//Heli//

Tuulenkapina oli erikseen kieltänyt mukaansa nimeämältään partiolta olla näyttämättä kynsiään. Riitasoinnulle se teki haasteita, hän halusi olla uhkaava ja voimakkaannäköinen Myrskyvaahteran kotikisujen edessä. Saisivat pelätä koko ikänsä, miten vahva, voimakas ja rohkea Usvajoki olisikaan! Muttei Riitasoinnulla ollut aikeita varapäällikön käskyä olla kuulematta kuitenkaan, vaan aistit valppaina hän seurasi Tuulenkapinan johtamaa partiota, kun he astuivat yli Myrskyvaahteran rajan. Alppiaskel näytti suurelta Riitasoinnun rinnalla, kun pieni ärhäkkä neiti askelsi suuremman kissan vierellä. Hän kykeni aistimaan jättiläisen jännittyneet lihakset ja valppaana palavan katseen, mutta partiota ei tullut heitä vastaan.
Ilmaa maisteltuaan he yhteistuumin tulivat tulokseen, että partio oli peräti hetki sitten käynyt rajalla, joten voisi mennä aikaa odottaa vain rajoilla partiota. Sitä paitsi, Lounapentu voisi olla vaarassa!
Tuulenkapinan johdolla he lähtivät rauhallisesti kohti leiriä, vaikkeivät kissat tunteneetkaan Myrskyvaahteran leiriä tai ympäristöä tarkasti. Leiriä kohden lähestyessään haju oli kuitenkin kaikista voimakkain ja Riitasointu pisti merkille, että leiri oli hyvin tarkasti rakennettu kuntoon. Ehkä jokin oli hyökännyt sinne vähän aikaa sitten?
Tuulenkapinan johdattamina Alppiaskel ja Riitasointu astuivat partionsa johtajan perässä leiriin, jossa heitä vastassa oli paljon tuijottavia kissoja. Riitasointu arvasi, että heidän tulonsa oli jo haistettu kaukaa ja varmasti varoituskin oli tehty, sillä hän ei havainnut kuin yhden pennun päällikön taakse tuupattuna. Kaikki kuningattaret istuivat tiiviisti pesänsuulla ja mulkoilivat tulijoita. Myrskyvaahtera on todella varuillaan, Riitasointu tuumi, heilauttaessaan repaleista korvaansa.
''Ensin hylkäätte pentunne rajoille ja sitten tunkeudutte leiriimme? Usvajokilaisista on tullut todella röyhkeitä'', Raadelmatähti murisi, Riitasoinnun tarkaillessa pelästyneen oloista Lounapentua tuon takana. Pentu näytti kuitenkin todellakin olevan kunnossa. Myrskyvaahtera oli siis löytänyt tämän ja Lounapentu näytti saaneen hoivaa ja huolenpitoa. Riitasointu olisi kuitenkin halunnut katkaista Raadelmatähden kielen tämän väitteistä ja Riitasoinnun lihakset ehtivätkin jännittyä, mutta Alppiaskeleen jämäkkä hännän taputus lavalla, sai pienemmän soturin pysymään aloillaan.
Hän ymmärsi miten pahalta tilanne saattoikin näyttää Myrskyvaahteran silmin.
He hylkäsivät pennun kuin syöttinä, koska tuo typerä karvapallo oli karannut emoltaan, ja nyt he marssivat suoraan leiriin. Pienellä partiolla tosin, mutta Alppiaskel jos kuka saisi uhkaavuutta lisättyä heidän ryhmässään. Riitasointu pidättäytyi parhaansa mukaan ja odotti, mitä Tuulenkapina sanoisi.
Myrskyvaahteran sotureita pyöri heidän ympärillään hännät huiskien ja neniä nyrpistellen inhosta, selvästi olleen valmiita taistelemaan, mikäli partio tekisi jotakin hälyttävää.

