//Heli, Chabi//

Hymyksi pelkästään pitkään kutsuttu oli keskustellut isänsä kanssa rauhallisesti, vaikka olikin aistinut piinaavat ja raskaat silmäparit tuijottamassa toisinaan selkäänsä. Hän oikeastaan piti siitä, että oli saanut Huurrehaamulle vihjaistua, että voisi tuon paljastaa halutessaan. Hän tiesi liikaa ja Huurrehaamu oli ollut huolimaton, tai keskittynyt liikaa ainoastaan siihen, että saisi paikkansa Kipinäntähden uskollisena seuraajana, joka ajattelisi veljensä parasta. Miten se ikinä olisikaan, Hymykipinä oli itse kohdannut Kipinäntähden pennut jo silloin, kun nämä olivat sinne saapuneet.
Hymykipinä kohotti katseensa huvittuneesti silmät tuikkien Huurrehaamuun, joka saapui hänen ja Seittisiiven luokse puhumaan. Hymykipinä kosketti isänsä lapaa ja nousi sitten ylös.
''Puhutaan myöhemmin lisää'', nuorehko soturi sanoi isälleen, osoittaen sitten leirin varjoista nurkkaa, jossa hän uskoi voivansa keskustella Huurrehaamun kanssa rauhassa. Oikeastaan Hymyllä ei ollut salaisuuksia, mutta hän halusi puntaroida omia mahdollisuuksiaan Huurrehaamun tilanteen kanssa, miten paljon hän voisi sitä käyttää edukseen.
Kaksikko istuutui alas, välillä oli selvästi jonkinlaista sähköä, jännitettä. Hymykipinä räpäytti rauhallisesti silmiään.
''Tiedän sinun ja isäni suunnitelman. Olen myös tavannut Lumon, Apilan ja Liekin, heistä tehtiin Imperiumissa minun ja Punatiikerin kaltaisia orjia. Mutta voit olla helpottunut siitä, että olen toistaiseksi ainoa, joka tietää totuuden'', Hymykylmäävästi ja hiljaa puhutteli toista, silmät kiiluen itsevarmoina. ''Tiedän, että toimit Imperiumin avustajana, eräänlaisena ulkopuolisena liittolaisena. Pakkastähti oli hyvin mielissään sinun toimittamasta lahjastasi'', Hymy naurahti, viitaten sanansa lahjan osalta kolmeen Kipinäntähden pentuun.
''Sinua ehkä kuitenkin kiinnostaa kuulla se, että Myrkkysilmä on kuollut Imperiumissa'', Hymy vakavoitui, heilauttaen häntäänsä. ''Ja olet nyt yksin tässä kaaoksessa. Uhkanasi on, että minä paljastan sinut, tai vaikka minä en sitä tekisi, Imperiumista pelastamamme kolme nuorempaa kissaa tekevät'', Hymy naukui, astellen toisen ohitse ja istuutuen alas vakavana. ''Sinun liittolaisenasi on Imperiumi, johon voit paeta, mutta samainen Imperiumi on tappanut veljesi Myrkkysilmän, joka ei ole saapunut enää kuolemastaan johtuen teidän kahden tapaamisiinne. Onko sellainen liittolainen siis kovinkaan pätevä, turvallinen tai hyödyllinen?'', Hymykipinä vilkaisi lapansa ylitse Huurrehaamua, jolla tunteet saattoivat laukata mietteiden mukana laidasta laitaan, mutta naaras piti kuorensa tiukassa kasassa.
''Haluaisin pelata kanssasi uhkapeliä. Kipinäntähden pennuilla ei ole minulle erityistä painoarvoa, eikä sinunkaan hengelläsi, mutta olet onnistunut saattamaan itsesi niin mielenkiintoiseen tilanteeseen, että olisin utelias näkemään, mihin asti kykenet selviämään'', Hymy räpäytti leikkimielisesti enemmän uteliaasti ja jopa hyväntahtoisesti silmiään. ''Minä annan sinulle kaksi vaihtoehtoa, ja sinä ratkaiset asian haluamallasi tavalla. Ensimmäisenä vaihtoehtona, sinä huolehdit itsesi Kipinäntähden paikalle haluamallasi keinoin ja teet minusta seuraajasi, jonka jälkeen minä lupaan seurata sinua ja pitää kuononi kiinni tietämästäni asioista, jotka ovat liian arkaluontoisia jaettavaksi. Ihan kuten uskon sinun tavoitelleen. Tai oikeastaan kuten Myrkkysilmä minulle kertoi'', Hymy hymyili. ''Toisena vaihtoehtona on, että sinä petät minut ja minä petän sinut. Valinta on sinun'', Hymy hymyili, räpäyttäen silmiään viattomasti.
''Mitä menetettävää sinulla on?'', Hymy kohotti toista kulmaansa. ''Minulla ei ainakaan mitään hävittävää. Me molemmat tiedämme, että tuen sitten sinua tai puhun totta sinua vastaan, kansalaiset uskovat minua molemmissa tilanteissa. Onhan minun asioitani tukemassa Punatiikeri, ja osaan kyllä kulkea yksinkin Imperiumiin nappaamaan Kipinäntähden räkäkuonot tukemaan tarinaani'', Hymykipinä naurahti, kääntäen kiiluvat silmänsä ja arpisen naamansa takaisin Huurrehaamua kohden.
''Mitä siis tehdään? Vieläkö haluat kohdata unelmasi vai luovutatko?'', kolli rennosti kysyi, heilauttaen häntäänsä. Ei hän kokenut kiristävänsä toista, hän kertoi vain, että hän voisi tukea toista tai olla vastaan. Toimia väärin tai toimia oikein, Hymyn moraalilla ei ollut tajuntaa. Hän oli utelias pääsemään itsekin korkealle tavoitteeseensa.

