//Masi
Kapinanlaulu säpsähti turkistaan, kun pieni Riitasointu oli vain sujahtanut hänen pesäänsä. Entinen varajohtaja väläytti toiselle hampaitaan, kunnes nopeasti kohosi uteliaana ylös makuultaan katsellakseen myös paremmin toista. Tänä hetkenä hän pelästyisi ketä vain ja minä hetkenä hyvänsä. Omaa rauhaa oli vähän, ja vaikka naaras olikin viettänyt ja halukas viettämään aikaansa Raadontomun ja esimerkiksi Riitasoinnun kanssa, hän pelkäsi Usvajoen kissoja. Kapinanlaulu nyt kuitenkin innokkaan Riitasoinnun ideointia kuunteli tarkkaavaisesti, nyökäytellen päätään, vaikka Riitasointu piti hänen hännästään kiinni.

>Ideassa on paljon hyviä sekä huonoja puolia< naaras aloitti pohtivasti kohottaen toisen käpälänsä leualleen. >Toisaalta saamme sillä hämmennystä leiriin, majavat kissojen kimppuun. Mutta kuten todettua, on se muillekin vaaraksi< hän tokaisi ja katsahti sitten Riitasointuun. >Voimmehan me myös yrittää päästä tällä Tulitähden suosioon, suojelemme pentuja sekä kuningattaria? Oppilaat saavat arvokasta opetusta, ja jos ei heidän mestarinsa ole pelastamassa ei heistä ole sotureiksi< naaras itsekkäästi puuskahti, kuitenkin lopulta pudistellen päätään.

>Jos olet valmis hoitamaan likaista työtä, jäämättä kiinni, olen mukanasi. Varmasti majavat ovat hätääntyneimpinä kohti nuorukaisen verta, sekä hänen sijaintiaan. Mutta varmaan helpompi on hänet tappaa, koska jos leiristämme löytyy loukkaantunut majavanpoikanen, voidaan hänen turkiltaan helposti löytää tuoksusi< Värisilmä naukaisi huolestuneena Riitasoinnun kiinni jäämisestä.

>Onko tässä suunnitelmassa jotain mistä pitäisi olla varuillaan? Kuten Raadontomulle kertoa? Jos se on yllätys monelle, se on enemmän todenmukainen. Kun pari majavaa vihoissaan pamahtaa leiriin kaikki ovat heti sekaisin. Voisimme kaikki ansaita arvostusta, ja samalla toivoa Tulitähden loukkaantuvan mahdollisimman pahasti< tuo huokaisi ja laski tassunsa maahan katsellen pesänsä reunoja hiljaa. He voisivat saada nyt Tulitähden alttiiksi vaaralle, mutta miten he pääsisivät tästä muuten eroon? Kyllä he voisivat kääntää asiaa naaraan syyksi, savustaa tätä mahdollisuuksien mukaan ulos. Mutta hänen seuraajiaan oli kuitenkin paljon. Tai monet olivat ennemmin hänen puolellaan kuin häntä vastaan, eikä Kapinanlaulu voisi kenenkään mieltä noin vain muuttaa. Hänet savustettaisiin sitten pihalle! Kapinanlaulu katsahti Riitasointuun toivoen tältä tulevan vielä hyviä ideoita.

//Owa
“Ratamovarjo, rauhoitu. Hengitä syvään”, Ukkosyö naukaisi hiljaa matalalta maanrajasta katsellessaan entistä oppilastaan, josta oli kasvanut kaunis sekä voimakas soturitar. Hän oli nyt saanut itselleen jonkinlaisen voiman hallita salamoita, se toisaalta oli Ukkosyöstä hienoa, mutta varmasti Ratamovarjosta kauheaa. Kolli oli painautunut maahan salaman sinkauksen myötä, mutta kohosi nyt hiljalleen ylöspäin pitäen rauhallisen katseensa naaraassa.

“Olet turvassa metsässä, täällä on paljon puita johon voit osua, mutta tärkeintä on nyt rauhoittua. Uskon, että kiihtymisesi vaikuttaa sen hallitsemiseen, sillä et tiedä mitä se on”, kolli tokaisi rauhallisesti viileällä äänellä, ottaessaan pari hidasta askelta kohti toista. “Tämä on uutta sekä pelottavaa, mutta ensin me rauhoitumme, ennen kuin alamme tonkimaan sitä pois sinusta”, soturi nyökäytti päätään rauhallisesti toiselle kallistaen sitä hieman, yrittäessään saada soturittaresta reaktioita irti. Hän vain toivoi kykenevänsä rauhoittamaan Ratamovarjoa.

“Saanko tulla lähemmäs? Vai haluatko omaa aikaasi? Ulkona ei kannata olla liian pitkään, pelkään, että jäädyt tänne”, tuo huokaisi ja heilautti häntäänsä takanaan huolestuneena naaraasta. Hän todella oli. Voima oli erikoinen tapaus, erikoinen asia kissojen tassuissa. Mutta se teki Ratamovarjosta erikoisen. Entistä erikoisemman, kuin mitä hän jo oli.

//Nuge//

Unipuro veti väristen henkeä, jotta saisi kasattua itsensä paremmin. Hän ei ollut kovinkaan paljon valmistautunut tätä varten, jotenkin hän ajatteli, että kun hän kertoisi, hän olisi kypsynyt sen verran, että puhuisi kuin toisena kissana. Mutta niin ei tosiaan ollut käynyt, hänen raskautensa oli jo pitkällä ja Hiirenpolun uutiset saivat hänet huolestuneeksi. Unipuro nieliskeli hermostuneena ja väräytti hivenen huvittuneena korviaan, kun Myrskysielu huolissaan kysyi, olisiko hän sairastunut.
''Ei, minä en ole kipeä'', naaras vastasi väräyttäen viiksiään. ''Mutta-'', Unipuro aloitti, mutta kohotti katseensa, kun Hiekkapyörre sipsutti aukion poikki kohti johtajanpesää. Unipuro alkoi empiä.
''En ole uskaltanut kertoa sinulle erästä asiaa, kun tässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Emojemme kuolemat, sitten sisareni paluu ja hänen menettämänsä pennut'', naaras huokaisi syvään, eikä uskaltanut enää katsoa Myrskysielu kohden. ''Minä olen viimeisilläni'', Unipuro kuiskasi niin hiljaa, että hyvä jos ääni pääsi ulos suusta. Unipuro sai Myrskysielulta kummastuneen ilmeen, jolloin Unipuro ymmärsi, että nyt kolli luulisi hänen tekevän kuolemaa.
''Odotan meidän pe.. Pentujamme'', naaras änkytti, kasvoilleen leviten punastus, kun hän arasti siirsi painoa tassultaan toiselle ja vilkaisi lopulta Myrskysielua. Kuitenkin pian johtajanpesästä hyppäsi ulos Hiekkapyörre, joka huusi hälytystä. Unipuron korvat painuivat päätä vasten pelosta ja tämä meni maata vasten, niskakarvat pystyssä, vilkuillen puolelta toiselle hyökkääjän varalta, kunnes kauhukseen ymmärsi Huurrehaamun olevan kaiken takana. Unipuro pidätti hengitystään kauhuissaan ja asettui osittain Myrskysielun taakse piiloon, pörhistellen turkkiaan (?)