Haukkatassu nyökkäsi Liekkitassulle myöntymisen merkiksi ja astui eteen huomattuaan tapahtuman käänteen. "Anteeksi jos häiritsen, mutta t-tuota n-näin s-sen unen jossa k-kanit o-olivat m-myrskyllisiä ja nyt näyttää käyneen t-toteen". Haukkatassu takelteli tuijottaen tassujaan epävarmana kun Koivumyrsky kääntyi katsomaan häntä. Häntä kuumoitti hiukan ja hän vilkaisi Liekkitassua ja Savutassua epävarmasti
//Heli ja Masi

//Masi
Naaras asettui istumaan rauhallisesti katsellen kuitenkin välillä huolestuneena kohti kumppaniaan, jonka olemus oli hyvin epätasainen koko tämän fyysisen kunnon romahtamisen myötä. Kauanhan siinä kestäisi, että kolli tulisi kokonaan kuntoon? Hän kuitenkin toimisi heille omien taitojensa mukaisesti johtajana, eikä Hohdonkaiku nähnyt siinä mitään rajoitteita. Hän vain vaatisi muutaman päivän saadakseen itsensä kasaan. Lämmin hymy kuitenkin pysyi tämän kasvoilla kun hän tarkkaili toista. Muutaman suupalan syötyään soturitar käänsi katseensa rauhallisesti toiseen, nyökytellen tälle hieman päätään.

“Onneksi Kaiku on ollut sinulle suotuisa. Eiköhän kuntosi parane tässä pian, kunhan vain muistat levätä ja totella Taimioravaa”, tuo hieman huvittuneesti väräytteli viiksiään, ennen kuin käänsi lopulta katsettaan leiriin. Tomutähti oli toisaalta oikeassa, se oli ehkä itsekäs teko lähteä sellaiseen sotaan, mutta se oli hänen mielestään oikein. Jokainen päällikkö tekisi omat päätöksensä, ja tietysti veisi kansansa mukanaan. Ei hän toista siitä arvostellut. Hän kuuntelisi johtajaansa, sekä etenkin kumppaniaan. Vaalean harmaa naaras kuitenkin lopulta pelästyi Tomutähden äkkipikaista kohoamista, sekä kääntymistä kohti Lasipilveä. Hän kummastuneena käänteli katsettaan kumppaninsa sekä poikansa välillä, kunnes nielaisi suustaan ylimääräiset ruoan murut ja luimisti hieman toista korvaansa.

“Kyllä hän oli myös sinusta huolissaan, kuten kaikki meistä”, Hohdonkaiku ehkä vähän vaisusti tokaisi, mutta uskoi ainakin siihen, että tuo oli myös ollut huolissaan toisesta. Jokainen leirissä koki erilaista huolta johtajastaan. “Mutta hän selvisi muiden mukana hyvin takaisin. Muita suuria loukkaantumisia ei edes tainnut olla”, tämä lopulta vastasi vielä jälkimmäiseen kysymykseen lämmin hymy huulillaan.

“Isänsä kaltainen taistelija”, Hohdonkaiku kehräsi ja piti hetken lämmintä sinistä katsettaan pojassaan sekä tämän pennuissa, ennen kuin katsahti takaisin kumppaniinsa. “Mitä sinä tajusit? Tai mikä sai sinut pomppaamaan noin äkkiä pystyyn?” naaras nyt huolestuneena kysyi toiselta. Ei varmasti ollut myöskään kovin hyvää vahingoittuneelle keholle polkaista itseään noin suureen solmuun äkkipikaisesti ajattelematta.

Yleiset säännöt pisteytyksessä:
• Yhdestä roolista saa aina 1ap. Aktiivisuuspisteet kerääntyvät pelaajalle, ei pelihahmoille, vaikka pelaen niitä kerätäänkin.
• Palkinnoilla tai kuukauden titteleillä voi saada käyttöönsä suurempia kp tai ap määriä.