//Aaduska, Sara, Heli//

Unipuro askelsi Aurinkokajon lähistöllä, maistellen ja nuuskien ilmaa, heidän tutkiessaan ensin leirin lähistöä, mutta Tuulisydämestä ei näkynyt jälkeäkään. Usvapolku oli löytänyt ensimmäisenä hajujäljen, eikä mikään ihme, sillä kadonneen Tuulisydämen tyttärelle, Usvapolulle varmasti isänsä haju olisi tutuin ja nopeiten löydettävissä (?).
''Onko sinulla mitään ideoita, mihin hän olisi voinut mennä?'', Uniporu potkaisi lunta tassuistaan, kun lumi uhkaavasti yritti kovettua isoiksi klimpeiksi varpaiden väliin ja saisi tassut jään päällä liukumaan. Uniporu asetti kysymyksensä Usvapolulle, samalla kun Paatsamajuova maisteli toisella sivulla ilmaa mietteliäännäköisenä (?).
Leirin lähistöltä ei kuitenkaan löytynyt Tuulisydäntä, mutta hajujälki kulkeutui kohti rajoja Aurinkokajon johdolla. He lähestyivät kohti Aurinkotuulen rajoja, Unipuron nuuskiessa erään pensaan luona, tämän karvojen kohotessa pystyyn ja hänen kutsuessa hätääntyneenä partiota luokseen.
''Täällä on verta!'', hän henkäisi, korvien painuessa alas ja soturin hypähtäessä kauemmas. ''Ja täällä haisee Aurinkotuulen ominaishaju. Onko joku hyökännyt Tuulisydämen kimppuun?'', naaras kuiskasi, kun muut tulivat häntä kohden hämmentyneinä.

//Heli//

Riitasointu askelsi rauhallisesti Ampiaisruskan partion mukana. Toistaiseksi Tulitähti oli määrännyt, että pyytäjät ja soturit sekotettaisiin keskenään partioihin, sillä turvallisuutta tulisi ajatella ennen kaikkea. Riitasoinnusta kuitenkin tuntui, että se oli jonkinlaista Tulitähden haluamaa puoliveristen vakoilua. Naaras potkaisi lunta tassuillaan ja hyppelehti sitten partion perään, katsellen mietteliäänä kohti patoa, joka oli saatu juuri ja juuri ennen tätä kylmää kuiden aikaa rakennettua loppuun. Majavia siellä alueella oli toisinaan vielä nähty, mutta nyt ne tekivät pesiään vain padon yläpäähän, jättäen kissat alajuoksulla rauhaan. Riitasointu siristi silmiään meitteliäänä, kunnes partio jo huhuili häntä kiristämään tahtia.
Riitasointu palasikin partion mukana leiriin, ja etsi katseeseensa Kapinanlaulun. Siitä ei ollut kauaa, kun Riitasointu oli itsensä ja Taimioravan ilmoittanut halukkaiksi mukaan tuon suunnitelmiin, ja itseasiassa nyt kunnianhimoisella riesalla olisi jonkinlainen suunnitelma. Tämä hyppelehtien kiirehti Kapinanlaulun pesää kohden, pysähtyen katsomaan muita ympärillään, mutta leiri oli tyhjillään. Tulitähtikin keskusteli Hierakkakallon kanssa liian keskittyneesti, joten Riitasointu puoliveriseksi leimattuna sai helposti livahtaa toisen pesään.
''Hei, minulla olisi yksi suunnitelma, jolla voisimme tiedät-kyllä-kenet-jonka-nimeä-ei-ole-hyvä-ajatus-sanoa-ääneen hoidella'', Riitasointu kuiskasi vasta, kun oli päässyt yllättyneen entisen varajohtajan vierelle. Pieni Riitasointu oli onnistunut hiipimään niin totaallisesti pesään, ja toinen oli jälleen uppoutunut murheisiinsa, että yllättyi kun naaras oli aivan tämän tiellä yllättäen (?). Kapinanlaulu viittoi häntä istuutumaan pesän varjoihin, ollen halukas ainakin kuulemaan liittolaisensa ajatuksen (?)
Riitasointu istuutui ja tarttui jo opitusta toisen häntään, jotta he voisivat saada toisiinsa Liekkitähden suoman yhteyden.
''Minun ideani on, että houkuttelemme majavat tavalla tai toisella leiriin. Jotta pääsemme Tulitähdestä ja Hierakkakallosta ja mahdollisimman monesta heidän seuraajastaan eroon. Tietysti siinä on vaara, että meistäkin osa loukkaantuu, mutta meidän on tehtävä tälle tilanteelle jotakin. Äskenhän Tulitähti taiteili Loimuavasydämelle ja muille heidän oikeita nimiään, aiheuttaen vain meidän eriarvoistusta'', tumma naaras murahti. ''Ehdotan, että varastamme majavien poikasen ja piilotamme tai jopa tapatamme sen, levittäen majavan verta Tulitähden pesän edustalle, ja houkuttelemme majavat paikalle poikasen verellä'', Riitasointu heitti kauhistuttavan ajatuksensa esille.
''Minä olen valmis hoitamaan vaikka ikävät teot, mutta meidän on saatava Tulitähti seuraajineen pelästymään ja ymmärtämään, että Usvajoella on muitakin vaaroja kuin vain puoliveriset ja puhdasveriset'', Riitasointtu intti supattaen, selvästi kiiltoa silmissään. Hän oli täysin valmis suunnitelemalleen tehtävälle. ''Meidän on vain varmistettava, että pennut ja kuningattaret olisivat jossakin muualla silloin. Ja mahdollisimman moni oppilas myös, ettei monikaan loukkaannu. He kieltämättä ovat Tulitähden aivopesemiä, mutta soturit oikeasti omaavat pahoja ajatuksia meitä kohtaan ja he ovat tehneet mielipiteensä ja päätöksensä itse'', Riitasointu polku toista tassuaan vihaisena.

