikynsi mukaanne ja tarkistakaa vielä rajamme Elian tai vieraiden kissojen varalta. Vieraista kissoista tunnistin ainoastaan Eedensielun, entisen Aurinkotuulen kissan, joka johti vieraita kissoja. Nämä vieraat kissat omistivat saman löyhkän, mikäli Elian turkilla oli'', Punatähti kuvaili, jotta partion oli helpompaa tarvittaessa löytää vielä rikollisia heidän reviiriltään. Verisusi nyökkäsi lyhyesti ja siirtyi veljensä Tammikynnen luokse, hakeakseen tämän mukaan partioon.
''Kukkaiselo, tarvitsemme sinun parantajataitojasi. Hämähäkintassu ei pärjää vielä yksin'', Punatähti kääntyi vanhemman naaraan puoleen huolestuneena. ''Uskotko, että voit toimia parantajana sen ajan, että löydämme Leijonaliljan ja mahdollisesti muut, jotka ovat kadonneet? Tiedän, että pyydän paljon, olet kuitenkin ansainnut vanhimman päiväsi, mutta kansa tarvitsee jälleen sinun kykyjäsi, taitojasi ja viisauttasi parantajana'', valkea johtaja naukui, kissojen kääntäessä huolestuneina päitään kohti Kukkaiseloa.

//Masi
Valkea naaras höristi lopulta korviaan kuullessaan aukiolta huutoa. Tuo varovasti ynähti venytellen tassujaan, sitten lopulta haukotellen suuresti, räpäyttäen haalean vihreät silmänsä sitten auki. Kukkaiselo tarkkaili ympäristöään hämmentyneenä, kohoten lopulta tassuilleen huomatessaan Punatähden aukiolla myyrän kera. Missä johtaja oli ollut? Tämä oli lähtenyt leiristä varmaan ennen kuin Elia oli ehtinyt lopettaa kissojen ennustamista. Mutta missä tämä olisi nyt? Tai missä olisi suurin osa kissoista? Kukkaiselo loikki alas paikalta, johon oli nukahtanut yllättävään syväänkin uneen. Hän epävarmasti ympäristöään tutkaillen pörhisti lopulta niskakarvojaan lähestyessään laimenneita kansalaisten hajuja. Missä he oikeasti olisivat?
”Elia oli ennustamassa pienelle ryhmälle kissoja, tässä, juuri hetki sitten”, naaras naukaisi ankeasti katsellen muita leirissä olevia, jotka myös yhtä tokkuraisena alkoivat kohota jaloilleen etsien kansa tovereitaan. ”Täällä kyllä haisee joku epämiellyttävä tuoksu”, Kukkaiselo naukaisi kohottaen katseensa johtajaansa. ”En muista nähneeni ketään ylimääräistä. Unessani oli kyllä outoja ääniä, mutta…”, hän huokaisi ja katseli, miten Tulikettu asteli paikalle ravistellen päätään.
”Kaikki selvästi vain nukahtivat uneen, kerralla, samaan aikaan”, soturi pohti ääneen epäillessään Elian alkuperää, sekä voimia. ”Oliko sillä ennustajalla jotkin pahat aikeet tassuissaan?” soturi naukaisi heilauttaen oranssia häntäänsä huolestuneena kansatovereistaan katsellessaan johtajaansa.