Masi: +48ap +200kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• +5ap lisä kaikkiin rooleihin
+ Hiirenpolku, Myrskyvaahteran parantaja +20kp + 5ap +1ap
+ Raadelmatähti, Myrskyvaahteran päällikkö +20kp +5ap +1ap
+ Kilpikonnapentu, Myrskyvaahteran pentu +20kp +5ap +1ap
+ Liekkitassu, Aurinkotuulen oppilas +60kp +15ap +3ap
+ Risatähti, Aurinkotuulen päällikkö +20kp + 5ap +1ap
+ Tomutähti, Usvajoen päällikkö +60kp +15ap +3ap

Heli: +37ap +140kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• +5ap lisä kaikkiin rooleihin
+ Usvapolku, Myrskyvaahteran emo +20kp +5ap +1ap
+ Hohdonkaiku, Usvajoen pyytäjä +20kp +5ap +1ap
+ Leijonalilja, Aurinkotuulen parantaja +20kp +5ap +1ap
+ Savutassu, Aurinkotuulen oppilas +40kp +10ap +2ap
+ Tulikettu, Aurinkotuulen varapäällikkö +20kp +5ap +1ap
+ Revontulikukka, Usvajoen soturi +20kp +5ap +1ap

//Heli//

Tomutähti istuutui lopulta Hohdonkaiun seurassa alas, kun toinen oli valikoinut heille jotakin syötävää. Toisinaan päällikkö purautti päätään, sillä hänen silmissään vilisi mustia laikkuja ja hänen oli vaikeaa hahmottaa ympäristöään, mutta Taimiorava olikin puhunut jostakin tärähdyksestä ja päähän kohdistuneesta iskusta.
''Yrteistä ja levosta on ollut apua, ja tietysti Kaiku on ollut tukenani'', Tomutähti vastasi, kuivalla kurkullaan yrittäessään nieliskellä ateriaa. Hän ei ollut kovinkaan nälkäinen, ehkä yrtit olivat täyttäneet hänen vatsaansa liikaakin. ''Ajatuksen juoksustani kuitenkin puuttuu jonkinlaisia paloja. En tarkalleen muista tapahtumia, vaikka Taimiorava yrittikin valaista minua. Hyökkäsimme Yötaivaaseen ja ilmeisesti voitimmekin sen'', Tomutähti hymähti lopuksi, heilauttaen sitten korviaan.
''Ehkei se ollut kuitenkaan hyvä ajatus, itsekäs päätös kylläkin. Mutta luulen, että Kaiku halusi koetella minua rangaistukseksi niin itsekkäästä teosta, että hääsimme toisen kansan pois'', Tomutähti murahti, korjaten asentoaan. ''Mutta Yötaivaan teot-'', Tomutähti murisi, väläyttäen jopa itsekseen yhteen puristuneita hampaitaan.
Hän pudisti päätään vihaisena.
''Teimme oikein, ja voitimme. Saimme Usvajoelle kunniaa ja metsästä pois sellaisen kansan, joka ei ansainnut koskaan ollakaan täällä'', likaisensävyinen kolli nyökkäsi itsekseen päättäväisenä. Ei Tomutähdellä ollut erityistä pelkoa Kaikua kohtaan tai muutenkaan uskomusta siitä, että hän olisi itse toiminut erityisenkään väärin. Hän puristeli kynsiään maahan. Hän kykeni edelleen tuntemaan Koitähden kuolleen ruumiin kynsissään.
Yllättäen Tomutähden mieleen palasi pelokas silmäpari, joka lähestyi häntä. Mielikuva sai hänen niskakarvansa pörhistymään, mutta se kuvastus mureni silmissä hetkissä, kun hän tunsi putoavansa. Tomutähti horjahtaen kohosi tassuilleen ja kiepsahti ympäri, kun tunsi selässään ne samat silmät. Lasipilvi kyhjötti pentujensa seurassa ja säpsähti isänsä katsetta.
''Lasipilvi ei tainnut olla minusta edes huolissaan?'', Tomutähti kohotti kulmaansa Hohdonkaiulle, palauttaen katseensa kumppaniinsa. ''Selvisikö Lasipilvi kuitenkin hyvin sodasta takaisin?'', hän kysyi jopa isällisellä huolella kumppaniltaan.

