Haukkapentu kuunteli isänsä sanoja ja vilkaisi Aavalaulua joka tuli paikalle(?). Hän tunsi kuinka hänen isänsä otti häntä niskanahasta kiinni ja vei parantajan pesälle. Hän huomasi kuinka Tuulisydän tipautti hänet parantajan pesässä olevalle tyhjälle pedille ja jäi siihen tärisemään. Hän kuunteli Leijonaliljan sanoja ja aivasti ihan pienesti. Sitten kun shamaani oli mennyt pimeään onkaloon. "Olin vain väsynyt ja halusin kokeilla minkälaista on nukkua taivasalla. Anteeksi". Haukkapentu sanoi. "Mutta voidaanko käydä varoittamassa Risatähteä nyt"? Hän kysyi

//Heli//

Lasipilvi jäi kulkemaan sisarensa vierelle, tuntien toisen kosketuksen ja kuullen toisen sanat. Mutta Lasipilvi ummisti silmiään, hän tiesi, ettei koskaan ollut kovinkaan hyvä peittämään tunteitaan. Etenkään niitä negatiivisia. Mutta tällä hetkellä hän voisi kertoa kaiken, edes Tuulenkapinalle. Tuulenkapinan olisi hyvä tietää, miten pahoja asioita Tomutähti oli tehnyt Verikuun sodassa ja kenen puolella tämä silloin siellä oli ollut. Lasipilvi oli itse silloin jo nähnyt kaiken, eikä heidän isänsä ollut missään vaiheessa muuttunut. Kolli veti hiljaa keuhkoihinsa ilmaa, ja katsoi tarkasti varapäällikön silmiä, mutta epävarmuus pilasi sen hetken. Tämä käänsi nopeasti katseensa takaisin tassuihinsa ja puristi hetkeksi silmiään kiinni.
Mitä jos Tomutähti todella palaisi? Miten Lasipilven silloin kävisi? Kolli raotti hermostuneita ja pelokkaita silmiään. Mitä jos Tomutähti tosiaan selvisi siitä pudotuksesta? Mitä jos isä oikeasti oli saanut päällikön yhdeksän elämäänsä Kaiulta, ja olisikin elämänsä kunnossa jossakin?
''Minä-'', Lasipilvi nielaisi, vilkaisten Tuulenkapinaa, joka halusi tietää, mitä tämän veli miettisi. Lasipilvi empi ja empi, miten Tuulenkapina reagoisi, jos tietäisi totuuden, että Lasipilvi oli yrittänyt tappaa Tomutähden? Haluaisiko tämä edes kuulla Tomutähden tekoja? Isoisän ja isoäidin tapoista? Siitä, miten toinen oli halunnut vain pilata kaikkien elämät? Imperiumiin liittymisestä, Hohdonkaiun ja pentujen hylkäämisestä vain itsekkäistä syistä? Lasipilven tappo yrityksestä siten, miten Tomutähti oli yrittänyt hänet tappaa Verikuun sodassa tai sitten yön tapahtumista? ''Hän pyöri ja pyöri vuorella. Juoksin hänen peräänsä, ehdin ajoissa reunalle, mutta hänen kurottaessaan toista tassuaan, hänen otteensa lipesi. En ehtinyt saada hänestä otetta ja hän putosi'', Lasipilvi painoi korvansa alas, purren hampaitaan yhteen ahdingossa.
''Tomutähti putosi, koska minä en saanut hänestä otetta'', Lasipilvi kuiskasi, muttei uskaltanut katsoa Tuulenkapinaa silmiin. Kyllä Lasipilven tasoinen pohjimmiltaan hyvä kissa katui paljon niitä ajatuksia, jotka olivat vihan liekit hänelle sydämeen lyöneet, kun hän oli halunnut tappaa oman isänsä. Hän katui, että oli mennyt niin pitkälle. Mutta samalla hän pelkäsi, että hän olisi epäonnistunut ja Tomutähti palaisi, ja kertoisi kaikille totuuden Lasipilven yrityksestä tappaa tämän.
''Mitä jos Tomutähti ei palaa? Mitä jos emme löydä häntä? Kohoatko sinä silloin päälliköksi? Mitä Usvajoelle tapahtuu siihen asti, jos emme löydä häntä?'', Lasipilve hysteerisesti luetteli kysymyksiä, pudistaen päätään ja yrittäessään rauhoittua. ''Miten emo pääsee tästä yli, jos Tomutähti ei palaa?'', Lasipilvi sen sanottuaan palautti katseensa Tuulenkapinaan.