//Aaduska, Heli//

Hiekkapyörre oli saanut Aurinkokajolta tietoonsa partion havainnot. Nämä olivat löytäneet verta lähistöltä, mutta todenneet, ettei se kuulunut Tuulisydämelle. Mahdollisesti sitä siis voisi pitää jonkinlaisena helpotuksena, että mitä tai missä sitten kolli olisikin, kansa voisi olettaa hänen olevan kunnossa. Hiirenpolku askelsi hiljaisena kaksikon luokse ja kuunteli vakavana tietoa siitä, että toisen askeleet olisivat kulkeneet Aurinkotuulta kohden. Hiekkapyörre oli ihmeissään, olisiko Tuulisydän pettänyt kansansa? Mitä toinen tekisi yksin Aurinkotuulen reviirillä? Tällähän oli tytärkin Myrskyvaahterassa! Hiekkapyörre ei itse koskaan kykenisi hylkäämään omaa perhettään samalla tavalla, ja oli siltikin pettynyt ystäväänsä. Tai ainakin hän oli pitänyt kollia ystävänään, mutta toinen oli niin helposti vain lähtenyt.
''Kaiun enne kävi siis toteen'', Hiirenpolku hiljaa kuiskasi apeasti, Hiekkapyörteen kääntäessään katseensa Aurinkotuulesta lapansa ylitse takanaan olevaan Hiirenpolkuun. ''Hän ei palaa enää, häntä ei kannata etsiä'', parantaja sai sanottua, ennen kuin siirtyi hiljaa askeltaen korviensa ja nenänsä varassa saaliskasalle, valiten itselleen ja Hyasinttikatseelle jotakin syötävää. Hiekkapyörre seurasi mietteliäänä murheellista parantajaa, mutta kääntyi lopulta Aurinkokajon puoleen.
''Ota huomenna haluamasi kissat mukaasi partioon ja vahvistakaa rajojamme, pidä samalla silmäsi auki muiden mahdollisten vihjeiden varalta. Tuulisydän on kuitenkin saapunut kansaamme Lumouksenpolun kansasta, joten en usko tämän tiedon olevan varsinainen yllätys, että hän lähtisi meidänkin luotamme'', Hiekkapyörre huokaisi raskaasti Aurinkokajolle. 'Kiitos raportistasi'', hän lopulta nyökkäsi toiselle, ennen kuin asettui jatkamaan tarkkailuaan, kiiveten korkeammalle kiviseinämälle ja vaikka kylmyys piiskasikin aukiota, Hiekkapyörre vahti leiriä kärsivällisesti ja pimeydessä hiljaa. Yksi toisensa jälkeen kissoista valui pesiinsä, valmistautuen tulevaan seuraavaan päivään.
Varajohtajaakin väsytti.
--
Jokin sai Hiekkapyörteen havahtumaan valppaaksi, hän oli nukahtanut vahtivuoronsa aikana. Ehkä hänestä oli tosiaan alkanut tulla jo vanha tällaisiin tehtäviin. Hiekkapyörre haukotteli ja venytteli palelevia ja kolottavia jäseniään, kunnes töminä ja erikoiset, hiljaiset, mutta poikkeukselliset äänet kiinnittivät hänen huomionsa. Oliko yö, ilta vai aikainen aamu? Hiekkapyörre oli pyörällä päästään, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kolli torkahti. Ikä alkoi tehdä tepposia hänelle, ja ne murheet, jotka kasaantuivat harteille.
Se mikä sai Hiekkapyörteen kiirehtimään kohti Kipinäntähden pesää oli se, että Viherloimu oli poistunut paikaltaan, jossa tämä oli vielä tarkkaillut silloin leirin liikehdintää, kun Hiekkapyörre oli ollut hereillä. Varajohtaja kipitti suurin harppauksin kohti pesää. Kyllä hänen mielessään pyöri, että mitä hän sanoisi Kipinäntähdelle, kun sillä tavalla rynnisi pesään, mikäli kaikki olisikin hyvin. Mutta pyyhkäistessään roikkuvia sammalia johtajanpesän suuaukolta pois tieltään roikkumasta, Hiekkapyörre jähmettyi kauhusta ja pidätti hengitystään. Hän haukkoi henkeään, kun häntä kohden kääntyi tumma naaras, kasvoillaan ylpeä ja tyytyväinen hymy.
''Viherloimu'', Hiekkapyörre sävähti vanhimman ruumiin juurelta kauemmas, niskakarvat kauhusta pörhistyen. Kunnes pelko sielussa asti erotti Huurrehaamun takana kuolleena makaavan Kipinäntähden. Hiekkapyörre ei osannut hengittää, kun hän katseli elottomia ruumiita pesässä. Huurrehaamu valpastui, kun ymmärsi, kuka oli saapunut pesään. Hiekkapyörrettä hän ei selvästi ollut odottanutkaan. Eikä Hiekkapyörre ollut halunnut uskoa Hymykipinän vihjeitä oikeiksi.
''Hälytys'', Hiekkapyörre kuiskasi, saaden Huurrehaamun hölmistymään (?). ''Hälytys. Hälytys. Hälytys! Hälytys!'', Hiekkapyörteen empivä ääni alkoi pian päästä ulos kurkusta huutona, ja Huurrehaamun syöksyessä varajohtajaa kohden, jotta voisi vaientaa tämän (?) tapahtui liian myöhään, varajohtajan syöksyessä ulos pesästä. Kissat rynnistivät aukiolle karvat pörhössä, etsien ilmasta, maan koloista ja suuaukolta tunkeilijoita.
''Huurrehaamu on tappanut Kipinäntähden ja Viherloimun, hälytys! '', Hiekkapyörre huusi keuhkonsa pihalle, kiepsahtaen epäuskoisena katsomaan Huurrehaamua, joka oli itsekin nyt empivä tilanteen suhteen (?) ''Ottakaa hänet kiinni!'', varajohtaja sähähti, kohottaen häntänsä kaaressa ylös antaakseen sotureille komennon.
Hyvin nopeasti sotureiden ja pyytäjien sieluissa heräsi suunnaton viha pelon ja epäuskon sijasta, jolloin Kiviraivo, Kirpeälohtu, Salamataivas ja Saniaismeri hyökkäsivät yhtä aikaa Huurrehaamun päälle. Hiekkapyörre pidätti hampaat irvessä hengitystään, kun Huurrehaamu paini sinnikkäästi neljää kissaa vastaan, kunnes Saniaismeri sai taitettua tämän pään taaksepäin ja soturien hampaat ja kynnet uppoutuivat pitämään Huurrehaamua aloillaan (?).
Hymykipinä asteli soturienpesästä aukiolle, mutta pysähtyi yllättyneenä katsomaan tilannetta, silmissä erikoinen kiille.
''Minkä rangaistuksen me langetamme hänelle?'', Palotyrsky mylvi takoen tassujaan maahan. ''Hän tappoi johtajamme ja Viherloimun! Petturi! Murhaaja!'', kissat yhtyivät huutoon, Hiekkapyörteen paljastellessa ja piilottaessaan hermostuneena kynsiään.
Miksi Huurrehaamu oli tehnyt niin? Miksi? Hiekkapyörre oli pitänyt Huurrehaamua ystävänään ja oivana pyytäjänä, mahdollisena omana seuraajanaan. Miksi? Hiekkapyörre nieleskeli empien.
''Karkoitus!'', huusi joku kissojen keskuudessa.
''Hänet kuuluu tappaa! Karkoituksen myötä hän jatkaisi hirmutekojaan ja olisi vain ylpeä aikaansaannoksistaan!'', toinen jatkoi mylvien, Hiekkapyörteen ollessa samaa mieltä.
Mutta miksi, Huurrehaamu? Hiekkapyörre oli niin pettynyt, ettei osannut muodostaa sanoja.
''Hiekkapyörre?'', Salamataivas murahti odottavasti varajohtajan komentoa, jonka velvollisuutena olisi nyt johtaa kansaa. Hiekkapyörre tunsi kuumotusta korvissaan, häntä pelotti tehdä tällaista päätöstä. Miten Kaiku heidät tuomitsisi? Pitäisikö hänen ajatella läheisten, kansalaisten ja omia tunteitaan, vai noudattaa Myrskyvaahteran lakeja? Pystyisikö Kaiku antamaan Huurrehaamulle anteeksi, jos Hiekkapyörre antaisi tämän mennä? Pystyisikö Hiekkapyörre itse?
''Olen aina uskonut, että Kaiku voi antaa kenelle tahansa anteeksi, kunhan kissa on valmis hyvittämään tekonsa. Myrskyvaahteran lakeihin kuuluu, että me karkoitamme petturit, jolloin annamme heille mahdollisuuden palvella paremmin Kaikua'', Hiekkapyörre puhui hiljaa, kissojen höristäessä korviaan kuunnellakseen. ''Mutta ikinä kukaan ei ole yhtä kylmäverisesti halunnut vain tappaa'', Hiekkapyörre räpäytti silmiään, niiden kimaltaessa kyynelistä, kun hän ajattelikin Kipinäntähteä ja Viherloimua.
Ja hän oli nukahtanut! Miksi Kaiun nimeen Hiekkapyörre oli nukahtanut?! Huurrehaamun oli varmasti ollut helppoa livahtaa hänen ohitseen, kun tiesi, ettei Hiekkapyörre haistaisi toista! Hiekkapyörre oli niin vihainen itselleen.