//Heli, Jake//

Kahteen viimeiseen yöhön Kilpikonnapentu ei ollut saanut kunnolla nukuttua. Ensimmäinen yö oli mennyt valvoessa hänen ja Tulipennun emon hautajaisia, ja Tarusilmän yrittäessä lohduttavasti sukia heitä. Kilpikonnapentu oli näykkäissyt toisen nenää, jotta toinen pitäisi kielensä kaukana hänestä. Kilpikonnapentu halusi emonsa takaisin, eikä ketään typerää Tarusilmää! Hän ei kyennyt ymmärtämään, miten kansa kykeni vain elämään eteenpäin, vaikka Kilpikonnapennun emo oli kuollut! Eikö naaraan kuolema ollut merkinnyt kansalle mitään!
Seuraavana yönä hän ei ollut keynnyt nukkumaan, sillä ennen aamun sarastusta Usvapolun synnytys oli alkanut ja Tarusilmä oli vienyt pennut ulos pesästä siksi ajaksi. Vasta aamun sarastaessa, kun Usvajoen pentukin oli ollut aikeissa lähteä ja päällikkö oli jäänyt oppilaansa kanssa puhuttelemaan tätä, oli Hiirenpolkukin poistumassa pesästä ja Usvapolku aikeissa alkaa levätä vastasyntyneiden pentujensa kanssa.
Kilpikonnapentu kuitenkin kurkisti sisään pienen perheen petiin, ja väräytellen uteliaana viiksiään tämä katseli kolmea pentua, joista joku oli saanut keskustelua aikaan parantajan ja emon välillä. Utelias Kilpikonnapentu oli kuullut sen ja halusi nähdä kummalliselta näyttävän pennun, mutta ei nopealla silmäyksellä huomannut mitään outoa. Hän laskeutui pedin viereltä, venytteli jäseniään ja seurasi sitten Hiirenpolun vanavedessä aukiolle, parantajan haukotellen laahustaessa jo kohti omaa pesäänsä käydäkseen itsekin levolle.
Kilpikonnapentu kallisti mietteliäänä päätään, kun katseli Usvajoen kummallisen sävyistä pentua. Naaraan häntä huiski puolelta toiselle uteliaana, mutta hän päätti tämän kerran jättää kolmikon rauhaan. Kilpikonnapentu ei kuitenkaan halunnut ongelmia kansan päällikön kanssa, etenkin kun Raadelmatähti näytti arpisen suunsa kanssa hivenen pelottavalta.
Riistakasalta kohosi mielenkiintoinen haju, Kilpikonnapentu nuolaisi suupieliään, mutta jäi arvioimaan aukion tapahtumia sivummalta.

Usvapolku katseli silmät lumoutuneina pentujaan, jotka pesun jälkeen asettuivat emon lämmintä vatsaa vasten kehräten uinumaan. Emonkin kurkku oli täynnä lämmintä kehräystä, ja hän katseli lopulta Hiirenpolkua, joka kertoi hänelle omasta pentuudestaan. Tuo oli hiemankin yllättynyt, vaikka osan muistikin pienistä pentuuden ajoistaan. Siitä tuntui kuluneen jo niin monta kuuta, ettei naaras edes muistanut ajatelle sellaista, että jopa niin suuri voima kuin Kaiku liittyisi hänen pentuihinsa. Yllättyneenä naaras käänsi katsettaan enostaan kohti pentujaan ja takaisin. Hän hymyillen nojasi päätään Hiirenpolkuun huokaisten sitten hiljaa.

“Olen niin kiitollinen sinulle Hiirenpolku. Lähestulkoon muistan sellaisesta mitään”, tuo huokaisi haaveilevasti, ennen kuin kohotti katsettaan parantajan mukana kohti pesän kattoa. Huurrehämärä! Hän voisi seurata pentujen kasvua Kaiusta käsin, ja varmasti seuraisikin heitä ihannoiden. Kyynelet saapuivat Usvapolun silmiin, kun Hiirenpolku siitä mainitsi, ja hän ynähti hieman ikävöidessään emoaan, joka menehtyi tuntemattoman sairauden kynsiin vasta heidän saavuttuaan Myrskyvaahteraan. Ehkä tosiaan tämä olisi joku Kaiun juttu, ellei itse emolla olisi jotain tekemistä asian kanssa. Lämmin hymy täytti naaraan kasvot, kun tämä vilkaisi kohti enoaan, joka kertoisi hakevansa hänelle syötävää. Rakkauden täyteinen katse palautui pentuihin, jotka uinuivat hiljaa hänen häntänsä alla.