//Aaduska, Masi
Tuulisydän laski häntänsä hetkeksi Liekkipennun päälaelle, ja tuo tuhahti hymyillen kuitenkin nyökäyttäen päätään kohti valkenevaa taivasta.
“Näin on”, hän huokaisi ja antoi auringon haalean valon imeytyä turkkiinsa. “Ehkä kaikki kääntyy pian kirkkaampaan suuntaan”, kolli tokaisi, laskien sitten kuitenkin katseensa Haukkapentuun. Risatähti oli lopettanut puheensa, ja kokoontumiseen osallistuneet olivat valmiita lepäämään, kun muu kansa kihisi turkeissaan päästä suorittamaan päivän tehtäviä. Ehkä pennuille pitäisi keksiä tekemistä siksi aikaa, kun itse kolli lepäisi hieman yön jälkeen. Haukkapennun epäilevyys kuitenkin kaneista oli huolestuttavaa ehkä. Tuo vielä aivasti viileän yön jälkeen, ja Tuulisydän nuolaisi poikansa päälakea. Ehkä heitä pitäisi käyttää parantajien pesällä. Haukkapentu tärisi hänen kylkensä vieressä, ja kolli pian kohosi tassuilleen katsahtaen Liekkipentuun sekä Savupentuun.

“Voisitte kysyä Aavalaulua mukaanne, ja vaikka käydä kysymässä sotureilta tekemistä leirissä. Saisitte aurinkoa turkkeihinne, ja olette pian jo niin vanhoja, että pääsette oppilaiden pesään touhuamaan. Käytän Haukkapennun parantajien pesällä, ja sitten menen itse hetkeksi lepäämään”, nimensä kuultuaan Aavalaulu saapui myös venytellen pesästä katsomaan pieniä ottopentujaan. Ehkä hän voisi pitää nuorukaisia silmällä, kun nämä häiritsisivät sotureita. Savupentu kohotti häntänsä suoraksi viivaksi taakseen ja loikki jo pesän edustalla innoissaan, katsahtaen kuitenkin Liekkipentuun odottavasti. Tuulisydän otti lopulta nyökättyään päätään Aavalaululle Haukkapennun niskasta kantoon ja lähti askeltamaan kohti Leijonaliljan pesää. Parantajatkin olivat olleet kokoontumisissa, mutta ei olisi haitaksi tarkistuttaa vilustuva pentu.

“Hei Leijonalilja”, Tuulisydän naukaisi laskettuaan Haukkapennun vapaalle pedille. “Anteeksi että häiritsen kokoontumisyön jälkeen, mutta haluaisin tarkistuttaa, ettei Haukkapentu saanut itseään kipeäksi nukuttuaan yönsä lumessa”, kolli väräytti viiksiään vielä huvittuneena, ennen kuin punertava shamaani saapui pesän perältä väsymystä silmissään. Parantaja hetkisen katseli pientä pentua, joka tärisi pedillä(?), sitten laskien käpälänsä tuon otsalle, siirrellen sitä poskelle sekä kohti rintaa. Hän vielä kuunteli toisen värisevää hengitystä ja pohti sitten hetkisen.
“En tiedä voinko näin pienelle pennulle antaa paljoa mitään. Vilu nyt on vain vilu. Jos pidätte hänet lämpimässä ja varmistatte, ettei hän nuku enää uudestaan lumikasassa, sen pitäisi mennä ihan parissa päivässä ohi”, Leijonalilja nyökäytti päätään vanhemmalle kollille, isän sitten katsellessa poikaansa rauhallisesti. “Jos hänen olonsa kuitenkin pahenee, tulkaa uudestaan. Etsin, josko minulla olisi varastossa yrttejä myöhempää käyttöä varten”, Leijonalilja vielä lisäsi, sitten poistuen pimeään onkaloonsa, ja Tuulisydän jäi kahden Haukkapennun kanssa.
“Siinäs kuulit, älä nuku enää lumikasoissa”, Tuulisydän kurnahti huvittuneena.