//Masi
Mustan harmaa naaras vain nyökäytteli päätään johtajalleen viimein kaksikon päästessä turvallisesti rantaan, löytäen vain rannalta loukkaantuneen Hohdonhämärän. Tämän jalka oli juuttunut jotenkin kivikkoon, mutta Tulitähti auttoi nuoren soturin käpälilleen, ja he jatkoivat matkaansa kohti alavirtaa, jonne Piinataival sekä Yötönkatse olivat ajautuneet. Tasasin väliajoin ilmassa maistui veri, muttei ääniä kuulunut ylimääräisiä virran kuohun sekä muiden ympäristön äänien ohella. Minne kaksikko oli voinut ajautua? Lopulta Tulitähti hidasti hieman askeltaan kolmikon huudellessa Piinataipaleen perään, joka lopulta vastasi jostain hieman kauempaa. Lopulta Tulitähti johdatti muuta partiota eteenpäin, Loimuavansydämenkin nähdessään jopa kaksi karikolle ajautunutta soturia. Kaksikko oli läpimärkiä, ja toisesta vähintään huokusi veren haju, Hohdonhämärän vingahtaessa surullisesti syöksyessään oitis kohti sisartaan. Kaksikko oli aivan täysin syyllisiä omiin tapaturmiinsa, ja itse keräilijä oli jo valmis palaamaan kotiin, nauttimaan pesän lämmöstä sekä hiljaisuudesta. Piinataival kiskoi vielä Yötöntäkatsetta rannemmas, kohdaten sitten Tulitähden katseen.
”Sain hänet kiinni aika pian, mutta hän oli ajautunut virran puolelta toiselle raivokkaasti, huomasin hänen lyöneen päänsä pariin kertaan”, tuo huokaisi ja katseli tajutonta naarasta. ”Hän on varmasti lyönyt päänsä useampaan otteeseen, hänen ohimollaan sekä takaraivossaan on vertavuotavia haavoja. Hänet on saatava pikimmiten parantajan luo”, soturi naukaisi johtajalleen ja Loimuavasydän heilautti häntäänsä takanaan ankeana, sekä hieman huolestuneena. Toivottavasti Yötönkatse ei ole kokenut pysyviä vammoja tämän seurauksena, niin murhehan se olisi itse soturille, mutta myös perheelle, sekä varmasti itse Hohdonhämärälle. Jalkansa loukannut naaras yritti saada sisartaan heräämään, mutta huonolla menestyksellä.

//Heli

Hiekkapyörre heilautti epäröivästi korviaan, kun Huurrehaamu puhui omalta osaltaan Imperiumiin palaamisesta, vaikka toisen ei pitäisi olla koskaan siellä käynytkään. Hiekkapyörre ei kuitenkaan kauaa keskittynyt asiaan, vaan uskoi toisen vain sympatisoinnin yhteydessä puhuttelevan tavallaan muiden näkökulmasta, vaikka se tuntuikin kummalliselta.
''En usko, että on syytä jossitella'', Hiekkapyörre hieman rauhoittuneempana sanoi, ehkä enemmän itsekseen, mutta oli tyytyväinen lopputulokseen, että hänenkin tyttären poikansa huomioitaisiin tulevassa tehtävässä. Hiekkapyörre olisi valmiina taisteluun, jos pitäisi vuodattaa verta poikien takia. Myrskyvaahteraa ei kohdeltaisi näin!
''Luotan sanaanne, johtajani'', Hiekkapyörre hymyili Kipinäntähdelle. ''En kuitenkaan ole varma, onko vielä hyvä hetki teidän lähteä pois kansasta, tulevalle tehtävälle. Mutta katsotaan ensin, mitä sisaresi ja Hymykipinä keksivät suunnitelmaksemme'', Hiekkapyörre ilmaisi varovasti huoltaan johtajaansa kohden. Ei hän uskonut, että Kipinäntähti rehkisi liikaa, vasta ollessaan toipumisen matkalla sairaudensa kanssa, mutta halusi toista myös muistuttaa siitä.
Hymykipinä näytti keskustelevan toipumassa olevan Seittisiiven kanssa, mutta Hiekkapyörre katseli arpinaamaista kollia mietteliäänä hetken.
''Saamme vielä jokaisen kansaamme kuuluvan takaisin, Myrskyvaahtera pitää aina yhtä'', varajohtaja räpäytti hymyillen silmiään.

//Huurre varmaan voisi mennä sitten keskeyttämään Hymyn ja Seitin höpinät, että päästään tässä eteenpäin ^^' ?