“Olette niin suuri siunaus minulle”, emo henkäisi niin rakastuneina rakkaisiin pentuihinsa, heidän oikkuja huomioimatta. Jokainen heistä olisi rakastettava omin tavoin, ja Usvapolku ei varmasti voisi olla ylpeämpi. Hän varmistaisi, että jokainen heistä kasvaa upealla polulla kansalaisten arvostuksen keskellä. He olisivat Myrskyvaahteran hurjia sotureita vielä joku päivä, heissä virraten muinaisen Lumotunpolun veri. Ehkä näistä pennuista voisi kasvaa vielä tuhoutuneen kansan uudelleen luojia. Emo naurahti omille ajatuksilleen hiljaa ja käänsi katseensa kohti pesän suuta, josta lämmin riistan tuoksu täytti pian maidontäyteisen pesän.

“Kiitos Hiirenpolku”, Usvapolku naukaisi kiitollisena, ja varovasti alkoi syömään toisen hänelle tuomaa ateriaa varoen herättämästä pentujaan. Tästä ajasta olisi vielä nautittava, ennen kuin kolme karvapalloa loikkisivat ympäriinsä jättäen unen sekä rauhan mahdollisuudet mahdollisimman vähäisiksi.

//Masi
Hohdonkaiku katseli miten Revontulikukka nyökäytti päätään johtajalleen vieno hymy huulillaan, sitten poistuen omiin tehtäviinsä, jättäen johtajan sekä tämän kumppanin kaksin. Harmaan vaalea naaras katseli silmät tuikkien tyttärensä perään kääntyen sitten kuitenkin äkkiä Tomutähden perään, joka lähti hivuttautumaan kohti riistakasaa. Tuo hyrähti huvittuneena kollin olotilalle, vaikka tiesi hyvin, että hän olisi kokenut kovia. Olisi tuolla kuitenkin Kaiun siunaus käpälissään.

“Ehdottomasti sinun pitää syödä, minä syön, jos sinulta jää jotain”, naaras puski varovasti Tomutähden poskea, katsellessaan pienentynyttä riistakasaa. Varmasti Revontulikukka oli huolehtinut että vanhimmat ja emot olivat saaneet ensisijaisesti ruokaa, jonka takia kasa olisi nyt pieni. Pian olisi hyvä lähettää pyytäjiä etsimään ruokaa. Siniset silmät kääntyivät pian kasasta takaisin kumppaniinsa. “Voitko yhtään paremmin, vaikka yrtit maistuvatkin inhottavilta?” Hohdonkaiku naukaisi kumppanilleen nyt hieman vakavampana, tutkaillessaan samalla johtajan vakavaa ilmettä. Miettisikö hän Tuulenkapinan perään? Emo oli itse varma, että kokenut naaras pärjäisi tällaisella tehtävällä hyvin. He selviytyivät Tulitähdestä, mitä tarinaa naaras oli kuullut leirissä, joten varmasti tämä olisi vain pieni kumpu matkassa. Olisihan sentään Tomutähti hetki sitten vasta herännyt koomastaan, jonka takia Tuulenkapina oli vastuussa. Pyytäjä naaras tuki kumppaninsa hieman horjuvaa askelta, ja odotti tämän valitsevan jotain syötävää itselleen. Varmasti hän voisi hakea toiselle myös vettä lähemmäs.