Kuulin ääniä ympärilläni." Mitä tapahtuu ajattelin kauhuissani. Täällä ei ole yhtään tuttua hajua vain tuntemattomia. Aloin inistä peloissani.

//aika vaikea kirjoittaa vastasyntyneellä pennulla XD//

Selvä lähdemme matkaan. Hn naukaisi Hiekkapyörteelle. Hän katsoi hetken mukaan valittuja sotureilta. " Lähdetään ja tuodaan Tuulisydän takaisin kotiin. Hän naukaisi partiolleen ja lähti kohti leirin sisäänkäyntiä

//Owa//

''Hienoa työtä Rikeusko'', Tulitähti hymyili toiselle seuraavana päivänä, kun kiersi potilaat läpi. Hän oli jo aiempana yönä vieraillut parantajienpesässä, Taimioravan jo nukkuessa, mutta Rikeusko oli tehnyt esimerkillistä työtä parantajana, puoliverisyydestään huolimatta. Tulitähti kutsuikin Rikeuskoa mukaansa aukiolle, haluten nimittää parantajakissankin uudella tai oikeastaan alkuperäisellä nimellään. Hänhän oli antanut Kuun aikaa kissoille osoittaa uskollisuutensa Usvajoelle ja hän oli esimerkillistä käytöstä nähnyt Loimuavasydämeltä, Alppiaskeleelta, sekä nyt Nokkoskobralta.
''Usvajoen kissat'', Tulitähti kutsui kansaa koolle aidosti ja aurinkoisesti hymyillen, vaikka pakkanen paukkui joella. ''Minulla on ilo ja lämpö osoittaa kunnioitukseni parantajallemme. Rikeusko on osoittanut puoliverisyydestään huolimatta, että hän on täydellinen Usvajoen jäsen, uskollinen, luotettava, jalo ja täysiverisen arvoinen jäsen. Tämä parantaja tässä pelasti kahden kissan tulevaisuuden, auttaessaan heitä parhaansa mukaan ja Yötönkatse, sekä Hohdonhämärä alkavat voida jo paljon paremmin. Minulla onkin kunnia ja ilo julistaa Rikeuskolle, että hän on ansainnut nimensä Nokkoskobrana takaisin'', Tulitähti naukui juhlavasti, kissojen hymmyillessä helpottuneina ja alkaen kutsue Nokkoskobraa oikealla nimellä.
Aika saattaisi loppua joidenkin osalla, mutta samalla kun Tulitähti oli mielissään Nokkoskobran, Loimuavasydämen ja Alppiaskeleen puolesta, hänen sisin pimeytensä myhäili Raadontomulle, Riitasoinnulle ja Kapinanlaululle. Mitä nuo keksisivät tehdä, että Tulitähti voisi koskaan heidän kaltaisistaan pohjasakin raadoista kiinnostua ja nostattaa muiden parempien kissojen joukkoon? Tuskin mitään. Tulitähti nauttisi siitä hetkestä, että saisi nuo häätää pois puhtaiden, uskollisten ja viisaiden kissojen keskuudesta!
Tulitähti laskeutui puhujanpaikalta ja taputti pehmeästi hymyillen Nokkoskobran lapaa, ennen kuin siirtyi vaihtamaan kuulumisia Hierakkakallon kanssa aterian äärelle. Hierakkakallo oli ollut oiva valinta varajohtajaksi.