''Kuolema olkoon hänen rangaistuksensa'', Hiekkapyörre lopulta murahti, katsoen surullisin, mutta raivokkain silmin Huurrehaamua. Hiekkapyörre enempää empimättä paljasti kyntensä ja lähti askeltamaan toista kohden, hän ei sillä hetkellä tuntenut ollenkaan epäröintiä. Hän kulki eteenpäin vaiston luoman voiman varassa.
''Eikö häntä pitäisi kuulla ensin?'', rehvakkaasti kuului kovaan ääneen kysymys, mikä sai Hiekkapyörteen pysähtymään Huurrehaamun kasvojen eteen. Mitä Hiekkapyörre oli tekemässä? Tappamassa jonkun? Hiekkapyörre käänsi kasvonsa kohti Hymykipinää, joka otti rauhallisen rentoja, omahyväisiä askeleita kohden kissoja.
''Ansaitseeko sinusta kansamme johtajan surmannut kissa puheenvuoron? Miksi haluaisimme kuulla häntä?'', Hiekkapyörre siristi silmiään epäuskoisena. Hymykipinähän oli antanut vihjeen tästä.
''No ei'', Hymykipinä istuutui alas ja nuolaisi etutassuaan, pyyhkäisten käpälällään mietteliäästi korvansa ylitse. ''Mutta Huurrehaamuhan oli se kissa, joka vei Kipinäntähden pennut Imperiumiin ja auttoi Imperiumia. Tapasin Imperiumissa Myrkkysilmän, Päiväntuulen, entisen kansamme parantajan ja hän kertoi minulle paljon asioita avoimesti'', Hymyraadelma kohautti rennosti lapojaan.
Hiekkapyörre siristi entisestään silmiään. Jos Hymykipinä oli tiennyt niin paljon, miksi tämä ei ollut kertonut aiemmin? Hiekkapyörre toisaalta ei halunnut syyttääkään toista, vaikka tuo ärsyttävä olikin. Olisiko kukaan halunnut uskoa sitä Huurrehaamusta? Huurrehaamu oli monien ihailema jäsen, ja Kipinäntähden sisar! Hiekkapyörre vilkaisi Huurrehaamua ja kissoja tuon ympärillä äimistyneenä ja vihaisena.
''On montakin syytä siis tappaa hänet'', Hymykipinä hymähti, mutta tuon silmissä tuikki jokin, joka viesti huvittuneisuutta. ''Mutta emmekö me saisi Imperiumista sekä Kipinäntähden pennut, että sinun lapsenlapsesi Hiekkapyörre pelastettua, jos tekisimme vaihdoin Huurrehaamua vastaan? Imperiumi varmasti ottaisi liittolaisensa vastaan mieluummin elävänä kuin kuolleena'', Hymy puhui, mutta tuon silmät katselivat Huurrehaamua erikoisella tavalla.
Hiekkapyörre ja kansalaiset kuuntelivat empien Hymykipinän ehdotusta.
Olisiko siinä järkeä, vai voisiko Hymykipinä olla jotenkin mukana tässä juonessa? Huurrehaamu ei kuitenkaan vaikuttanut siltä, että olisi liittoutunut Hymykipinän kanssa. Miksi kolli valehtelisi heille? Hiekkapyörre oli pyörällä päästään.
''Sinä osaat kulkea takaisin Imperiumiin?'', Hiekkapyörre vaisusti palautti katseensa Hymykipinään, joka kohotti toista kulmaansa vastaukseksi. Ilmeisesti haastetta ei olisi osaamisessa. ''Yritämme sitä, mutta kasaamme partion, jonka kanssa kuljemme Imperiumin maille neuvotteluihin ja palaamme toivottavasti pentujen kanssa takaisin. Siihen asti, lukitkaa petturi vanhintenpesään. Viisi kissaa vartioikoot joka hetkenä häntä!'', Hiekkapyörre kajautti ensimmäisen kommennon ja toimintasuunnitelman kansalle, pitäen sitten Hymykipinää silmällä.
''Uskotko, ettemme löydä häntä kuolleena aamuun mennessä? Oletko varma, ettei hän tee itselleen jotakin? Tai nämä vihamieliset kissat tapa häntä ensin?'', Hiirenpolku hiljaa kysyi, saaden Hiekkapyörteen säpsähtämään, kun sokea pieni parantajakissa oli jälleen hiipinyt huomaamattomasti Hiekkapyörteen taakse. Voisiko tuo lopettaa kummittelun!?
''Hymykipinä haluaa pelastaa tuon neidin, joten Hymykipinä saa itse olla mukana valvomassa'', Hiekkapyörre murahti, Hymykipinän naurahtaessa kevyesti itsekseen.
''Ehkä minä haluankin vain minun ja tyttäresi pennut Imperiumista keinolla millä hyvänsä'', Hymykipinä kuittasi asian, astellessaan Hiekkapyörteen ohitse tumma hännänpää taputtaen varajohtajan, tulevan johtajan lapaa. Ennen kuin Hymykipinä saattoi Huurrehaamua pitelevät kissat mukanaan Huurrehaamun tyrmää kohden.
Hiekkapyörre olisi voinut oksentaa. Tämä katseli ällistyneenä Hymykipinän perään. Olisiko tuo kissa Punatiikerin pentujen isä? Ei ikinä! Hiekkapyörre potkaisi käpyä tassujensa juuressa ja rojahti sitten istumaan.
Hiirenpolku heilautti tummia korviaan ja istuutui Hiekkapyörteen vierelle.
''Miksi?'', Hiekkapyörre intti ja sähisi, toistaen samaa sanaa. Hiirenpolku huokaisi hiljaa.
''Kaiun tiet ovat tuntemattomia'', sinihopeinen kolli kuiskasi takaisin, kissojen aukiolla ollessa pöllähtäneitä tilanteeseen. ''Pitäisikö minun käydä valaamassa Huurrehaamun suu tukkoon, ettei hän keksi mitään kieroa sanottavaa ja pahoita lisää mieltäsi?'', Hiirenpolku kysyi, kallistuen Hiekkapyörrettä kohden.
''Ei kannata, hän söisi tassusi, jos kosket häneen. Hän on sekaisin'', Hiekkapyörre puuskahti, Hiirenpolun hekottaessa itsekseen.
''Hän on vain kissa. Hänelläkin on sydän, tunteet ja omat tavoitteensa. Toisinaan poluillamme on niin paljon varjoja, ettemme näe mihin astumme'', parantaja hymyili pehmeästi itsekseen.
''Olisimpa minäkin sokea, kukaan ei voisi tuomita minua askeleistani'', Hiekkapyörre hymähti, saaden Hiirenpolun kurtistamaan kulmiaan.
''Tyhmä sinä olet'', Hiirenpolku tuhahti, väräyttäen viiksiään. ''Mutta onneksi se ei ole minun murheeni'', kolli hyppäsi jaloilleen ja lähti sitten johtajanpesää kohden.
''Miten niin ei? Kai se nyt sinunkin murheesi on, jos nimittelet johtajaasi tai kansasi joutuu hakoteille typerän johtajan takia?'', Hiekkapyörre mulkoili toisen selkää, pyyhkien särkyneen sydämensä tuottamia kyyneleitä poskiltaan.
''Minulla on tehtäviä, minulla on työnkuvani, ja minun johtajani on Tuulisydän. Minä olen uskollinen työlleni, en sinun typeryydellesi'', Hiirenpolku naurahti lapansa ylitse pehmeällä äänellään, Hiekkapyörteen siristäessä silmiään toiselle. Oliko nyt hyvä hetki parantajan sanoa, että olisi epäluotettava?
Hiirenpolku asteli pesään ja veti syvään henkeä.
''Laittaisit edes silmäsi kiinni Viherloimu. Ei sinun maineellasi nukuta silmät auki'', Hiirenpolku moitti, mutta Hiekkapyörre aisti tuon äänestä sellaista kiusoittelua, että tämä piti vain omaa kuortaan yllä. Hiirenpolku oli hyvin surullinen Viherloimun kuolemasta, ehkä jopa enemmän kuin Kipinäntähden. Mutta Hiekkapyörre oli siitä samaa mieltä, ei Viherloimun tai Kipinäntähden kuolleiden silmien kuuluisi jäädä näiden kuoltua tuijottamaan maailmaa. Vaan näiden kasvoilla piti olla levollinen ilme, joka kuvastaisi näiden olemusta.
''Minun tulee sinua ikävä, Kipinäntähti. En selviä täällä ilman sinua'', Hiekkapyörre kuiskasi, antaen päänsä painua alas ja vaikka hän miten puri hampaitaan yhteen, kyyneleet valuivat hänen poskiltaan maahan. Viherloimu oli opettanut hänelle paljon ja tämä oli ollut Hiekkapyörteen esikuva. Hiekkapyörre ei jaksaisi tätä enää. Miksi häntä koeteltiin kokoajan? Miksi Kaiku vihasi häntä!?
Hiirenpolun ja soturien kantaessa kuolleet ulos pesästä aukiolle, kissat kerääntyivät hyvästelemään kaksikkoa. Monien jäädessä valvomaan koko yöksi ruumiiden äärelle.