//Heli & Aaduska//

Liekkitassu nyökkäsi jämäkästi Savutassulle, vielä hivenen kuitenkin levottomana. Aukiolle oli laskeutunut odottava hiljaisuus, kun kissat olivat kerääntyneet aukiolle odottamaan Risatähden, Leijonaliljan, Tuliketun tai edes vaikka Tuulisydämen sanoja. Liekkitassukin hermostuneena nuolaisi suupieltään, hän kaipasi jännitystä ja seikkailuja, odottaminen ei todellakaan ollut hänen vahvuutensa. Mutta hän oli Savutassun kanssa samaa mieltä, he voisivat varmasti jollakin tavalla vaikuttaa tulevaisuuteen, jos he muistuttaisivat nyt Haukkatassun saamasta unesta päällikköä. Ehkä parantajatkin tietäisivät asiasta jotakin, olivathan he juuri saapuneet Kuulammelta?
Jos Haukkatassu olisi oikeassa, pitäisi jonkun kyetä tukemaan tätä, että uni olisi ollut peräisin Kaiulta.
''Tulkaahan sitten, viedään nappaamasi riista Koivumyrskylle ja Leijonaliljalle muina kissoina, ja kerrotaan samalla, jos ja kun tilaisuus tulee, Risatähdelle ja Tuliketulle uudelleen Haukkatassun saama uni. Se on selvästi käymässä toteen'', Liekkitassu nousi reippaasti tassuilleen ja lähti johdattamaan sisaruksiaan kohti parantajienpesää. Kansa täytyisi kuitenkin ruokkia, joten Savutassu ei voisi pitää omaa riistaansa ja samalla tuo varmasti saisi pisteitä mestarinsa silmissä, kun vielä ruokkisi parantajat.
Kolmikko hivuttautui hiljaisina pesään, Liekkitassu kuuli Leijonaliljan huokailun ja vilkaisi empivästi sittenkin Haukkatassua ja Savutassua. Jos kukaan parantaja ei olisikaan nähnyt kaneista mitään ja Haukkatassu vain pelottelisi kaikkia painajaisellaan?
Risatähti kuunteli tyynenä Leijonaliljaa ja huokaisi itsekseen.
''Toimit hyvin, Leijonalilja. Jätämme kanit toistaiseksi rauhaan. Pyritään ennakoimaan mahdollisia sairaustapauksia, ja listaa jotenkin mieleesi heidän saamansa oireet'', Risatähti hymähti ja kääntyi sitten Tuulisydämen puoleen. ''Tuulisydän, hae Hallalinnulta yksi kani ja tuokaa se tänne Leijonaliljalle ja Koivumyrskylle tutkittavaksi. Meidän on saatava tietää, voiko tämä todella johtua kaneista ja mikä niissä aiheuttaa myrkytyksen'', päällikkö ohjeisti kokenutta soturia ja nousi sitten ylös.
Liekkitassu tuuppaisi Haukkatassua eteenpäin Risatähden eteen ja yskähti, yrittäen kannustaa Haukkatassua muistuttamaan päällikköä saamastaan enteestä.

//Masi
Leijonalilja kohotti harmistunutta katsettaan kohti pesän suuta, jonne pian valonsäteiden eteen astui musta valkea naaras, sekä tuon mukana pari muuta soturia. Shamaani päätti väistyä Kukkaiselon luota jättäen Tuliketun yksinään suremaan pää matalana naaraan pään vierelle. Leijonalilja tervehti Risatähteä sekä muita saapuneita sotureita, ja huokaisi sitten asettuessaan istumaan pienen aukion reunamalle käärien häntänsä käpäliensä päälle. Kaikki tunteet oli myllätty hänen rinnassaan, eikä shamaani oikein saanut sanoja suustaan, vaikka päällikkö oli saapunut soturien haettua hänet nummelta. Kolli oli vain murtunut, taas. Sanaton kaikesta tästä hullun myllystä.

“Hän..”, kolli nielaisi sanansa ja luimisti korviaan kääntäen katseensa nyt Kukkaiselon liikkumattomasta ruumiista kohti Risatähteä. “Hän ehti syömään kania, kunnes äkkiä sai jonkinlaisen kohtauksen”, Leijonalilja puhui saatuaan jotain sanoja suuhunsa, kaivaen ne kuitenkin syvältä itsestään. Yhtä paljon voimaa vaati puhua niitä sanoja ilman murtumista, täysiin palasiin. Oranssi shamaani huokaisi ja käänsi silmänsä kohti surullisesti silmiään räpyttävälle Tuulisydämelle. “Uskon kuitenkin, että hänen hyvinvoinnillaan sekä vastustuskyvyllään oli enemmän osaa asiaan kuin kanilla”, Leijonalilja pakotti itsensä sanomaan jättäen sitten kylmän tunteettoman katseensa Risatähteen, joka saisi pohtia päätöksensä rauhassa. Kolli vain oli sitä mieltä, ehkä vain pakottaen itsensä sanomaan niin, mutta hän toivoi tosissaan, että asian laita olisi niin. Ei hän kuitenkaan voinut tietää. Edes Kuulammella käytyään vain hetki sitten ei Leijonalilja voinut uskoa, että Kukkaiselo tulisi menehtymään näin pian. Hän kyllä oli nähnyt kaulassaan roikkuvan korun myötä, ettei naaraan olemus ollut enää ennallaan. Hän oli heikentynyt monien päivien aikana. Ja vasta liian myöhään Leijonalilja oli valmis tekemään asialle jotain.