//Masi
Tuulenkapina saapui pikaisesti tervehtimään palaavaa partiota, kun aurinko oli noussut horisontin ylle tervehtimään heitä. Kaikki ei ollut kunnossa, sillä kaikessa oli kestänyt näin kauan. Tai sitten ehkä he kokivat vastoinkäymisiä? Kuten ajatella saattaa, Riitasointu pian siitä ilmoitti. Harmaa naaras kohotti ensin ilahtuneen hymyn huulilleen, vaikkei tiennyt, olisiko toisen kansa tuho lopulta hyvä asia. Mutta hän iloitsi muiden mukana, vaikka lopulta uppoutui sekä painui Lasipilven ahdistuneeseen katseeseen, jolla hän tervehti sisartaan heti saavuttuaan leiriin. Hohdonkaiku oli heti äänet kuultuaan loikkinut hereille ja tervehtimään Lasipilveä sekä Revontulikukkaa, joista nuorempi naaras ehkä iloisemmin loikki sekä esitteli pieniä naarmujaan. Hohdonkaiku kuitenkin huolestuneena katseli Lasipilveä. Varajohtajan lopulta kuitenkin herätti se, ettei Tomutähti ollut palannut vuorilta, ei heidän kanssaan, eikä vielä heidän jälkeenkään. Hän oli pudonnut vuorilta? Tuulenkapina heilautti pari kertaa miettivästi häntäänsä, ennen kuin nyökäytti päätään partiolle.

“Levätkää ja antakaa No-oskoblan tutkia haavanne. Tomu-ähti palaa vielä”, naaras ehkä toiveikkaana naukaisi, katsellen ylpeänä kansalaisia, jotka olivat palanneet kaikki yhtenä palana takaisin. Tomutähden kohtalo lopulta kuitenkin mietitytti häntä. Varajohtaja lähti nyökkäiltyään partioon osallistuville kiitollisena kohti Lasipilveä, jonka otti vierelleen kulkemaan, kun Hohdonkaiku lähti Revontulikukan kanssa etsimään syötävää. Tuulenkapina piti häntäänsä kiinni Lasipilven hännässä, ja katseli veljeään epäileväisenä. >>Mitä sinä mietit?<< naaras naukaisi veljelleen ajatuksen välityksellä, katsellen tästä ollen kuitenkin huolissaan. Lasipilvi oli ensin lähtenyt kansasta ehkä pelastaakseen itsensä, mutta nyt olisi palannut, ja näytti kuitenkin kurjalta, sekä ahdistuneelta. Tuulenkapina olisi halunnut tukea veljeään paremmin, mutta oli niin Tulitähden kukistamisen syövereissä, ettei edes ajatellut veljeään. Nyt häntä vain huoletti, mitä Lasipilvi tulisi tekemään, mitä tämä näkisi, mitä tämä tahtoisi. Naaraan katse oli lämmin sekä huolestunut veljeään kohtaan odottaessaan tämän ajatuksia.

//Usvajoen ja Yötaivaan sodan jälkiseuraukset ((Itse sota käyty Yötaivaan rooleissa))//

Lasipilvi sai lopulta tassuihinsa vauhtia, hän pelkäsi sitä, mitä he voisivat löytää vuoren alapäästä. Aurinkoroihu oli ottanut tilanteen omiin tassuihinsa ja jakoi kissoja kahlaamaan läpi vuorta, välttäen jyrkkiä kohtia, jotta he voisivat kartoittaa nopeasti koko alueen. Lasipilvi kulki Alppikaiun vierellä, kykenemättä kuitenkaan keskittymään siihen, mitä voisi olla löydettävissä. Tämän tärisevät tassut saivat toisen kompuroimaan pahasti lumessa.
''Täällä on verta!'', Riitasoinnun huuto kuului hivenen ylempää vuoren seinämältä, erään lohkareen päältä, kun hän ja Revontulikukka olivat saaneet ketterinä naaraina etsiä hivenen korkeammalta Tomutähden oletettua ruumista. Kissat kiirehtivät tarkistamaan Riitasoinnun löydöstä, mutta hankaus, raahaus tai raahautumisjälkiä ei näkynyt. Satunnaisia veritahroja, pisaroita ja tihkumisia siellä ja täällä, oli mahdotonta sanoa mihin suuntaan pitäisi jatkaa etsintöjä.
Riitasoinnun löydös oli siinä mielessä kuitenkin arvokas löytö, että se oli selvästi se kohta, mihin Tomutähti oli pudonnut.
''Onko jokin lintu voinut napata hänen ruumiinsa? Maassa ei ole minkäänlaisia merkkejä'', Lumojää naukui ihmeissään, kun kissat kiersivät lähistöllä ympäriinsä.
Lumessa ei ollut myöskään merkkejä siitä, että Tomutähti olisi lähtenyt kiipeämään takaisin tai että tämä olisi murentunut lumen mukana alemmas. Lasipilvi tunsi suurta pelkoa sisällään ja hännänpää painuessa takajalkojen väliin, tämä puristi silmänsä kiinni ja pudisti hiljaa päätään.
--
Usvajoen kissat etsivät seuraavaan aamuun asti Tomutähden ruumista, mutta he eivät löytäneet kollia mistään. Tämä oli kuin savuna kadonnut ilmaan. Lopulta koko taisteluun lähtenyt partio oli uupunut, ensin he olivat taistelleet henkensä edestä, sitten rämpineet raskaassa lumessa ja heidän voimansa olivat ehtymässä. Aurinkoroihu lopulta ehdotti heidän lähtevän takaisin leiriin, he tarvitsisivat apua Tomutähden löytämisessä, mikäli jotakin löydettävää olisi.
Lasipilvi seurasi pääpainuneena alas. Olikohan Tomutähti menettänyt montakin elämäänsä? Pitäisikö heidän uskoa, että kolli olisi kuollut vai taistelisiko tämä jossakin vuorilla vielä hengestään, mutta he eivät vain typerinä löytäneet häntä? Lasipilvi toivoi, että kolli olisi vain kuollut.
Heidän palattuaan leiriin kissat olivat hämmentyneitä, kun Tomutähteä ei näkynyt missään. Lasipilvi avuttomana katseli Tuulenkapinaa, joka oli koko pitkän ajan valvonut leiriä ja vahtinut.
''Yötaivas on tuhottu'', Riitasoinnun ääni ilmoitti kovaankin sävyyn aukiolla, kissojen ensin jopa hyppelehtiessä riemusta. ''Muttta Tomutähti putosi vuorilla, emmekä ole löytäneet häntä'', Riitasointu katseli epätoivoisin silmin kohti Tuulenkapinaa.
Lasipilvi sulki pelokkaat silmänsä ja kiersi tiukasti häntänsä ympärilleen.