//Veinköhän liian pitkälle tätä roolintaa omalla vuorollani? :,D //

Kipinäntähti höristeli korviaan ulkona tapahtuvia muutoksia mieleensä kerätäkseen, mutta hän olikin lopulta vaipunut äkilliseen uneen. Likaisen valkea kolli huomasi sätkivänsä unissaan, lopulta polkaisten kivuliaasti seinämää, sähähtäen lopulta itsensä hereillä. Hän kirosi polttelevaa käpäläänsä, ennen kuin käänsi päätään kohti pesänsä suuta, jonka valon edessä istuikin hahmo. Johtaja loikkasi oitis pelästyneenä ilmaan, lyöden päänsä pesän matalahkoon kattoon, lopulta purren kieltään uuden kivun takia. Musta hahmo hänen edessään vain tuhahti halveksuvasti, ottaen askelia eteenpäin noustuaan seisomaan.

“Mitä sinä tahdot, Huurrehaamu? Miksi vainoat nukkuvaa veljeäsi?” Kipinäntähti sylkäisi vihaisena sanat suustaan niin pelästyneenä kuin ärsyyntyneenä tilanteesta, että ensin potkaisisi itsensä hereille, sitten vielä joutuisi sisarensa pilkan kohteeksi. Pesän suun toisella puolen oli hiljaista, ja koko leiri olisi varmasti nukkumassa, ellei sinne menossa. Mitä Huurrehaamu voisi haluta?

“Kunhan saavuin isoveljeni pesään ihmettelemään, millaista elämä täällä voisi olla”, naaras tokaisi hiljaa antaessaan katseensa kiertää pesässä, eleen saaden Kipinäntähden heilauttelemaan häntäänsä takanaan vihaisena.

“Jos sinulla ei ole oikeaa asiaa, ole hyvä ja poistu. Olen vieläkin hieman sairas, ja johtaja tarvitsee leponsa. En usko että mikään asiasi on niin painava, että täytyy minulle suoraan ilmoittaa. Puhu Hiekkapyörteelle”, kolli tiuskaisi sanat suustaan asettuessaan selkä kohti Huurrehaamua makaamaan kerälle, mutta ennen kuin hän ehti tarkastella poistuvia askelia pesästä, suuri tukahduttava sekä terävä paino lyyhisti hänen niskansa kohti maata. Kipinäntähti sihahti Huurrehaamun hyökkäyksestä ollen voimaton ottamaan edes maasta kiinni, lyöden leukansa sekä päänsä maahan kylmälle kivelle. Äkillisesti väärästä liikkeestä likaisen valkea kolli iski omat hampaansa ikeniinsä sekä suupieliinsä, saaden suussaan maistumaan oitis veren. Huutoa tai varoitusta ei kolli saanut ilmoille, sillä naaraan paino oli hänen henkitorvensa päällä huolestuttavasti.

“Tulin siis vain tarkastelemaan omaa tulevaa pesääni, kun päästän sinut vihdoin päiviltäsi”, naaras myhäili kollin korvaan, Kipinäntähden yrittäessä vastarintaa. Mutta kuten todettua, hän oli vielä sairas, sekä heikossa kunnossa. Huurrehaamu alkoi painaa kynsiään kollin niskaan, ja lopulta toisella käpälällään teki nopean viillon Kipinäntähden kaulalle, ja veri alkoi virrata pesän lattialle.

“Pahoittelen Paatsamajuovaa tilanteesta, mutta Kaiku ei näe sinussa enää mitään hyvää, senkin likainen kasa kuraa”, Huurrehaamu ärähti Kipinäntähden yrittäessä kiskoa henkeä, ennen kuin kuitenkin taju pimeni ja hän menetti elämänsä.

Musta naaras nuolaisi kynsiään Kipinäntähden vierellä, kun hän näki miten veljen ruumis sätki, kunnes se hetkeksi lakkasi hengittämästä, kuitenkin palaten sitten lopulta takaisin elävien kirjoihin. Montahan elämää hänen pitäisi veljeltään riistaa vielä? Huurrehaamu potkaisi Kipinäntähden kyljelleen saaden tuon valkean vihaisen tuijotuksen niskaansa, mutta musta metsästäjä vain virnisti itsekseen.

“Harmillista, kun et voi täysillä voimilla taistella vastaan. Voitampa ainakin helpon pelin tässä”, tuo tuumasi, saaden kuitenkin äkillisesti Kipinäntähden takajalasta kuonoonsa. Naaras otti pari taka-askelta aivastaen verta lattialle. Kolli oli potkaissut häntä voimakkaasti nenään, saaden naaraan nenän vuotamaan verta, samoin kuin se oli saanut pienen viillon nenän vierelle, josta myös valui nyt verta. Huurrehaamu sylkäisi pesän lattialle, katsellen sitten silmät raivostuneesti veljeään lattialla, joka henkihieverissä yritti pysyä tässä maailmassa.

“Onneksi sinä olet se, joka tässä kärsii”, naaras murahti hiljaa syöksähtäen sitten Kipinäntähden kaulaan repien kollin turkkia sekä lihaa mukanaan, niin ettei kolli enää voinut apua huutaa. Vain korinaa sekä rahisevaa hengitystä, jonka mukana kulki verta niin keuhkoihin kuin suuhunkin ja pesän lattialle. Huurrehaamu sylkäisi veljensä palasen tuon naaman vierelle, kun tämän silmät yrittivät säkenöidä viimeistä toivoaan, kunnes lopulta sammuivat, sitten syttyivät, ja taas sammuivat. Lopulta Huurrehaamu käänsi katsettaan kohti pesän suuta, josta oli kuullut epätoivottuja askelia. Toinen musta, pienehkö hahmo, oli kohonnut pesän suulle, ja tuima, vihreä katse nyt seivästi Huurrehaamun kehon.

“Isä”, hän henkäisi hiljaa Viherloimu astellessa pesään turkkiaan pörhistäen.

“Huurrehaamu”, entinen johtaja naukaisi haastavasti, ottaen askelia kynnet esillä kohti tytärtään.

“Sinä et ymmärrä tätä, hänet oli riivattu! Etkö ole huomannut miten hän ei ole ottanut kansaan minkäänlaista yhteyttä? Hänet on riivattu sen sairauden myötä, päästin hänet tuskistaan, niin hän pyysi”, musta naaras lähestyi isäänsä saaden tämän pienestä mutta voimakkaasti käpälästään poskelleen. Metsästäjä horjahti sivulle koskettaen sitten epäuskoisena poskeaan, kun vihreäsilmäisen kollin katse ei ollut hyväksyvä.

“Huurrehaamu, tuo ei ole minkäänlainen syy hankkiutua veljestäsi eroon. Tiedän hyvin, ettei hän ollut riivattu, vaikka heikko olikin sairautensa takia. Sinä sen sairauden tänne toit, eikö niin Huurrehaamu?” Viherloimu kyseenalaista tytärtään, katsoen tätä terävästi suoraan silmiin. Lopulta vaalean sininen katse muuttui viekkaaksi sekä ovelaksi, jättäen jälkeensä isänsä mielistelyn, sekä tekosyyt. Viherloimu oli nyt astunut hänen tielleen.