//Aaduska, Heli & Sara//

Hiirenpolku oli pian saapunut Hiekkapyörteen puheille, Hiirenpolku oli vain vähän aikaa sitten ollut vielä parantajien kanssa kokoontumassa, mutta kiirehtinyt pian takaisin leiriin. Sokea parantaja vaikutti olevan poissa tolaltaan ja hengitti raskaasti, pyörien hermostuneena ympäriinsä, kunnes aisti Hiekkapyörteen ja saapui varajohtajan luokse. Vaikkakin huolestunut varajohtaja oli jo kiirehtinyt parantajaa vastaan.
''Mitä sinä näit Hiirenpolku?'', Hiekkapyörre kysyi parantajalta, joka hengitti raskaasti ja oli silminnähden hyvin levoton.
''En voi kertoa sitä sinulle Hiekkapyörre'', Hiirenpolku kivahti, joka ei ollut tavallista käytöstä parantajalta. Hiekkapyörre ensin hieman pahastui toisen hyökkäävästä ja sekavasta käytöksestä, mutta parantaja pian veti monta kertaa syvään henkeä, istuutui alas ja otti Hiekkapyörteen tassun omiensa väliin, taputtaen sitä muutaman kerran. ''En voi kertoa sitä sinulle, vielä. Mutta kerro minulle, missä Tuulisydän on?'', Hiirenpolku katseli tyhjyyteen, mutta kuono osoitti tassua kohden. Hiekkapyörre räpäytti silmiään nyt hieman ymmärtäväisemmin ja alkoi katseellaan kulkea pitkin kissoja.
''Hän on.. Tuota-'', Hiekkapyörre ankarasti mietti. Hän ei ollut toista lähettänyt mihinkään partioon, mutta Tuulisydäntä ei näkynyt leirissä. Tuo ei ollut parantajanpesässäkään, sillä sieltä Topaasijoutsen asteli juuri ulos vihellellen itsekseen hakeakseen itselleen ja Punatiikerille syötävää. ''Hän ei näytä olevan leirissä'', Hiekkapyörre sanoi hieman empien, Hiirenpolun puristaessaan pelokkaasti toisen tassua.
''Laita heti partio etsimään häntä. Tämä on paha juttu'', parantaja hiljaa sanoi, päästäen varajohtajan tassusta irti, Hiekkapyörteen jopa hivenen pelästyessä toisen käytöstä. ''Minä en voi menettää häntä nyt, en voi. Etsi hänet, Hiekkapyörre'', Hiirenpolku alkoi hermostuneena sukia korviaan ja nyppi häntäänsä, mutta selvästi nyt pelokkaana. Hiekkapyörre laski hetkeksi häntänsä rauhoittavasti toisen lavalle ennen kuin poistui tämän luota ja lähestyi sotureita, joita hän jo kauempaa oli kutsunut odottamaan.
''Meillä on epäilys, että Tuulisydän on kadonnut. Hiirenpolulla on jotakin tärkeää asiaa hänelle, koskien ilmeisesti ennustusta Kuulammella. Ja nyt tarvitsemme partion, joka poistuu leiristä etsimään Tuulisydäntä ja tuo hänet heti leiriin'', Hiekkapyörre naukui, katsellen kissoja. ''Aurinkokajo, sinä johdat kyseistä partiota, joka tehtävälle lähtee. Mukaasi lähtevät Unipuro, Usvapolku, sekä Paatsamajuova'', kolli nimesi kolmikon Aurinkokajon mukaan sillä uskoi kolmikon tarvitsevan muuta ajateltavaa. Unipuro oli suunniltaan sisarensa takia, Usvapolku itse haluaisi löytää isänsä ja Paatsamajuovalla oli paljon ajateltavaa pentujensa kaappauksen ja kumppaninsa sairastumisen myötä.
''Tehkää parhaanne, olkaa tarkkoina, mikä tahansa vihje on eduksi'', Hiekkapyörre kuittasi, Unipuron nyökätessä valppaasti isälleen ja kääntyen odottamaan Aurinkokajon käskyä.
''Mistä meidän on syytä aloittaa? Etsiä hajua leirin lähettyviltä vai suoraan lähteä rajoille tutkimaan?'', Unipuro kysyi, mutta käänsi sitten mietteliäänä katseensa Usvapolkuun. Ehkä Usvapolku tietäisi paremmin isänsä kulkemisista.