Haukkapentu nyökkäsi. "Mutta tämä on tärkeää kukaan ei voi syödä kaneja". Haukkapentu naukui ja kun Risatähti oli lopettanut puheensa. Haukkapentu kuunteli isänsä selostusta kokoontumisesta, mutta hän oli niin huolissaan, että ei pystynyt reagoimaan. Entä jos kissat söisivät kaneja? Mitä silloin tapahtuisi? Hän mietti ja alkoi täristä niin kylmästä kuin pelostakin. Hän aivasti pienesti ja toivoi kovasti, että ei ollut vilustunut.

//Heli//

Lasipilvi hiljaa nyökkäsi Revontulikukalle, kiertäen häntäänsä rullalle ja keräten rohkeuttaan. Hän kääntyi kuitenkin yllättäen, juoksi emonsa luokse ja lämpimästi puski tämän poskea, samalla kun Tomutähden käsky lähteä liikkeelle kantautui jo leirissä. Lasipilvi juoksi nopeasti Revontulikukan vierelle ja yhdessä sisarensa kanssa lähti sotaan, hänen pentujensa, muiden sisarustensa ja emonsa jäädessä leiriin katsomaan kaksikon lähtöä. Eikö se ollut perhe sota? Miksei koko perhettä oltu valittu mukaan?
Lasipilvi ei kyennyt ymmärtämään isänsä päätöksiä, mutta hetken ajan hän oli ylpeä siitä, että hän oli kelvannut isälleen johonkin. Sotaan, tähän tehtävään, hän olisi riittävän vahva kolli isänsä mielestä! Mutta Tomutähden katsoessa viileillä silmillään kohti Lasipilveä, se usko valui kauas kaikaisuuteen. Lasipilvi näki vihan ja kostonhimon isänsä silmissä, ja sen näyn ajan, hän tiesi, ettei se koskisi vain Yötaivasta. Lasipilvi tunsi pelkoa sydämessään.
Kuitenkin hän pysytteli visusti Revontulikukan vierellä, kun he saapuivat Yötaivaan leiriin valmiina sotaan. Lasipilvi otti ensimmäisen kissan kohteekseen jonka vain huomasi ja samaisella hetkellä tiesi tekevänsä virheen, kun hän syöksyi kohti Paahdekobraa, Koitähden varapäällikköä.
Hän halusi muuttaa kohtalonsa, isänsä vihan ja sen kaiken, mistä oli näinä kuina kärsinyt!