//Masi

Likaisen valkea kolli ehti kääntää katseensa mustasta sisarestaan paikalle juosseeseen varajohtajaansa, kun Hiekkapyörre oli jo aloittanut hätääntyneen oloisena puheensa. Kipinäntähti pudisti päätään hieman yrittäessään saada kollin sanoista kiinni, joista osa aivan luisui hänen korviensa ohi vielä lievien kuumehöyryjen läsnäollessa. Huurrehaamu katseli Hiekkapyörrettä mietteliäänä, ja nyökytteli lopulta päätään veljelleen sekä varajohtajalleen.
”Jos sinne on palattava eiköhän sieltä kaikki pelasteta samalla”, Huurrehaamu naukaisi ensimmäisenä väläyttäessään samalla pienen hymyn Hiekkapyörteelle, kun Kipinäntähti hieman näytti pohtivan sanojaan.
”Aivan oikeassa olet”, kolli naukaisi ja katseli hieman apean oloisen kohti parantajien pesään. Kaikkea kaksi nuorukaista olivat joutuneet kokemaan, ja nyt hänen pentunsa sekä vielä Punatiikerin pennut olisivat siellä viettämässä erikoisia päiviään, toivottavasti vain hengissä sekä hyvinvoivina muuten. Kipinäntähti huokaisi syvään ja katseli kansaansa, joka vasta oli palautumassa tästä kaikesta. Heidän pitäisi löytää vielä voimaa saada viisi pentuakin takaisin. Kolli lopulta käänsi katseensa sisareensa, joka kuuliaisena laski päätään kuunnellakseen veljeään.
”Voitte pohtia Hymykipinän kanssa parasta pelastusoperaatiota. Hän tietää sisäpiiristä paljon, me tiedämme vain maastoa omalta reviiriltämme sekä hieman ei-kenenkään-maasta. Mutta meidän on päästävä sinne sekä sieltä takaisin turvallisesti. Ainuttakaan henkeä menettämättä”, kolli painotti tarkkaan, ettei haluaisi enempää kissoja menettää. Jo omien johtajien henkien menettäminen tuntui raskaalta. Ihan ehkä syystäkin. Kipinäntähti kuitenkin lopulta käänsi katseensa Hiekkapyörteeseen hännällään kurottaen koskettamaan varajohtajansa käpälää.
”Kaikki järjestyy Hiekkapyörre. Olet nyt saanut takaisin tyttäresi, ja tulemme vielä saamaan takaisin hänen pentunsa. He kuuluvat Myrskyvaahteraan, eivätkä Imperiumiin. Pelastamme kaikki kotiin kuuluvat”, Kipinäntähti naukaisi hymyillen lopulta toiselle, Huurrehaamun kohotessa seisomaan.
”Kiitos Hiekkapyörre tästä, toivon sinun jaksavan, samalla kun Punatiikeri sekä Hymykipinä voivat sopeutua takaisin oman kansansa pariin. Selviämme tästä yhdessä”, musta naaras naukaisi hymyillen kollille ja tämän ohi kulkiessaan tuo vielä hännillään kosketti kollin lapaa. Kyllä varapäällikkökin tästä selviäisi, kuten koko muukin kansa. Nyt Huurrehaamun vaan pitäisi pitää huoli Hymykipinästä.