“Se oli onneksi Myrkkysilmän, tai anteeksi, Päiväntuulen idea”, naaras naurahti saaden Viherloimun luimistamaan korviaan, sekä sähähtämään toiselle vihoissaan. “Valitettavasti hänkin on jo löytänyt tiensä tämän maailman toiselle puolelle”, metsästäjä huokaisi apeana katsahtaessaan kohti Kipinäntähden ruumista, joka viimein oli lopettanut sätkimisen. “Siellä missä emokin on, nyt poikansa sekä toisen tyttärensäkin kanssa”, Huurrehaamu ivasi ja kohtasi Viherloimu vihaisen katseen. Samalla hetkellä musta kolli loikkasi Huurrehaamua kohden, kuitenkin ketterämmän soturittaren väistäessä pienessä pesässä pienen kollin, iskien tämän omalla painollaan kohti pesän nurkkaa, sekä seinämää. Entinen johtaja törmäsi kylmään sekä kovaan kiveen ärähtäen, kohoten yllätten vielä kuitenkin tassuilleen.

“Oletko koskaan ollut perheestäsi kiinnostunut Huurrehaamu? Miksi olet kieroutunut noin pahasti?” Viherloimu vihaisena sähisi tyttärelleen ottaen vihasta pörheänä askelia kohti naarasta.

“Ehkä se oli tämä perhe, Päiväntuulen lähtö, Kipinäntähden nimitys. Ehkä se olit sinä isä, ehkä sinä teit minusta tämmöisen”, naaras nauroi lopulta mielipuolisesti pesässä, loikaten sitten isäänsä kohden täysin yllättäen Viherloimun. Hyökkäys oli ennalta arvaamaton, ja musta kolli nyt pelosta sekä epäuskosta jäätyneenä vain jättäytyi Huurrehaamun kynsiin, kun naaras loikkasi kollia kohden, kaataen tämän selälleen. Viherloimu oli lyönyt päänsä lattiaan törmätessä terävään kiveen, saaden tuon voimaan pahoin.

“Ehkä sinäkin olet pian siellä heidän kanssaan leikkimässä täydellistä perhettä”, tuo sylkäisi sanansa suustaan, kun kollin silmät välkkyivät niin kauhusta, kuin taisteluntahdosta. Viherloimu oli naarasta pienempi eikä kyennyt pistämään tälle enää voimassa vastaan, hän yritti kuitenkin pistää jotenkin hanttiin. Huurrehaamu kuitenkin vain turhautuneena sähähti toiselle, lyöden kollin pään tassullaan lujempaa hänen allaan olevaan kiveen, ja Viherloimun viimeinen henkäys lopulta kaikui pesässä, ennen kuin naaraan takaa kuului lisää askelia. Toivossa eläen, Huurrehaamu käänsi hymyilevän katseensa kohti pesän suuta uskoen siellä seisovan Hymykipinän, joka olisi voinut juuri nähdä uhkapelinsä teot.

//Masi//

Ajatuksiinsa vajonnut kolli nosti katseensa rauhallisesti kumppaniinsa tämän häntä lähestyessä. Heti Myrskysielu aisti jonkin vaivaavan Unipuroa tuon kehonkielestä päätellen, naaraan pyytäessä puhua istuttaen huolensiemenen kiharaturkkisen soturin vatsanpohjalle. Vaalea kolli nielaisi suupalansa ja nousi istumaan selkä suorana, katsoen rakastaan silmiin tyyneydenverhoaman huolestuneesti.
”Totta kai, sinua varten minulla on aina aikaa”, Myrskysielu vakuutti totisena, koskettaen tuuhealla hännällään soturittaren alaselkää pehmeästi. Hento yrttien tuoksu tummakuvioisen naaraan turkilla antoi ruokaa kollin ajatuksille, tämän kallistaen päätään kysyvästi.
”Onhan kaikki hyvin, ethän sinäkin ole sairastunut?” Hän kysyi, pitäen äänensä yhtä hiljaisena kuiskauksena kuin kumppaninsa oli pitänyt. Vaalea kolli yritti mielestään kaivella jo vastauksia ennen kuin Unipuro mitään ehti vastatakkaan, hakien heidän edellisistä keskusteluistaan jotain joka saattaisi olla missään määrin oleellinen tähän aamuun, kuitenkin tuloksetta.

//Aaduska, Nuge//

''En usko, että he ehtivät tulla tarkistamaan tätä'', Unipuro varovasti sanoi Aurinkokajolle. ''Kipinäntähti on kuitenkin edelleen sairaana ja isälläni, tai siis Hiekkapyörteellä on tehtäviä Huurrehaamun ja Hymykipinän kanssa suunnitella Imperiumiin hyökkäystä. Minusta sinun olisi koostettava raportti siitä, mitä me näimme ja löysimme ja kerrottava se Hiekkapyörteelle'', Unipuro heilautti korviaan, vilkaisten mietteliäänä Usvapolkua, tuntien samalla närästävää poltettava omalla vatsallaan.
''Emme löytäneet Tuulisydäntä, mutta Hiekkapyörteen kanssa on keskusteltava siitä, jatkammeko etsintöjä Aurinkotuulen rajojen puolelta'', Unipuro ummasi yhteen tilannetta, koskettaen varovasti, mutta pahoittelevasti Usvapolun lapaa. ''Veri ei kuitenkaan tosiaan taida olla hänen, joten meillä on toivoa'', Unipuro naukui Usvaputoukselle, partion lähtiessä sitten mietteliäinä takaisin kohti leiriä (?)
Hiekkapyörre oli jo heitä vastassa huolestuneena tutkien jokaista vuorollaan, jääden odottamaan Aurinkokajolta tilannekatsausta, Unipuron hiljaa nyökätessä ja lähtien kulkemaan kohti parantajienpesää.
--
Topaasijoutsen oli heti pesässä vastassa, Unipuron astuessa pesään.
''Onko Hiirenpolku täällä?'', Unipuro kysyi varovasti ja kainosti parantajaoppilaalta, joka heilautti korviaan hieman harmistuneena siitä, että soturi haluaisi tämän mestarilta apua, eikä häneltä. Vaikka kyse ei niinkään ollut siitä ja Unipurosta tuntui heti pahalta, kun hän huomasi toisen tuskailevan mielessään ajatuksen kanssa.
Ennen kuin Topaasijoutsen kuitenkaan ehti edes vastata, sinihopeinen kolli pisti päänsä esiin kulman takaa, nuuskien ilmaa tunnistaakseen sen varmasti Unipuroksi.
''Topaasijoutsen, menisitkö auttamaan Hyasinttikatsetta? Hän jäi vielä keräämään yrttejä lähelle rantaa'', Hiirenpolku kysyi pehmeästi, mutta se oli omanlainen jämäkkä käsky tehdä niin. Topaasijoutsen kuitenkin hyväntuulisemmin kurnahti ja poistui pesästä häntä huiskien mennessään. Hiirenpolku käänsi nyt arpisen naamansa Unipuron puoleen, ja vaikka toisen kasvot saivatkin naaraan värähtämään, Unipuro nielaisi enemmän hermostuksestaan vointiaan kohden.
''Oletko puhunut jo Myrskysielun kanssa?'', Hiirenpolku kysyi, laskien häntänsä Unipuron liikkuvalle vatsalle, kun Unipuro oli istuutunut alas.
''Perheissämme on ollut niin paljon kaikkea, etten ole vain voinut kertoa'', Unipuro kuiskasi korvat painuneina alas. Hiirenpolku nuuhki hiljaa toisen olemusta, aistien jo etukäteen lähestyviä pentujen liikkeitä. ''Ne ovat olleet hyvinkin energisiä tänään'', naaras hiljaa sanoi, kasvoillaan kevyt puna.
''Arvioni mukaan pentuja voisi olla kolme'', Hiirenpolku totesi hiljaa, hakien joitakin yrttejä ja palaten Unipuron luokse, naaraan kohottaessaan hivenen hämmentyneenä silmiään. Miten sokea kolli sellaisen asian noin vain päätteli? ''Synnytyksesi käynnistyy lähiaikoina Unipuro. Minulla on pieni pelko siitä, että ne syntyvät etuajassa, jonka takia on riski, etteivät ne kaikki selviä'', Hiirenpolku sanoi vakavasti, Unipuron silmien suurentuessa, mutta myös otsan rypistyessä.
''Miten sinä voit noin vain sylkeä tuollaisia asioita ilmoille?'', tuleva emo murahti happamasti, mutta samalla kyllä uskoen parantajan jokaisen sanan.
''Sinä vuodat verta'', Hiirenpolku kuittasi asian, Unipuron heilauttaessa korviaan. ''Sen haistaa'', parantaja hymähti, ojentaen rauhoittavia yrttejä ja varmaankin maidon eritystä lisääviä. Unipuro ei ollut itse havainnut vuotoa, mutta hän oli ollut niin muissa maailmoissa. Tämä hiljaa asettui alemmas syömään parantajan yrttejä. Mitä jos hänen ja Myrskysielun pennut eivät selviäisi?
''Vaikka sisaresi on menettänyt omat pentunsa, vaikka sinun ja kumppanisi emot ovat kuolleet ja vaikka asioita tapahtuu liian nopeasti, sinun on puhuttava Myrskysielun kanssa'', Hiirenpolku naukui lapansa ylitse jämäkästi, järjestäen yrttejä varastoonsa. Unipuro huokaisi hiljaa itsekseen, ollen samaan aikaan peloissaan tästä kaikesta. ''Älä huoli, minä huolehdin, että pentusi selviävät. Kunhan sinä kerrot Myrskysielulle, teidän pitää puhua'', Hiirenpolku naukui, saaden Unipuron jälleen epäilemään parantajaa.
--
Yrtit syötyään Unipuro astui ulos parantajienpesästä, katsellen miten Topaasijoutsen ja Hyasinttikatse palasivat jo pesää kohden suut täynnä yrttejä (?) Unipuro tervehti kaksikkoa pehmeällä hymyllä, vaikka hymy haihtui pian hermostuneisuudeksi, kun hän huomasi Myrskysielun olevan syömässä.
''Hei-'', Unipuro kuiskasi Myrskysielulle. ''Ehtisitkö puhua kanssani hetken? Aamiaisen verran?'', Unipuro istuutui ujosti kollia vastapäätä ja tassutti hermostuneena maata tassujensa alla.