//Heli, Aaduska

Liekkipentu huokaisi syvään nyrpeänä, kun isä ei jaksanut keskustella kokoontumisen tapahtumista. Naaras kuitenkin surkeana nyökytti vaisusti päätään ja huokaisi sitten itsekseen. Kaikki kiva jäisi aina näkemättä, kokematta, tuntematta ja nyt vielä kuulemattakin! Olisipa hän jo oppilas tai soturi!
Kuitenkin isän tokaistessa, että pennut olisivat voineet jopa hukkua kokoontumisessa, Liekkipentu tunsi outoa väristystä turkillaan. Vesi muistui hänen mieleensä, naaras maistoi suussaan veden ja kykeni haistamaan sen hetken ajan nenässään, kunnes Tuulisydän keskitti huomionsa takaisin tyttäreeseensä, joka puhkaisi Liekkipennun sattumanvaraisen muistelun. Muistelun, joka ei tuntunut omalta, mutta samalla niin turvalliselta ja rohkaisevalta.
''Innoissani? '', Liekkipentu räpäytti silmiään, unohtaen jo hetkeksi uuden ystävänsä, kun muisto oli tuntunut niin vahvalta. Liekkipentu räpytteli huvittuneena silmiään ja pudisti vain päätään, ei olisi hyvä ajatus kertoa Tuulisydämelle, että tyttären paras ystävä saattaisi olla pöllö.
''En tiedä Haukkapennun sekoiluista mitään'', Liekkipentu kurtisti kulmiaan, astuen kauemmas sisaruksistaan nyrpistäen nenäänsä. ''Olen vain täynnä energiaa, kun taivas on kirkkaampi kuin aikoihin'', Liekkipentu hymyili varovasti.

//Masi
Revontulikukka katseli haltioissaan suuren Tomutähden elehdintää, kun tämä oli seuraavana aamuna kerännyt kissat kuulolle halutessaan lähteä kostoretkelle Yötaivaaseen. Itse Yötaivas oli Revontulikukalle outo kansa, hän muisti, että jotkut kissat olivat sieltä Pakkastähteä vastassa, mutta muutoin kaikki oli naaraalle ihan outoa. Hän kuunteli kuitenkin rauhallisesti emonsa toiselta puolen, kun itse hän sekä Lasipilvi tuli valikoituneeksi ryhmään hyökkäämään toiseen kansaan. Naaras kohotti innoissaan korviaan, vaikka tiesi, että tässäkin voisi sattua, kuten oli Imperiumin sodassa myös sattunut. Mutta hän oli sieltä saanut harjoitusta, ja voisi nyt rauhallisin mielin lähteä tähän taistoon kansalaistensa kanssa. Alppiaskel näytti valmiilta ja nyökäytti vain päätään tyynenä johtajalleen, kun ryhmäläiset kokoontuivat valmiina lähtöön.

“Kaiku suoje-koon teitä”, Tuulenkapina naukaisi rauhallisesti tyyni katse siirrettynä kohti Tomutähteä, ennen kuin laski sen Lasipilveen, jota katseli hieman hermostuneena ehkä. Mutta hän kuitenkin tahtoi toisen voivan hyvin, ja lähetti tälle voimia sekä suojelusta taistoon. Hohdonkaiku oli vielä nojannut poikaansa, ennen kuin ryhmäläiset alkoivat kokoontua kasaan, ja väläyttänyt pojalleen rohkaisevan katseen. Oli toisaalta hienoa, että tuo pääsisi mukaan näyttämään Yötaivaalle, ettei heille ryppyiltäisi enää. Kuitenkin harmaalla naaraalla oli myös omat pelkonsa asiasta.

Revontulikukka asettui Lasipilven vierelle(?) lopulta heidän valmistautuessaan riviin ja lähtöön Tomutähden johdolla. Pienehkö harmaan vaalea naaras oli ehkä hieman liian innoissaan asiasta. Hän piti sitä enemmän matkailuna, ja lopulta samankaltaisena taisteluna kuin Imperiumin taistoa. Ei hän tiennyt mitään oikeasta sotimisesta, saati uhista. Mäyrien hyökkäys oli suurempia uhkia vastaan, eikä Taivaanliekillä ollut silloin ongelmia muiden kanssa. Revontulikukka toivoi kaiken kuitenkin menevän hyvin ja heidän pärjäävän näilläkin.

“Me pärjäämme kyllä, eikö niin?” Revontulikukka kuiskutti lopulta Lasipilven korvaan ja katseli muita kansalaisia jo odottaen pääsevänsä takaisin kotiin kertomaan, mitä kaikkea tapahtui.