//Sara & Heli//

Hiirenpolku oli ymmärtäväinen, rauhallinen ja kunnioitava kuunnellessaan Hiekkapyörteen tytärtä, naaraan oman isän ollessa vain suunnattoman sanaton. Miten se olisi mahdollista, että hänen pieni tyttärensä olisi joutunut niin pahasti pahuuden käsiin, että olisi joutunut saamaan pentuja jonkun kollin kanssa? Kenen kanssa? Hiekkapyörteellä oli paljon kysymyksiä, mutta tämä painoi mietteliäänä leukaansa alaspäin, Hiirenpolun puolestaan silittäen hetken Punatiikerin selkää, tarjoten sitten rauhoittavia yrttejä ja sellaisia, jotka auttaisivat uneen pääsyn kanssa.
''Tarkistamme myöhemmin, ettei synnytyksestäsi jäänyt mitään seurauksia. Voisin uskoa olosuhteiden olleen aika karut, kiitos, että kerroit minulle tapahtuneesta Punatiikeri. Syö nyt nämä, nämä auttavat unen tavoittamisen kanssa. Olet nyt turvassa, minä, Hyasinttikatse ja Topaasijoutsen olemme täällä tarkkailemassa sinua ja selustaasi'', sokea parantaja naukui, mikä Hiekkapyörteestä edelleen kuulosti huvittavalta kuulla vastaava sokean kissan suusta. Mutta Hiirenpolun ohitse oli kieltämättä minkään tai kenenkään päästä kulkemaan.
''Nuku hyvin tyttäreni, puhun asiasta Kipinäntähden kanssa. Ehkä saamme poikasi pelastettua samalla, kun Hymykipinä ja Huurrehaamu kehittelevät suunnitelman Kipinäntähden pentujen pelastamiseksi, Hymykipinä kun oli tavannut pennut siellä'', Hiekkapyörre hiljaa sanoi, painaen vielä pehmeästi tyttärensä korvaa nenälleen, ennen kuin peruutti pesästä, kiittäen parantajia näiden ripeästä toiminnasta. Punatiikeri tulisi vielä kuntoon ja Hiekkapyörre halusi tehdä kaikkensa, jotta hän saisi vielä tyttärenpoikansa Myrskyvaahteraan turvaan.
Heti parantajienpesästä astuttuaan ulos, varajohtaja lähes jo juoksi Kipinäntähden luokse, selvästi kärsimättömänä, mikä oli epätyypillistä rennolle ja aina viralliselle varajohtajalle. Huurrehaamu vaihtoi Kipinäntähden kanssa katseita, kun Hiekkapyörre saapui lopulta kaksikon luokse (?)
''Kipinäntähti. Punatiikeri kertoi minulle ja parantajille, että hän on synnyttänyt kaksi poikaa, ja hänen poikansa ovat vielä Imperiumissa vaarassa. He ovat sinun pentujesi tavoin orjien asemassa, jonka takia halusinkin kertoa tämän heti kuultuani, jotta mahdollisesti Huurrehaamu ja Hymykipinä voivat suunnitelmassaan ottaa huomioon myös minun lapsenlapsieni vapauttamisen'', kolli naukui, nuolaisten useasti karhealla kielellä rintakehäänsä, mutta ei kyennyt rauhoittumaan.
Hänen tassunsa olivat valmiita lähtemään tehtävälle, vaikka heti! Hän halusi pelastaa pojat, hän nielaisi lopulta, muttei kyennyt rauhoittumaan.
Hän vihasi Imperiumia.

//Masi//

Isäni ja kansamme parantaja Hiirenpolku auttoivat minut parantajanpesään, jossa pääsin asettumaan makuulle sammalpedille. Pehmeä peti ensimmäistä kertaa kuihin. Päällisinpuolin olin riutuneen, aliravitun ja väsyneen näköinen. Sitä olin kyllä sisäisestikin, mutta samalla sisälläni liekehti viha, joka tuntui polttavan sisuskaluni poroksi. Viha Imperiumia kohtaan. Viha oikeastaan kaikkea ja kaikkia kohtaan. Silmissäni paloi, mutta tyydyin kuitenkin kumartumaan sammalpallon luokse, jonka Hiirenpolku oli minulle ojentanut. Litkin siitä vettä ja suljin silmäni nauttien viileästä ja puhtaasta vedestä. Sivuutin Hiirenpolun sanat, vaikka kyllä kuulin ne, ja ainoastaan häntäni reagoi pienellä ärtyneellä heilautuksella. Hiekkapyörre oli kuitenkin kuullut Hiirenpolun toteamuksen ja kääntyi minua kohti, selvästi ihmeissään. Halusin vain sulkea silmäni ja kadota tästä maailmasta, enkä tosiaankaan puhua pennuista, joita en enää koskaan tulisi näkemään. Hiekkapyörteen jatkaessa kysymyksiään silmät tuikkien, tyydyin vain vetämään syvään henkeä ja avaamaan silmäni. Niissä ei ollut enää palavaa vihaa, ainoastaan suurta epätoivoa ja väsymystä. "Kaksi. Kaksi kollia. Meidät pakotettiin lisääntymään. Hankkimaan lisää orjia Imperiumiin. Pennut vietiin minulta, enkä voinut taistella vastaan. En ole nähnyt heitä sen jälkeen, mutta tuskin heidän kohtalonsa kovin onnellinen oli", selitin monotoonisesti ilman ainuttakaan tunteenripettä äänessäni. Monet voisivat ihmetellä, miten olin niin tunteeton enkä välittänyt omista pennuistani. Mutta jutun ydin piilee siinä, etten edes tuntenut omia pentujani. Olin niin pahoillani siitä, millaiseen maailmaan heidät synnytin, mutta miten muka heidät voisin pelastaa? Uhraamalla itseni? Vaikka tuskin sekään riittäisi. Huokaisin ja nostin katseeni Topaasijoutseneen, joka toi minulle pulskan hiiren. Nälän tunne oli turtunut jo aikaa sitten, mutta kurottauduin maistelemaan pieniä palasia hiirestä. Kunnon ruokaa ensimmäistä kertaa kuihin sai veden lopulta herahtamaan kielelleni, vaikka yritinkin syödä rauhassa.