// Heli

Ratamovarjo käännähti säikähtäneenä ympäri ja samalla sinkautti vahingossa uudelleen salaman, joka tällä kertaa osui puuhun. Ukkosyö oli ilmestynyt hänen taakseen, ilmeisesti lähdettyään hänen peräänsä leiristä. Ratamovarjo oli ollut niin keskittynyt pitääkseen itsensä kasassa, että ei ollut huomannut entisen mestarinsa tuloa paikalle. Myrskyvaahteran soturi oli helpottunut ettei salama, mikä se nyt ikinä olikaan, ollut osunut Ukkosyöhön.
”Anteeksi!” Ratamovarjo inahti. ”En huomannut tuloasi, eikä tarkoitukseni ollut yrittää satuttaa sinua” Myrskyvaahteran soturi naukui hätäisesti, viitaten singottamaansa salamaan. Naaras otti muutaman askelen kauemmaksi. Entä jos hän satuttaisi kollia vahingossa? Oli järkevää pelata varman päälle. Hän ei uskaltanut laskea toista liian lähelle. Mikä ikinä häntä vaivasikaan, se kävisi vaaralliseksi muille. Hän ei halunnut satuttaa itselleen tärkeitä kissoja.
”En tiedä mitä minulle tapahtuu. Yhtäkkiä käpälistäni sinkoaa salamoita eikä minulla ole hajuakaan mistä ne kumpuavat. Olen kyllä toisinaan tuntenut sähköisyyttä, mutta tämä on jo aivan omaa luokkaansa! Entä jos tapan jonkun? Ei kissojen kuulu singota salamoita! Miksi ja miten minulle käy näin? Pääseekö tästä eroon?” Ratamovarjo puhui nopeasti tunteiden aiheuttaman kuohun vuoksi ja lopetettuaan naaras jäi haukkomaan happea.

// EE

”Miten voit?” Pikkupyy kysyi Minttupilveltä istuuduttuaan naaraan viereen. Se oli kysymys minkä monet esittivät sen helppouden vuoksi, mutta Pikkupyy ei kysynyt sitä vain muodon vuoksi. Kollia kiinnosti tietää oikeasti hurmaavan pesätoverinsa kuulumiset.
Leirissä oli tapahtunut niin paljon viime aikoina, että sotureilla oli ollut käpälät täynnä työtä. Ensin sairaus, josta oltiin Kaiun kiitos jo paranemassa. Sitten kauan kadoksissa olleet Punatiikeri ja Hymykipinä olivat palanneet. Kaksikko oli tuonut huolestuttavia uutisia imperiumista ja Pikkupyy aisti, että jotakin oli suunnitteilla. Eivät he kauaa saisi tassujansa lepuuttaa, se oli varmaa. Ei siis ollut mikään ihme, ettei soturit olleet ehtineet erityisemmin seurustella keskenään viime aikoina.

// Rikeusko parantaa loukkaantuneita


Rikeusko kuunteli Tulitähden kertomuksen tapahtumista, samalla kun loukkaantunutta Yötönkatsetta siirrettiin hänen pesäänsä. Nuori soturi oli saanut kovan iskun päähänsä liukastuttuaan rungolla. Myös Hohdonhämärä oli loukkaantunut, muttei läheskään yhtä pahasti kuin sisarensa.
”Mene sisälle pesääni Piinataipaleen ja Yötönkatseen perässä. Asetu lepäämään.” Rikeusko ohjeisti Hohdonhämärää, joka nyökkäsi ja linkutti sisälle pesään. Sitten kolli kääntyi Tulitähden puoleen.
”Tottakai. Teen kaikkeni pelastaakseni nuoren soturimme Yötönkatseen” Parantaja naukaisi tomerasti. Hän ei jättäisi toista pulaan. Tulitähden poistuessa, astui parantaja pesäänsä. Yötönkatseen rinnalle oli saapunut hänen sisarensa Tuhatapila, joka näytti olevan paniikin partaalla. Toisella pedillä makasi Hohdonhämärä, joka tutisi kylmästä, mutta vaikutti muuten valppaalta ja melko hyvävointiselta. Parantaja nappasi hämähäkinseittiä käpäliinsä ja riensi ensimmäisen potilaansa luokse. Rikeusko laski häntänsä Tuhatapilan lavalle.
”Kuule, haluatko auttaa? Älä panikoi. Mene Hohdonhämärän luokse. Pidä hänet lämpimänä, vesi on kylmää tähän aikaan vuodesta. Tarkistan hänen tassunsa heti Yötönkatseen jälkeen” Parantaja neuvoi. Tuhatapila säpsähti paniikinomaisesta horroksestaan ja nyökkäsi lopulta hitaasti. Rikeusko siirtyi soturin tilalle Yötönkatseen yllä. Yötönkatseen päässä oli haava, joka oli turvonnut iskusta. Se ei kuitenkaan onneksi vuotanut kovin paljoa, mutta tulisi se silti paikata. Rikeusko asetteli haavalle hämähäkinseittiä.
”Vadelman lehdet voisivat auttaa. Verenvuoto helpottaisi ja kipu lievittyisi. Karhunvatukka auttaisi turvotukseen. Unikonsiemeniä ei missään nimessä, potilas meinaa jo nyt menettää tajuntansa” Rikeusko puhui itsekseen, saatuaan työnsä hämähäkinseitin kanssa tehdyksi. Parantaja asteli varastoilleen, Tuhatapilan seuratessa hänen puuhiaan tarkasti. Vadelmaa hän ei löytänyt, mutta karhunvatukkaa löytyi. Sen hän syöttäisi Yötönkatseelle, kunhan soturi pysyisi varmasti tajuissaan. Rikeusko palasi soturin luokse, laskien yrtit tuon makuusammalen viereen.
”Huimaa” Yötönkatse mutisi puoliksi tajuissaan.
”Tiedän, mutta lepo auttaa. Kunhan jaksat heräillä enemmän, niin saat yrttejä” Parantaja naukaisi, silittäen soturin turkkia hännällään. Sitten hän kääntyi Tuhatapilan puoleen.
”Nyt voit siirtyä Yötönkatseen luokse. Lämmitä ja tarkkaile hänen vointiaan.”
Sitten parantaja siirtyi Hohdonhämärän luokse. Kolli tarkasti soturin yleisvoinnin, siirtyen sitten käpälän puoleen.
”Sinulla oli onnea, nyrjähdys vain. Murtuma olisi voinut olla mahdollinen, mutta selvisit vähemmällä. Lepo auttaa. Ja hyvin syöminen. Voin tuoda sinulle jotakin. ”