Yleiset säännöt pisteytyksessä:
• Yhdestä roolista saa aina 1ap. Aktiivisuuspisteet kerääntyvät pelaajalle, ei pelihahmoille, vaikka pelaen niitä kerätäänkin.
• Palkinnoilla tai kuukauden titteleillä voi saada käyttöönsä suurempia kp tai ap määriä.


Aaduska: +3ap
• Ei käytössä palkintoja tai titteleitä.
• Aurinkokajolla, Myrskyvaahteran soturilla + 2ap.
• Haukkapennulla, Aurinkotuulen pennulla +1ap.


Masi: +9ap +180kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• Hiekkapyörteellä, Myrskyvaahteran varajohtajalla +2ap +40kp
• Hymyraadelmalla, Myrskyvaahteran soturilla +2ap +40kp
• Unipurolla, Myrskyvaahteran soturilla +1ap + 20kp
• Riitasoinnulla, Usvajoen soturilla +1ap + 20kp
• Tulitähdellä, Usvajoen johtajalla 1ap +20kp
• Punatähdellä, Aurinkotuulen entisellä johtajalla 2ap +40kp


Heli: +8ap + 160kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• Usvapolku, Myrskyvaahteran soturi +1ap +20kp
• Viherloimu, Myrskyvaahteran vanhin +1ap +20kp
• Huurrehaamu, Myrskyvaahteran pyytäjä +3ap +60kp
• Tuulisydän, Myrskyvaahteran entinen soturi +2ap +40kp
• Kukkaiselo, Aurinkotuulen väliaikainen parantaja +1ap +20kp


Owa: +3ap + 30kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +10kp roolauksesta käytössä.
• Ratamovarjo, Myrskyvaahteran soturi +1ap +10kp
• Rikeusko/Nokkoskobra, Usvajoen parantaja +1ap +10kp
• Pikkupyy, Myrskyvaahteran soturi +1ap +10kp

// Heli, Masi, Sara//

"Selvä minä voin seurata hajujälkeä. Hän naukaisi Usvapolulle. Hän huomasi itsekkin hajujäljen, askelia maassa ja verta maassa. Tulen ilmoittamaan teille sitten jos saan jotain selville. Aurinkokajo naukaisi partiolle. Hän lähti seuramaan askelia ja saapui pian Aurinkotuulen rajalle. Hän lähti takaisin partionsa luokse ja kun hän saapui sinne hän naukaisi vakavana. "Askeleet ja hajujälki johtivat suoraan Aurinkotuulen rajalle. Haetko sinä Unipuro Hiekkapyörteen tai Kipinätähden tänne jotta he voisivat tutkia näitä jälkiä enne kuin ne katoavat? Aurinkoajo kysyi vanhemmalta soturilta.

//Heli//

Hiekkapyörre hengähti rauhallisemmin, ja tämän kasvoille kaareutui hymy. Hiekkapyörre tosissaan oli alkanut uskoutumaan kaikista murheistaan Viherloimulle, ehkä hän muuten olisi puhunut Seittisiivelle tai Kipinäntähdelle, mutta näiden sairastuttua, Hiekkapyörre oli joutunut ottamaan etäisyyttä. Nytkin hän kyllä puntaroi sitä, toimisiko väärin, mikäli ei kertoisi mitään asiasta ja epäilyksistään Huurrehaamun ja Hymykipinän välillä, mutta toisaalta, Kipinäntähti olisi niin heikossa tilassa, ettei kuitenkaan itseään kykenisi suojata. Ja kaikenlisäksi, uskoisiko Kipinäntähti häntä? Huurrehaamu olisi hänen sisarensa!
Viherloimu kuitenkin otti hänet todesta, vaikka kyseessä olikin hänen tyttärensä. Hiekkapyörre hymyili vanhemmalle kissalle.
''Kiitos Viherloimu, pyrin myös olemaan avuksesi. Mutta toistaiseksi vahdin partion tuloa'', Hiekkapyörre haukotteli, ja räpäytti hivenen väsyneitä silmiään. ''Kiitos todella, olet ainoa tukeni ollut näinä kuina, kiitos kun kuuntelit jälleen'', Hiekkapyörre kosketti toisen lapaa hännällään ja kohotti sitten korviaan kohti parantajienpesää, mutta Topaasijoutsen vain siivosi pesästä ruuan tähteitä pois, jotka oli aiemmin hakenut hänelle ja Punatiikerille. Hiekkapyörre oli huolissaan tyttärestään, mutta lopulta hyvästeltyään ja kiitettyään Viherloimua, tämä loikki kiville tarkkailemaan leirin ympäristöä, pois päin leiristä nenänpää osoitettuna, odottaen partiosta merkkejä. Mutta maailma oli hiljainen ja kissat leirissä alkoivat vetäytyä nukkumaan.

//Aaduska, Masi, Sara
Kermansävyinen naaras oli seurannut partiota huolissaan, ehkä ennemmin huolissaan Hiirenpolun hätäännyksestä, kuin isästään. Tuulisydän oli vahva sekä oiva soturi, ei hän pulaan itseään saattaisi, mutta nyt näin rikki sekä hämmentyneenä ehkä hän olisi altis pahallekin tapahtumalle. Aurinkokajon partion seurassa naaras oli löytänyt isänsä jäljen haahuilevan metsässä, lopulta Unipuron saapuessa naaraan luo kysymään Tuulisydämestä. Harmaa korvainen naaras vain pudisti päätään pettyneenä näyttäen soturittarelle pettymyksensä sekä surullisuutensa asiasta.
”En yhtään tiedä mihin hän olisi voinut mennä. Tai mitä Hiirenpolun ennusteessa olisi voinut olla”, hän huokaisi syvään ja jatkoi matkaansa muiden seurassa. He seurasivat hajujälkeä rauhallisesti uuden lumen pudotessa puiden oksien välistä heidän ylleen, lopulta Unipuron löytäessä vahvan jäljen Myrskyvaahteran rajoilta. Usvapolku polkaisi vauhdilla eteenpäin pölläyttäen lunta Paatsamajuovan päälle, lähestyen Unipuroa lopulta pysähtyen verijälkien läheisyyteen.
”Haisee kyllä Tuulisydän”, hän huokaisi ja tarkkaili sitten painaumia. ”Mutta veri ei ole hänestä. Hän tuoksuu tässä, tuossa tuoksuu Aurinkotuuli”, naaras huokaisi ihmetellen ja katsahti sitten muuhun partioon. ”Tästä lähtee melkein peittyneet tassun jäljet, Aurinkokajo, seuraatteko mihin ne menevät?” Usvapolku kysyi partion johtajalta ja jäi itse katselemaan jälkiä, jossa saattaisi maistaa isänsä viimeistä kertaa.