//Nugetti//

Unipuro heilautti kummastuneena korviaan kahdelle Hallavarjon kissalle, jotka olivat hyppineet heidän kanssaan ristiin toistensa nenille. Unipuro peruutti hiljaa korvat hermostuneina väristen Myrskysielun vierelle, arvioiden soturin ja metsästäjän katseita heidän turkeillaan. Eikai nuo kannibaaliset varikset sentään heitä söisi, keskellä kokoontumista? Naaras yritti pitää kasvoillaan pahoittelevaa, kohteliasta ja hyväntahtoista hymyään, mutta hän oli hyvin huolestunut ja hermostunut tilanteesta.
Mustesydän kuitenkin katsoi Myrskysielua kummastuneena, kun Unipuro oli esitellyt itsensä ja kollin, samalla kun Jääsielu mittaili hiljaa Mustesydäntä ja Myrskysielua katseellaan. Tunsivatko nuo kissat toisensa? Pieni mustasukkaisuus kipitti polttelemaan naaraan sydäntä, vaikka hänen silmiensä edessä Hallavarjon kaksikko olikin kumppaneita, mutta ei kai näillä olisi jotakin salaista juttua keskenään, joka nyt ikävällä tavalla paljastuisi?
Unipuro hiljaa hengitti ja värisytteli viiksiään hermostuneena.

//Chabi//

Seittisiiven hahmon jäädessä Hymykipinän luokse, kolli huomasi isänsä olemuksen rentouttavan itseään. Se sai hiljaa lihakset rentoutumaan, nuori soturi ei näyttänyt enää niin suurelta ja uhkaavalta, vaan väsymys sai viimein tulla ilmi. Hymy asteli Seittisiiven luokse, kissojen tehdessä tilaa ja siirtyessä kauemmas juttelemaan keskenään. Seittisiipi oli kuitenkin muuttunut, Hymy hiljaa nuuhkaisi toista kohden, jokin oli vialla tai oli ollut vialla, mutta olisiko Hymyllä juuri nyt jaksamista selvitellä isänsä asioita? Tietysti olisi, hänellä ei olisi enää muitakaan, joiden elämässä roikkua samalla kun pyrki itse menemään omallaan eteenpäin.
Hymy astui varoittamatta Seittisiiven kasvojen eteen ja antoi päänsä painua isänsä poskelta kaulan vierelle, osittain lavalle. Hän antoi itsensä painaa silmät kiinni ja imeä toisen rauhoittavaa ominaistuoksua, se antoi kaiken tapahtuneen raueta, vaikkei Hymy ollutkaan kissa, joka osaisi itkeä pelosta tai surusta, tämän kehon käydessä päiviä ja kuita kierroksilla, ylikierroksillla selviytymisvaistojen varassa, tämän kurkusta päästi hiljaista tuskaista huokailua. Silmiä poltti helpotuksesta, muttei ensimmäistäkään kyyneltä valunut kastelemaan tämän kuonoa tai poskia.
''Olen palannut kotiin'', Hymy lopulta sai sanottua, sulkien silmänsä ja antaen itsensä uppoutua isäänsä. ''Emo suojeli meitä viimeiseen asti, mutta susien johtaja raateli hänet'', Hymy sai sanottua, korvat hieman kaartuneina alaspäin omanlaisestaan kykenemättömyydestä vieläkään ymmärtää sitä, etteivät muut välttämättä tietäisi Hymyn emon kohtaloa tai puhumattakaan Hymy ymmärtäisi sitä, ettei emo tule jostakin tulossa tervehtimään hänen takaisintuloaan kuten Seittisiipi teki.
Hymy lopulta hiljaa vetäytyi irti Seittisiivestä ja katseli toisen väsyneitä silmiä omillaan.
''Syötäisiinkö jotain? Olen nähnyt niin paljon nälkää, että alan pian syödä kiviä'', Hymy hiljaa itsekseen sanoi, lähtien isäänsä tukien valikoimaan tämän kanssa jotakin syötävää, jotta he voisivat hetkeksi istahtaa alas ja keskustella tapahtumista. Hymy oli niin helpottunut, että oli kotona, vaikka tiesikin, että kaikki vaikeudet ei olisi voitettuja vielä. Ja yksi ongelma olisi Huurrehaamu ja toinen Punatiikeri.