//Chabi, Masi, Sera, Aaduska

Pieni oranssin valkea naaras polkaisi tassuilleen kuultuaan pelokkaan kiljahduksen aukiolta, lähtien oitis ryntäämään katsomaan tilannetta. Se, mikä häntä siellä kuitenkin odotti, ylitti kaikki odotukset, sekä pelkokertoimet. Tutulta näyttävän kollin selässä makasi punainen liiankin tuttu keho, joka ei näyttänyt voivan enää hyvin. Kukkaiselo vain saattoi tuntea kuoleman kolean olemuksen heidän lomassaan, syöksyen katsomaan tilannetta tervehtien lopulta Tuulisydäntä, sekä pentuja tämän hampaissa.
”Mitä oikein on tapahtunut?” hän henkäisi kauhistuneena auttaessaan Punatähden ruumiin alas kollin selästä, joka näytti kärsineeltä, väsyneeltä sekä surulliselta. Hänen myrkyn vihreät silmänsä kääntyivät kohti shamaania yhden vihersilmäisen pennun samalla avatessaan silmänsä kohti aurinkotuulilaista. Kukkaiselo ei kyennyt kuin nielaisemaan palan kurkustaan painaessaan päätään surullisena kollille. Kissoja oli kerääntynyt katselemaan tilannetta ja Kukkaiselo käski hakea Auringonsirpaleen mahdollisimman pian. Kollista olisi juuri kohonnut sisarensa seuraaja.
”Kiitos Tuulisydän, tämä merkitsee valtavasti kansalle”, shamaani lopulta naukaisi saadessaan Punatähden aukion keskelle kauniisti aseteltuna, odottaen vain, että Auringonsirpale saapuisi näkemään murhenäytelmän, jonka jälkeen pidettäisiin hautajaiset. ”Minä voin katsoa pentujen voinnin”, pieni valkea kuonoinen naaras naukaisi Tuulisydämelle joka oli kantanut pentuja lähemmäs pesää, josta Kukkaiselo vain hetki sitten oli syöksynyt ulos.
”Kiitos Kukkaiselo”, kolli henkäisi hiljaisena huokauksena vastauksensa, antaessaan pennut shamaanille kääntyen sitten odottavaisena katselemaan pesiä, mistä Auringonsirpale saapuisi. Tuulisydän selvästi halusi puhua neuvojan kanssa, ja Kukkaiselo ymmärsi melkein miksi. Tuulisydän oli ainoa joka oli nähnyt Punatähden poismenon, ja varmasti olisi myös Auringonsirpaleen mielestä kissa, ketä kuulustella, sekä jolta tiedustella. Kukkaiselo otti pennut mukaansa pesään vilkaistessaan äkkiä kohti kyyhkysten pesää, sitten siirtyen pesään herättämään Hämähäkintassun.
”Hei nuorukainen. Voitko käydä hakemassa Raesateen luoksemme pesään. Meidän täytyy tarkistaa pentujen vointi, ja sitten annamme Raesateelle yrttejä, jotta hän voi imettää vielä nuorukaisia. Hän on ainoa, joka heille nyt voi tarjota apua”, Kukkaiselo nielaisi katsahtaessaan Hämähäkintassun suuntaan, joka lähti oitis kohti pentutarhaa(?).