//Masi
Viherloimu räpäytti vihreitä silmiään ystävällisesti kohti Hiekkapyörrettä, joka loikki pian hänen luokseen ensin Hymyn sekä Huurrehaamun kautta. Musta kolli haukkasi viimeisen palan ateriastaan ennen kuin rauhoittua kuulemaan sekä tarkkailemaan varajohtajaa, joka selvästi oli huolestunut monesta. Tuulisydämen katoaminen kyllä oli omituinen tempaus kansalle, miksi kolli olisi lähtenyt täältä minnekään, mutta myös Viherloimu ymmärsi tuon sisällä vellovan ikävän sekä pahan olon tunteen varmasti olevan turhauttavaa. Hän oli menettänyt suurimman osan, ja vaikka tuon muu perhe olikin kansassa, minne hän menisi? Lopulta kuitenkin Viherloimu kohotti hieman kulmiaan varajohtajalle, joka oli saanut kuulla Hymykipinältä jotain. Hän kohotti kulmaansa ja vilkaisi sitten huolestuneesti kohti johtaja pesää, ja äkkiä takaisin Hiekkapyörteeseen.
”Hymyllä voi olla tassuissaan jotain, mitä hän tietää Imperiumista. Mutta emme voi olla mistään varmoja. Ehkä hän vain leikkii ajatuksillasi, kun mielessäsi kuitenkin on paljon kaikkea juuri nyt”, Viherloimu naukaisi hiljaa nuolaisten sitten pari kertaa rintaansa. ”Minä voin käydä yöllä Kipinäntähden juttusilla. Ehkä voin saada hänestä jotain irti niin tuon jaksamisen myötä, kuin muutenkin kansan etenemisestä. Hän on olettavasti levännyt partion lähdöstä lähtien”, musta kolli naukaisi katsahtaessaan kohti Hiekkapyörrettä vino hymy silmillään. ”Sinä voit pitää leiriä silmällä”, Viherloimu asetti häntänsä Hiekkapyörteen lavalle, päästäen ilmoille haukotuksen.
”Varmasti partio löytää hänestä jotain. Tuulisydän kuitenkin on vahva ja aikuinen kissa, hänen taustallaan on monia turhauttavia sekä surullisiakin asioita, mutta odotamme rauhassa partion tuomisia. Ehkä hän löytyy vielä, ehkä kuulemme tästä ennustuksesta lisää Hiirenpolultakin”, Viherloimu lopulta hieman kuuluvammin tokaisi vastaukseksi Hiekkapyörteelle, nyökäyttäen tälle päätään. ”Kaikki selviää ajallaan, niin Tuulisydämen, Kipinäntähden kuin Punatiikerin pentujenkin osalta. Kansamme on kohdannut kaikenlaista. Ei kuitenkaan anneta ajan rappeuttaa uskoamme tai voimaamme”, Viherloimu naukaisi varajohtajalle räpäyttäen tuolle lämpimästi vihreitä silmiään. Jokin tunne kollin sisällä sanoi, että aikaa ei olisi kauaa. Mutta hän halusi antaa varajohtajalle hieman aikaa hengittää, kuin vain hypellä huolestuneena kansalaisesta toiselle. Jos Viherloimu oli jotakin tehtävä, niin nyt hänen pitäisi yöllä käydä tervehtimässä poikaansa.

Huurrehaamu väräytti korviaan hymyillessään itsekseen. Hän oli saanut nauttia ateriastaan Hymykipinän viimeisten sanojen myötä, ja naaras oli samaa mieltä Hymyn kanssa siitä. Kansa oli yhtä haavoittuvainen kuin johtaja oli sairautensa jälkeen, heillä ei olisi paljoa uskoa, saati luottoa kehenkään, varsinkaan johtajaansa, ehkä Hiekkapyörteeseen, sillä kolli oli tehnyt parhaansa, sekä osansa kansan puolesta. Vieläkin näyttäisi hyvin jaksavan sekä yrittävän kansansa puolesta. Kipinäntähti toisaalta, oli jo aikakautensa lopussa. Ei hänestä enää tulisi enää mitään, saati pystyisi kokoamaan kansaansa niin ryhdikkääseen kuntoon, kuin ehkä Huurrehaamu ja Hymy pystyisivät. Metsästäjä oli ehtinyt nauttia varpusensa loppuun höristäen samalla korviaan kohti Hymykipinää, joka puhui Hiekkapyörteen kanssa. Selvästi jotain, mistä naaraankin oli hyvä tietää, sillä sanat kaikuivat hänelle asti. Musta naaras piti kuitenkin katseensa rintansa pesussa, kuullen vain toisen sanat, ennen kuin itse varajohtaja loikki naaraan luo. Huurrehaamu kohotti katsettaan hymyillen kohti Hiekkapyörrettä, ja tuhahtaen hyväntuulisena nyökäytti tälle päätään.
”Ei tietenkään Hiekkapyörre. Kerromme sitten lisää, ja varmasti tarvitsemme myös muita mukaan lopulliseen suunnitelmaan”, hän naukaisi kollille lämpimästi, tämän sitten loikkien Huurrehaamun isän luokse. Metsästäjä mielessään vain tuhahti ärtyneesti, siivoten sitten jätteensä ja poistuen tarpeidenteko paikalle. Aurinkokajon partio olisi vielä metsässä, ja kissat leirissä alkaisivat varmasti pian asettua unilleen. Huurrehaamu palasi leiriin ja venytteli käpäliään haukotellen näkyvästi muiden silmissä, lähtien sitten astelemaan pesäänsä unilleen. Tai pienelle levolle, jotta voisi sitten yönturvin aloittaa toimintansa. Hän tietysti halusi päästä veljestään mahdollisimman pian eroon, jotta kansa pysyisi kasassa, varsinkin sitten, kun Kipinäntähden pennut saataisiin takaisin. Hiekkapyörre oli niin kiihtynyt hakeakseen Punatiikerin pennut, että ei aikaakaan, kun loputkin sieltä pääsisivät takaisin. Naaras tuhahti asettuessaan kerälle, höristäen sitten vielä korviaan aukiota kohden, josko kuulisi vielä jotain hyödyllistä.