//Sara//

Hiekkapyörre auttoi Hiirenpolkua siirtämään Punatiikerin parantajienpesään, jossa Hyasinttikatse jo odottikin yrttien kanssa. Punatiikeri vaikutti olevan todella uupunut ja ainakin mahdollisesti jonkinlaista tulehdustilaa voitaisiin arvella tällä olevan. Hiirenpolku nuuhkaisi hiljaa Punatiikeriä kohden, aistien maidontuoksua ja Hiekkapyörre auttoi naaraan lepäämään.
''Olet tainnut saada pentuja hetki sitten'', Hiirenpolku naukui, ojentaessaan sammaleen Punatiikerin nenän alle, että toinen voisi juoda sammaleesta vettä. ''Sinulla ei näy päällisinpuolin olevan suuriakaan haavoja, mutta olet selvästi ollut aliravittuna jo pitkään'', parantaja tuumaili, pyytäen Topaasijoutsenta hakemaan jotakin riistaa Punatiikerille. Tosiaan naarassa ei ollut suuria vammoja, mutta vaikutti siltä, että aliravittu naaras olisi saanut pentuja ja se olisi saanut toisen tilan entistäkin huonompaan pisteeseen.
''Pentuja?'', Hiekkapyörre henkäisi, katsellen tytärtään epäuskoisena. Hiirenpolku tiesi, ettei Hiekkapyörteellä ollut hajuaistia, tämä ei olisi osannut epäillä mitään, ellei joku toinen olisi hänen kuullensa sanonut asian. Toisinaan Hiirenpolku ihmetteli, miten soturi kykeni partioimaan, kun ei haistaisi vihollisiakaan tai riistaeläimiä, mutta moni muu ajatteli varmasti Hiirenpolusta samoin. Tämä ei näkisi ja olisi silti parantajana, mikä siis Hiirenpolku olisi tuomitsemaan muita, heidän heikkouksiensa takia? ''Missä ne sitten ovat? Montako pentua sait?'', naaraan isä naukui, silmät uteliaasti tuikkien. Hiekkapyörteestä olisi varmasti hienoa päästä isoisäksi.
Hiirenpolkukin oli siitä huolissaan, voisiko olla, että pennut eivät olisi selvinneet elossa? Miten synnytys oli mahtanut mennä, minkälaisia vammoja naaraalla voisi olla?
Parantajakissa päätyi lopulta puhdistamaan toisen pienempiä ruhjeita ja turkkia liasta, jotta naaras kokisi olonsa edes hieman mukavammaksi, sammalien ja veden avulla, parantajaoppilaan palatessa paikalle hiiri suussaan.
''Älä hotki sitä, pyri syömään pienissä paloissa, ja maltilla. Ettei sinulle tule pahoinvointia tai muutakaan ikävää'', Topaasijoutsen hiljaa naukui, kun laski riistan naaraan eteen.