//Chabi, Masi, Aaduska

Oranssin valkea kolli oli aivan shokissa ajatuksesta, että tämä kaunis valkea naaras oli että menettämässä henkensä, samalla saaden kollille pentuja. Olisiko Punatähti voinut tavata jonkun toisen, jonka pennut tässä nyt olivat? Ei Tuulisydän voinut uskotella itselleen, että olisi tehnyt naaraalle tällaisen, joka nyt tappaisi hänet. Täristen naaraan vierellä tämä vain tarkkaili toista, kun pentu toisensa jälkeen pian makasi Punatähden ruumiin äärellä valkean naaraan haihtuessa pois hänen luotaan. Kollin päässä vain pyöri Punatähden viimeiset sanat ’Huolehdi sinä heistä’. Se sai hänet surulliseksi, ja viimein lopulta itkemään kyynelen. Aurinkotuulen johtaja olisi oikeasti poissa, ja se olisi vain Tuulisydämen syytä. Pienet pennut alkoivat huutaa emoaan niin ruoan kuin lämmönkin toivossa, Tuulisydän nyt katsellessaan hädissään ympärilleen. Mistään ei kuitenkaan kuulunut saati näkynyt kissoja, joten hän olisi aivan yksin tässä ja nyt. Viimeinkin syvään vedettyään henkeä oranssi kolli laski päänsä Punatähden kaulalle, maistellen tämän ominaistuoksua viimeisen kerran.
”Minä olen niin pahoillani”, kolli kuiskasi toivoen naaraan kuulevan tämän. Heidän yhteinen aikansa oli vähäinen, mutta naaras oli Tuulisydämelle erittäin tärkeä. Yhä kaiken jälkeenkin. Lopulta kolli keräsi pennut kasaan, nuolaisi näitä pariin kertaan pitäen jokaisen hengissä ja tässä maailmassa, sitten keräten Punatähden valkean punaisen ruumiin selkäänsä. Johtajan vatsa sekä lähes koko alaruumis oli punainen tämän verestä, kuten oli myös pennuissa hieman tapaturman jälkiä, mutta ehkä enemmän nämä kärsivät nyt nälästä, sekä lämmöstä. Äkkiä Tuulisydän nappasi yhden pennun emonsa vierelle tuon selkään ja kaksi muuta kolli otti hampaisiinsa, nyt kääntäen kuononsa kohti Aurinkotuulen reviiriä. Hänen vähintäänkin pitäisi käydä viemässä Punatähti omalle reviirilleen, lopusta voitaisiin pohtia, mitä oikein pitäisi tehdä. Yön synkkyys sai Tuulisydämen voimaan pahoin, kun hänen selässään olisi suuri taakka, mistä hän varmasti saisi Aurinkotuulelta selkäänsä. Miten vihainen kansa olisikaan, kun he tietäisivät Punatähden kuolleen toisen kansan kollin pentuihin? Oranssit tassut kulkeutuivat ylemmäs kohti Aurinkotuulen nummea, viileän tuulen tervehtiessä Tuulisydämen turkkia. Siinä oli jonkinlainen lämmin henkäys, oliko kenties sitten Punatähti, tai kollin omia kuvitelmia, mutta se rohkaisi häntä jatkamaan matkaansa. Sitä ei olisi kauaa enää edessä. Viimein Aurinkotuulen leiriltä näyttävä aukio näyttäytyi kollin edessä ja tämä pysähtyi hetkeksi vetämään henkeään mäen päälle, lopulta lähtien laskeutumaan kohti kissoja. Tuulisydän hiljaa tallusti leirin sisäänkäynnistä sisään, saaden turkilleen oitis yön vartijoiden katseet, sekä lopulta kauhistuneita huutoja, jotka herättivät heti kansalaiset.

//Masi, Chabi
Aurinko oli vierähtänyt paikaltaan kohti pimenevää iltaa, ja Huurrehaamun silmät laskeutuivat viimein Seittisiipeen sekä tämän poikaan, jotka olivat viettäneet aikaansa keskustellen jo tovin. Huurrehaamun käpäliä syyhytti tietää mitä Hymykipinä tiesi, ja mitä tämä voisi hautoa tassuissaan. Musta naaras viimeinkin nousi ylös käpälilleen ja lähti astelemaan lähemmäs kohti kaksikkoa, keskeyttäen valitettavasti näiden keskustelun. Musta pyytäjä laski päätään pahoittelevasti katsahtaen ensin Seittisiipeen, joka vasta oli poikansa saanut takaisin.
”Olen suuresti pahoillani keskeyttäessäni teidän keskustelunne, mutta minun todella pitäisi puhua Hymykipinän kanssa tapahtumista”, hetken aikaa johtajana toiminut naaras kohteliaasti keskeytti toiset ja esitti asiansa ripeästi, jotta säästäisi heidän aikaansa. ”En usko että tässä kauaa menee, varmasti pääsette nukkumaan ja viettämään aikaanne yhdessä aivan tuota pikaa, mutta tämä asia pitäisi saada eteenpäin”, Huurrehaamu naukaisi vielä lisäksi vilkaisten sitten Hymykipinään. ”Jos sinä vain olet valmis ja halukas siitä jo puhumaan”, naaras naukaisi toivoen saavansa jonkun hyvän syyn erakko tarinalle, minne tuo oli mennyt, tai jos Hymy voisi nimetä siihen kissan, ketä tiesi. Huurrehaamu ei tiennyt miten asiat tästä tulisivat etenemään, mutta hänen vilkaistessaan kohti muuta leiriä, hän näki jo Kipinäntähden palaavan pesänsä suojiin lepäämään päivän suurilta tapahtumilta. Varmasti kolli olisi vielä heikossa olotilassa sairauden jälkeen. Nopeasti mustan naaraan katse palasi nuoreen soturiin vieno hymy huulillaan.