//Heli//

''Niin, panttilainaamoni on hyvinkin minimaalinen'', Hymy tuumaili, naaraan ollessa jo lähdössä. ''Mutta tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että me molemmat yhdessä onnistuisimme luomaan kansasta paremman paikan. Nämä kissat eivät tee täällä mitään, kaikki pelkäävät Kipinäntähden ja muiden sairastuvan uudelleen ja kaikkien kuolevan. Heidän itsevarmuutensa ja tahtonsa taistella elämästä, kansansa puolesta ja olla uskollisia tälle maaperälle on kadonnut. Sinulla ja minulla on kunnianhimoa, mutta myös omanlaistamme uskollisuutta ja halua turvata tulevaisuutemme. Pidän sitä panttina, me ajattelemme lopulta samoin, Huurrehaamu'', Hymyraadelma väläytti lämpimän hymyn, kunnes naaras olikin jo poistunut itsekseen selvästi ankarasti pohtien asioita. Hymy jäi joksikin aikaa katselemaan naarasta ja tämän varpusta, kunnes tyyneys palasi hänen kasvoilleen ja hän lähti suuntaamaan kohti Seittisiipeä, jotta voisi jatkaa tämän kanssa takaisin.
''Saitteko puhuttua Huurrehaamun kanssa? Pystymmekö pelastamaan myös Punatiikerin pennut?'', Hiekkapyörre naukuen loikki yllättäen Hymyraadelman luokse. Hymyn kasvot olivat tyynit ja hän hiljaa vain nyökkäsi.
''Pidämme sitä mahdollisena. Aiomme seuraavaksi mennä hänen kanssaan huomisaamuna kaksin kiertämään rajoille, jotta saamme paremman selvyyden näkemiimme ja kokemiimme asioihin, jotta voimme luoda virallisen suunnitelman'', Hymyraadelma puhui kovaa, jotta lähistöllä oleva Huurrehaamu kuulisi hänen sanansa. Ettei naaras sitten olisi aivan typeränä ja ihmeissään, kun joku kysyisi heidän tulevasta retkestään tai suunnitelmastaan.
''Emme me voi odottaa tämän kauempaa'', Hiekkapyörre henkäisi ja polkaisi tassullaan maata turhautuneena.
''Sinuna minä odottaisin Kipinäntähden pesässä juuri niin kauan kuin aikaasi vain riittää', Hymyraadelma oli asettanut häntänsä varajohtajan lavalle rauhoittaakseen toista, mutta kuiskasi lähes ääneti sanansa, saaden Hiekkapyörteen rauhoittumaan ja hämmästymään. Kaksikko katseli hetken silmä silmästä toisiaan hämmästyneinä, Hymyraadelman hennosti kääntäessään korvaansa kohti Huurrehaamua ja lähti sitten kulkemaan kohti Seittisiipeä, istuutuen isänsä vierelle ja jatkaessa tämän kanssa ateriointia.
Hiekkapyörre heilautti häntäänsä, hänellä oli epämukava tunne sisällään, mutta hän oli tyyni. Mitä Hymyraadelma oli tarkoittanut? Hiekkapyörre pyöritteli silmiään, veti kasvoilleen sitten hymyn ja nyökkäsi lämpimän hymynsä kera kannustavan nyökkäyksen Huurrehaamulle.
''Olen mielelläni teidän käytettävissänne, kun alatte tehtävälle ja suunnittelemaan tarkemmin. Älkää ottako liikaa vastuuta vain harteilleni'', Hiekkapyörre naukui naaraalle, loikkien sitten jälleen hyväntuulisena Viherloimun luokse, tervehtien tätä.
''Olen huolissani Hiirenpolusta ja Tuulisydämestä. Hiirenpolku sai jonkinlaisen enteen, joka koskee Tuulisydäntä, eikä kollia ole näkynyt leirissä ollenkaan. Lähetin Aurinkokajon partion etsimään häntä, mutta partio ei ole vieläkään palannut'', Hiekkapyörre huokaili kovaan ääneen, asettuen sitten makuulle Viherloimun vierelle, kun toinen aterioi kuunnellen varajohtajaa. ''Hymykipinä käski pitää Kipinäntähteä silmällä'', Hiekkapyörre kuiskasi johtajan isälle, kun kukaan ei kiinnittänyt heihin enää huomiota.
''En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta autatko minua yöllä pitämään vahtia Kipinäntähden pesän ja hänen suhteensa? Pelkään, että Hymykipinä sai Huurrehaamulta kuulla jotakin, jossa Huurrehaamulla on tassunsa pelissä. Tai päinvastoin, Hymykipinä aikoo jotakin. Kipinäntähti on liian heikko vielä sairauden jälkeen puolustautuakseen'', kolli kuiski, asettaen leukansa tassujensa päälle ja tarkkaillen leiriä.

//Masi
Huurrehaamu asettui istumaan alas rauhattomana, katsellen kuitenkin viileän rauhallisin silmin kohti Hymykipinää, joka oli jättänyt isänsä seuran keskustellakseen metsästäjän kanssa. Leiristä oli lähtenyt partio etsimään Tuulisydäntä Hiirenpolun palattua, ja nyt olisi vähintäänkin hiljaista keskustella juuri palanneen soturin kanssa. Kaikki olisivat keskittyneet aivan toisiin toimiin. Musta naaras antoi pakkasen sinisen katseensa tarkkailla Hymyä, vienon hymyn pysyessään huulillaan antaen kuvaa ulkopuolisille heidän keskustelevan vain hyvistä asioista, erakon löytämisestä, sekä tyrmäämisestä. Huurrehaamu tuhahti itsekseen pyöräyttäen mielensä perukoilla silmiään, antaen kuitenkin vastaanottavan katseensa pysytellä Hymyssä. Selvästi oikeaan paikkaan sitten löytäneet itsensä ne kapiset pennut. Ei heistä sotureiksi olisikaan ollut, pelkkiä orjia vaan, ja hyvä niin. Metsästäjä heilautti hännänpäitään kallistaen sitten hieman päätään soturille. Myrkkysilmä oli kuollut? Tämän vieno hymy lopulta laskeutui naaraan nielaistessa palasen kurkustaan, räpäyttäen sitten kuitenkin vain silmiään kollille. Myrkkysilmä oli myös ollut Imperiumin liittolainen, miksi Imperiumi oli nähnyt syyn murhata hänet? Eikö hänestä ollut varmaksi liittolaiseksi, tai sitten Hymy ei kertonut koko totuutta. Hän selvästi oli kuollut Imperiumissa, mutta kenen kynsiin. Huurrehaamu vain huokaisi haikeasti, antaen katseensa seurata Hymyä.
”Eihän sellainen liittolainen olekaan kauhean turvallinen, en itse ainakaan sellaista enää pidä hyödyllisenä”, tuo tuhahti kohauttaen olkiaan, ollessaan kuitenkin hieman murheellinen veljensä kuolemasta. Mutta selvästi Hymykään ei oikein tuon kuolemasta surunmurtama ollut. Huurrehaamu kuunteli kiinnostuneena Hymyn uhkapeliä, ja kohotti lopulta kulmaansa. Oliko hänellä käynyt aika vähiin Imperiumissa maatessaan, että olisi jo kehittänyt kotinsa varalle kaikenlaista erikoista? Lopulta metsästäjä tuhahti huvittuneena pyöräyttäen sitten silmänsä kohti taivasta, höristellen korviaan kohti kollia.
”Toinen vaihtoehto kuulostaa huvittavalta, mutta tiedän, että se tulee toteutumaan kuitenkin lopulta jollain tavalla. Mahdollisuuteni tässä kansassa ovat hyvin pienet. Otan siis kiinni ensimmäisestä vaihtoehdostasi, kuten sanoit, ei minulla ole mitään hävittävää, ja varsinkin nyt myös veljeni poistuttua kuvioista, voin ihan hyvin myös päästä eroon toisesta veljestäni. Tämä kansa tarvitsee kenet vain paremmaksi johtajaksi kuin tuon räkänokan”, Huurrehaamu tuhahti kuivasti katsahtaen kohti johtajan pesää. Ei Kipinäntähden kausi pitkälle enää jatkuisi muutoinkaan. ”Olen siis valmis pelaamaan, vaikka pelisi kuulostaakin erikoiselta”, naaras naurahti katsahtaen tassuunsa, jota kohotti hieman maasta ja paljasteli hieman kynsiään. Hän oikeasti aikoisi nyt hankkiutua Kipinäntähdestä eroon? Ei kävisi aikaakaan, kun Kipinäntähti ymmärtäisi Huurrehaamu myrkyttäneen ruokansa, tai tuon kakaroiden saapumista leiriin, jota seuraisi niin huutokilpailu Huurrehaamun syyllisyydestä, kuin muustakin kansaa kohdanneesta petturuudesta. Musta naaras väräytti korvaansa siirtäen sitten kylmän katseensa Hymyyn.
”On turha varmaan olettaa tästä jotain panttia, että tulet sitten oikeasti tukemaan minua, kun nimitän sinut seuraajakseni”, hän naurahti vielä kohoten sitten tassuilleen katsellen toista veikeästi. ”Katsotaan mitä tässä käy, kiitoksia peliseurasta”, Huurrehaamu nyökäytti päätään arpinaamaiselle kollille, kääntäen tuolle sitten selkänsä lähtien askeltamaan kohti riistakasaa napatakseen itselleen jotain huikopalaa. Voisiko hän jo tänä yönä hankkiutua toisesta eroon? Mitä pikemmin sen parempi. Johtajalla ei varmasti olisi ainakaan voimia vastustaa naarasta sairauden jälkeisestä heikkoudesta johtuen. Mutta mitä Hymy keksisi sillä aikaa? Vaikka toinen vaihtoehto olisi, että he pettäisivät toisensa, varmasti kollilla olisi pelissään jotain suurempaa. Hän tietäisi pentujen olinpaikan sekä koko tarinan Huurrehaamusta ja Imperiumista. Hän voisi tuosta juoruta Hiekkapyörteelle oitis. Tai miksei vaikka Viherloimullekin? Huurrehaamu hymähti virnistäen vienosti, asettuen sitten aterioimaan pienen varpusensa kera.