//Masi, Aaduska

Tuulisydän katseli Haukkapentua hieman ihmetellen, mutta piti silti häntänsä nuoren kollin ympärillä toivoen tuovansa tälle lohtua. Hän varmasti oli ymmällään asiasta, mutta jotenkin tuon koko paniikin ahdistunut herääminen ei tuonut Tuulisydämelle itselleenkään tunnetta siitä, että asia olisi vain unta. Ehkä häntä piinasi se väsymys sekä kipu kokoontumisessa ja Usvapolusta. Kuitenkin nuori kolli jo pohti asian kertomista Risatähdelle.

“Kerrotaan sitten hänen puheensa jälkeen. Minä ainakin tahtoisin myös levätä nyt, jos jaksat sen verran odottaa? Varmasti Risatähtikin haluaa levätä pitkän yön jälkeen”, kolli supatti nyt väsyneenä sekä apeana. Liekkipentu loikki pian myös paikalle jokseenkin erittäin iloisena, ja Tuulisydän katseli naarasta hetken ihmeissään. Mistä tuo nyt olisi niin paljona energiaa saanut?

“Ehdottomasti näin, kaikkihan siellä olivat paikalla”, oranssi kolli kurnahti huvittuneena, saaden myös Savupennun saapumaan sisarensa rinnalle kuulemaan silmät säihkyen. “Siellä oli aika paljon kissoja, olisitte eksyneet ja hukkuneet sinne samantien”, kolli tokaisi hiljaa vetäen myös Haukkapentua enemmän vierelleen kuulemaan, jos se myös rauhoittaisi toista. Liekkipennun jatkaessa kyselyään kolli nielaisi hieman kivuliaasti, kuullessaan miten hänen takanaan Kukkaiselo oli lähtenyt askeltamaan kohti omaa pesäänsä, vielä vilkuillen kuitenkin Haukkapentua kohden.

“Surutähti johti Hallavarjoa, tai heidän nykyistä kansaansa, Synkkävarjoa”, tuo tokaisi viileästi katsahtaessaan Risatähteen, joka oli kohoamassa kertomaan kokoontumisesta itse. “Veritähti oli oma suuri kylmä itsensä, makasi vain koko kokoontumisen ohi heti kerrottuaan, että metsään oli tulossa uusi kansa”, Tuulisydän tuhahti hymy huulillaan ja katseli pentujaan. Savupentu heilutteli häntäänsä innoissaan takanaan silmät säihkyen suunnattuna kohti isäänsä. Itse kolli ei kuitenkaan ollut halukas vastaamaan viimeiseen kysymykseen, sillä oli erittäin apeana koko kohtaamisesta. Miksi hänen piti päästä kokoontumiseen? Tuo murahti itsekseen kääntäen lopulta katseensa iloiseen Liekkipentuun.

“Mistä sinä Liekkipentu olet noin innoissasi? Pistitkö sinä Haukkapennun uniin jotain, että hän on nyt ihan sekaisin. Nukuitko vain liian hyvin kuono sammaleessa vai mitä oikein näit?” isä räpäytti vihreitä silmiään katsellessaan ehkä hieman huvittuneena innokasta pentua. Savupentu kun vasta pyyhki unihiekkaa silmistään.

//Myrskyvaahteran kissat//

Kokoontumiseen lähtenyt partio palasi Raadelmatähden johtamina, monet olivat poikkeuksellisen apeina, kun he palasivat leiriin. Hiirenpolku vetäytyi samointein omiin oloihinsa, haluamatta oikeastaan puhua enää kenellekään, kun taas Apilakarhu saattoi Usvapolun pentujensa luokse ja ryhtyi aterioimaan näiden kanssa. Koko Apilakarhun katraan ollessa huolissaan Usvapolusta ja tämän voinnista. Raadelmatähden katsellessa Usvapolkua ja tuon ympärillä olevaa perhettä, päällikkö ei voinut olla pohtimatta sitä, miten mukavalta omalla tavallaan se voisi tuntua, että olisi niin paljon kissoja ympärillä. Tai ahdistavalta?
Raadelmatähti kertoi kansalleen vaihtuneista päälliköistä, uusista pennuista ja niiden nimistä, tai ainakin ne, jotka olivat nuoren päällikön mieliin jääneet. Sekä varapäälliköistä, kansojen kokemista koettelemuksista, kuten ketuista ja kylmyyden aiheuttamasta nälästä. Mutta myös siitä, että Pakkastähti olisi edelleenkin kukistettuna ja uutta uhkaa ei näyttäisi varsinaisesti olevan, vaikkakin metsään olisi nyt erimielisyyksistä huolimatta tullut uusi kansa; Taivaanliekki, sekä Hallavarjo ja Synkkäputous olisivat nyt yhdistettyinä; Synkkävarjo.
Myrskyvaahteran kissat ottivat uutiset ihan hyvin vastaan. Raadelmatähti halusi kuitenkin kansan keskuudessa muistaa Tuulisydämen hyvänä, rohkeana ja vahvana Myrskyvaahteran soturina, sen ajan, mitä Lumotunpolun entinen päällikkö oli ollut. Ja jollakin kierolla tavalla hän halusi kunnioittaa Usvapolun surua, eikä maininnut mitään siitä, että hän olisi itse nähnyt Tuulisydämen Aurinkotuulen kissojen riveissä.
Lopulta hän toivotti rauhallista yötä kissoille ja venytellen jäseniään, hakeutui riistakasalta hakemaan jotakin pientä itselleenkin.