“Ehkei kaneissa oikeasti ole mitään, ja hänen kehonsa vain päätti luovuttaa nyt. Mutta käskin kuitenkin kaikkia pysymään niistä kaukana, kunnes lähde selviää”, shamaani vielä lisäsi johtajalleen, uskoen että soturit kertoivat kuitenkin tärkeimmät jo Risatähdelle tätä hakiessaan.

//Heli//

Tomutähti palautti kumppanistaan katseensa Revontulikukkaan, joka antoi hänelle tilanteesta raportin. Päällikkö heilautti korviaan mietteliäänä, jopa kevyt huoli tyttäreen aloittamasta tehtävästä pakkautui sydämelle. Kolli kuitenkin nyökkäsi Revontulikukalle, toiselle tyttärelleen, jonka kanssa välit eivät olleet ehtineet yhtä lämpimiksi kuin Tuulenkapinan kanssa. Revontulikukan kokonainen olemassaolo oli ollut Tomutähdelle kertomatoman salaisuus.
''Tuulenkapina varmasti tietää mitä hän tekee. En usko Myrskyvaahteran kissojen aikovan mitään pahaa tai hankaluuksia kanssamme, vaikka Raadelmatähti onkin epäilyttävä päällikkö Vihertähden muihin sukulaisiin nähden'', Usvajoen päällikkö ynnäili ääneen ja nyökkäsi sitten kiitoksena Revontulikukalle, jotta tämä voisi poistua ja palata tehtäviinsä. Tomutähti rauhassa laski painoa eri puolilleen ja lähti hiljaa siirtymään keskemmälle leiriä, jääden vakavana odottamaan, että Tuulenkapina palaisi.
''Maistuisiko sinulle jokin syötävä? Taimioravan yrttien karsean maun haluaisin poistattaa suustani'', päällikkö kysyi pehmeämmin kuitenkin kumppaniltaan, lähtien jo horjuen, mutta hyvin rauhallisin askelin kohti saaliskasaa. Hän vielä vaihtoi katseita Lasipilven kanssa, joka paineli maata tassujensa alla hermostuneena.

//Aaduska, Masi
Valkea naaras iloisesti kohotti korviaan, kun mestari nyökäytti hänelle päätään oikeanlaisesta asennostaan. Hänen silmänsä muuttuivat viiruiksi pientä myyräeläintä paikantaessa käpäliensä alla, samalla päässään pyörien kuvia suurista hirviöistä, joita voisi kansapäällikkönä ajaa pois metsästä! Ei hän pelkäisi semmoisia kaksijalkojen keksintöjä. Pentujen satuja varmasti! Äkkiä kuitenkin kaksikon edestä kohosi mullan seasta mullan värinen pää, ja Savutassu jäi yllättyneenä vain tuijottamaan tuota saaliseläintä, joka oli saapunut mullan alta heidän eteensä. Käpälien alla tuntui vieläkin liikettä, mutta ehkä se oli lähestyvien soturien käpälän pauke. Koska pian Risatähden nimeä huudettiin heidän takaataan, ja Risatähden myyrän pyynti jäi kesken, kun naaras oli kyennyt vain heittämään myyrän ilmaan. Savutassun herpaantuminen ei kuitenkaan lähtenyt saaliistaan, vaan tämä katseli toisen ilmalentoa, kun Risatähti oli siirtynyt tervehtimään sotureita. Äkkiä omassa hiljaisuudessaan naaras syöksähti Risatähden tavoin eteenpäin, mutta löikin nyt Risatähdestä toisin käpälänsä alaspäin kohti maata, ja naulitsi myyrän kynsiensä sekä hampaidensa väliin. Äkkiä sen lämmin keho valahti veltoksi ja Savutassu Kaikua kiittäen puristi silmänsä kiinni ensimmäisen saaliin innostaan. Häneltä totaalisesti meni ohi, mistä Risatähti soturien kanssa puhui, mutta hän omassa hiljaisuudessaan saapui mestarinsa vierelle tervehtimään näitä rinta karvat pörhistyneinä ja katse kimallellen. Hän oli napannut ensimmäisen saaliinsa! Vaikka Risatähden avustuksella, mutta kuitenkin.