//Voit viedä heidät minne haluaakaan juttelemaan ja sillee :D

//Heli//

Punatähdellä ei ollut voimia puhua Tuulisydämelle, naaraan kyljet kohosivat raskaan hengityksen mukana, kunnes ne pysähtyivät. Naaras kouristi kivuliaasti ja menetti jälleen elämänsä, aivan kuten ensimmäisenkin pennun kohdalla. Ei aikaakaan, kun elämänsä menetettyään, tämän seuraavan elämän sallima voima alkoi, ja hän hengitti taas, mutta täysin voimiltaan silti uupuneena. Hän osasi jo arvata sen, ettei tulisi selviämään tästä.
''Huolehdi sinä heistä'', naaras sai soperrettua. Hän tiesi, että hänellä oli enää yksi elämä jäljellä, ja vaikkei halunnutkaan näyttäytyä toisen edessä heikkona, vaan mieluummin Tuulisydämen kaltaisena vahvana johtajana, niiden sanojen jälkeen viimeisen pennun, eli kolmannen pennun synnytys alkoi. Punatähden menetettyä elämänsä, tämän valkoinen keho lakkasi lopullisesti liikehtimästä, mutta kolme tervettä pentua makasi emonsa lähellä, miukuen ja sokeina hiljaa tassujaan liikuttaen, maassa maaten.
Punatähden kuolemalle sokeat silmät katsoivat kohti taivasta ja sen kivun, sekä tuskan saattoi aistia hänen olemuksestaan, samalla kun hänen kehonsa alkoi kylmetä jäisellä nurmikolla, roudan aivastamalla maaperällä. Punatähti oli kuollut.

//Masi, Aaduska

Tuulisydän luimisti korviaan kuullessaan ähkintää, jota siirtyi tutkimaan hiljakseen antaen partion kävellä heidän ohitseen tutkimaan muuta reviirin osaa. Kolli oli yöllisellä kävelyllään, vaikka oli lupautunut siirtyä partioon, mutta hänen rytminsä sekä koko elämänsä itseasiassa oli niin sekaisin, ettei kolli kyennyt enää osallistumaan arkisiin tapahtumiin, saati pitämään huolta lupauksistaan. Hän oli unohtanut Usvapolun aivan kokonaan, hän oli jättänyt Hiirenpolun ilman hänen tukeaan, ja nyt koko Myrskyvaahteran. Sillä hän on löysi paksu vatsaisen Punatähden makaamasta maasta heidän reviiriltään vatsasta vuotaen verta. Mitä olikaan tapahtunut?
”Punatähti”, kolli naukaisi hiljaa yllättyneenä, laskeutuen sitten järkyttyneenä alas Punatähden luo, joka näytti vaikeroivan kivusta, sekä yllättävästä ahdingosta. Yhtäkkiä naaras alkoi kertoa hänelle Imperiumista, joka olisi kaapannut Aurinkotuulen kissoja, ja johtaja oli halunnut siitä ilmoittaa Myrskyvaahteralle. Tuulisydämen korvat luimistuivat uudestaan, kun naaras päätti kertoa hänelle yllätyksestä, että odotti itse kollille pentuja. Oranssin valkea kolli katseli yllättyneenä naarasta, ja nielaisi raskaasti, ennen kuin Punatähti alkoi supistella pahemmin, ja naaras puski maailmaan pennun. Samaisella hetkellä, tuo katosi jonnekin tajunnan toiselle puolelle, ja Tuulisydän laski käpälänsä naaraan tassuille, jotta tämä voisi pysyä maailmassaan. Jos Kaiku olisi heidän puolellaan, he voisivat käyttää Tuulisydämen elämiä Punatähden pelastamiseen, muttei Punatähden tilanne näyttänyt kovin hyvältä.
”Älä mene minnekään! Aikasi ei ole vielä!” Tuulisydän sähisi hiljaa katsellessaan miten pieni pentu vaikeroi emon tassujen takana, ja Tuulisydän nosti pienen emonsa vatsaa vasten, tämän kuitenkin nopeasti kastuen verestä, jota vieläkin valui johtajan vatsaa pitkin.
”Punatähti, Punatähti puhu minulle”, kolli yritti pitää naaraan maanpinnalla, toivoen, että kaikki järjestyisi vielä. Olisihan Punatähdellä elämänsä, ei hän voisi tähän kuolla. Ellei Kaiku olisi menettänyt toivoaan heidän suhteensa.