//Heli//

Tomutähti ei voinut luvata mitään tyttärelleen. Sota vaatisi aina uhreja, mutta he taistelisivat nyt Tomutähden perheenkin kunnian puolesta, sekä Yötaivaan tekemistä virheiden oikaisujen puolesta. Tomutähti nuolaisi suupieltään jo malttamattomana seuraavana aamuna. Kunnioittaen tyttärensä ajatuksia, Tomutähti halusi ottaa mukaansa vain sellaisia kissoja, joiden ei uskonut pelkäävän kuolemaa ja jotka olisivat mahdollisimman kokeneita taistelijoita.
''Jokainen vapaaehtoinen on halutessaan tervetullut mukaan sotaan. Mutta pidätämme hyökkääjiemme määrän mahdollisimman pienenä'', Tomutähti kiersi soturien ja pyytäjien keskellä puhuen kuuluvaan ääneen. Koko tilanne oli hivenen epäselvä Usvajoen kissoille, mutta asia oli saatu käännettyä siten kissojen tajuntaan, että kyseessä olisi kostoretki. Kissat halusivat tukea Tomutähden perhettä, jota olisi -ainakin Tomutähden mukaan - vainottu, piinattu ja kidutettu Yötaivaassa. Vaikka lähtökohtaisesti ne koskivatkin vain Tomutähteä, Hunajasydäntä ja tämän sisarta.
Eikä kukaan tietäisi koko totuutta kuitenkaan.
''Olen valinnut mukaani seuraavat kissat: Alppiaskeleen, Riitasoinnun, Revontulikukan, Lasipilven, Aurinkoroihun ja Lumojään. Tuulenkapina on vastuussa leiristä ja kansasta sen ajan'', Tomutähti kääntyi tytärtään kohden, Lasipilven pidättäessä hengitystään, kun kuuli oman nimensä. Tomutähden kulkiessa Lasipilven ohitse, tämä katseli tyynesti poikaansa. ''Mikäli joku nimetyistä ei halua lähteä sotaan, on sekin hyväksyttävä valinta ja annan luvan astua sivuun'', Tomutähti katseli tärisevää Lasipilveä, jonka ylpeys ja urheus oli kadonnut johonkin.
Hiki otsalla Lasipilvi vastasi isänsä katseeseen, vaisusti nielaisi ja kykeni rakentamaan kuortaan takaisin kokoon.
''Ei minua tarvitse pentuna pitää'', Lasipilvi sai hiljaa sanottua Tomutähdelle, joka vain kevyesti hymähti. Helppohan Tomutähden oli virnuilla, tällähän olisi elämiä, mitä muilla sotureilla ei olisi! Lasipilvi yritti kerätä ylpeyttään kasaan ja katseli hiljaisena emoaan, kun siirtyi muiden nimettyjen kanssa riviin, valmiina lähtöön, ellei joku muu haluaisi vielä tulla mukaan tai jättäytyä ryhmästä.

//Aurinkotuulen kissat//

Risatähti ja kokoontumisessa olleet kissat palasivat leiriin, jolloin Risatähti kohosi puhujanpaikalle kertoakseen kokoontumisen tapahtumista. Hänestä se tuntui jokseenkin vaikealta, hän oli tavallaan asettunut Syystähden ja Hallavarjon kohtalon puolelle, päästänyt sen kaiken liiaksi tunteisiinsa asti, että hänen oli jokseenkin vaikee olla puolueeton kertoja kokoontumisen tapahtumista. Naaras veti syvään henkeä, kun kissat kokoontuivat aikaisin aamulla kuulemaan häntä. Kokoontuminen oli Aurinkotuulen osalta venähtänyt aamuun asti ja se kyllä näkyi väsyneistä silmistä ja painuneista ryhdeistä.
''Kansojen kokoontuminen sujui hyvin. Metsässä on selvästi menossa valtakausien vaihdoksia useita. Uusia päälliköitä oli Myrskyvaahterassa, Usvajoessa, Kuutiikerissä, sekä tietysti meillä täällä Aurinkotuulessa. Raadelmatähti, Tomutähti ja Mäyrätähti ovat uusia päälliköitä näissä kansoissa, sekä uusia varapäälliköitä oli valittu useita. Ennen kuin kuitenkaan kukaan säikähtää viimeisen äänen kohtaloa, Veritähti on ainoastaan astunut sivuun päällikön tehtävistään, mutta jatkaa viimeisenä äänenä'', Risatähti puhui tyynesti. ''Kokoontumisessa suurimpia puheenaiheita olivat uusi kansa, jonka päällikkönä nykyään toimii Syystähti. Tuo kansa on nykyään nimeltään Taivaanliekki, ja aiemmalta nimeltään Taivaan liekkien lauma, joka ilmesesti oli tullut niille kissoille tutuiksi, jotka kohtasivat Pakkastähden ja kukistivat hänet. Pakkastähdestä keskustelimme jonkin verran myös kokoontumisessa ja nyt näyttäisi siltä, että hänen piinansa on lopultakin ohi'', naaras nyökkäsi jämäkästi.
''Myöskin saimme hivenen epäselvästi kuulla, että Surutähden mukaan Synkkäputous ja Hallavarjo ovat halunneet yhdistää voimansa, ja nykyään he kulkevat nimellä Synkkävarjo. Me tiedämme totuuden Hallavarjon tuhosta, mutta on turhaa haastaa riitaa lisää metsässä siitä asiasta'', Risatähti murahti hiljaa ja huokaisi sitten.
''Kiitos kaikille mukana olijoille kokoontumisesta, muistakaa levätä ja syödä hyvin'', naaras nyökkäsi vaisusti ja laskeutui puhujanpaikalta, lähtien väsyneenä siirtymään pesäänsä kohden.

//Aaduska, Heli//

Feykirin lähdettyä lentoon, Liekkipentu kääntyi kohti isäänsä ja tämän luokse ennättäneitä sisaruksiaan. Liekkipentu pomppien hyväntuulisena uuden ystävän löytämisestä ja tuon kanssa vietyn ajan myötä isänsä luokse, tervehtien tätä jo kauempaa, kun pienet tassut tömisivät maata vasten, kun hän pinkoi isäänsä kohden.
''Isä! Miten kokoontumisessa meni? Näitkö suuria päälliköitä?'', Liekkipennun silmät säihkyivät, hän halusi kuulla kaiken! Kuitenkin tämä heilautti kummastuneena korviaan Savupennulle ja Haukkapennulle, Haukkapennun ollessa kuin puusta pudonnut orava. Oliko sisarus syönyt jotakin epäsopivaa vai mikä olisi selitys tämän kummalliselle käytökselle? Pahaa unta, arveli Tuulisydän.
Liekkipentu kurtisti kulmiaan, mutta jätti toisen paniikin oman arvonsa tasolle. Kyllä varmasti kasvattiemo tai Savupentu saisi tämän rauhoittumaan, Liekkipentu palautti katseensa isäänsä uteliaana.
''Miten Hallavarjon oli käynyt? Näitkö Veritähden? Miten Myrskyvaahterassa otettiin sinun näkeminen vastaan?'', Liekkipentu miukui uteliaana, ollen hyvinkin tilanteen tasalla jo, kun kissat supattivat niin kovasti aukiolla keskenään, ettei pentu voinut olla kuulematta asioita.

"Ei se ollut unta". Haukkapentu naukui ja näki isänsä tulevan lähemmäksi tuntien tämän nuolaisuiden rauhoittavan. "Eikä painajaista". Haukkapentu naukui. "Näin kaneja jotka olivat sairastuneita ja kissat jotka söivät niitä sairastuivat myös". Haukkapentu sanoi värähtäen, mutta ei kylmästä. Häntä ahdisti ajatus, että kissat saisivat saman taudin kuin kaneilla. "Risatähteä pitää varoittaa" Haukkapentu panikoi. Hän nyökkäsi vain Savupennulle ja katseli pentutetoveriaan epätoivoisena.