Savutassu asteli lopulta leiriin mestarinsa perässä, ja katseli vaitonaisena kun pieni partio lähti suoraan kohti parantajien pesään. Joku olisi vahingoittunut? Ehkä. Hän ei tosiaankaan kuullut mitään Kastanjapoltteen huudosta myyrä jahdissaan. Hieman hölmistyneen näköisenä naaras asteli kuitenkin kohti Liekkitassua sekä Haukkatassua, jotka olivat palanneet leiriin ennen häntä. Tuo kohotti leukaansa ja väläytti iloisena silmiään sisarilleen, ennen kuin tiputti myyrän riistakasaan ja katsahti kaksikkoon.

“Ensimmäinen saaliini ensimmäisenä päivänäni!” hän tokaisi iloisena ja jäi katselemaan sitten kuitenkin kaksikkoa, joiden katseet olivat apeampia sekä jopa surullisia. Savutassu hölmistyneenä kallisti päätään kenoon, kun kuuli Liekkitassun muminan Haukkatassun enteestä, ja punasilmäinen naaras käänsi katseensa parantajan pesään. Ehkä heidän tosiaan pitäisi vain istua täällä eikä seistä soturien tiellä, mutta jos Haukkatassun uni liittyisi tähän, olisi se Savutassun mielestä ehkä kannattavaa.

“Jos Haukkatassu saa suunsa siellä auki niin olisi siitä hyvä kertoa”, tuo tokaisi hiljaa ja siirsi katsettaan veljestään siskoonsa sekä takaisin. “Ei nyt ole mitään syytä sitä jättää sanomatta uudestaan, jos tilanne on vakava”, toinen pohti ja heilautti sitten häntänsä käpäliensä päälle, toista etutassuaan sukiessa. Adrenaliini sekä into vieläkin sykkivät hänen veressään, ja paikallaan istuminen oli hankalaa, mutta siihen olisi myös opittava.

//Masi
Revontulikukka oli jäänyt vahtimaan leiriä yhdessä Hohdonkaiun kanssa, kun Tuulenkapina oli lähtenyt pienellä partiolla Myrskyvaahteraan etsimään Lounapentua. Nuori naaras koko huolta sekä pelkoa nuoren pennun puolesta, mutta hän uskoi, että partio löytäisi nuorukaisen kotiin. Lupiinituoksu oli hermona leirissä, ja naaraan mukana kulki omituinen pelokas aura. Mutta ei toisen aurasta saanut paljoa otetta, kun emo juoksi jo leiristä ulos jättäen jälkeensä pennut sekä kumppaninsa. Revontulikukka luimisti korviaan, kunnes alkoi kuulla takaansa horjuvia askelia, ja lopulta Tomutähti oli kohonnut jaloilleen parantajanpesästä. Soturitar yllättäen kohosi tassuilleen ja käänsi yllättyneenä katseensa riutuneen näköiseen kolliin. Tomutähti horjui käpälillään, mutta pian Hohdonkaiku saapui näkemään myös näkyä, ja askelsi rauhassa kumppaninsa viereen. Hiljainen kehräys kohosi harmaan vaalean naaraan kurkusta, kun hän tuki kumppaninsa kehoa huolestunut katse kuitenkin silmissään toisen voinnista.

“Öö Tuulenkapina lähti etsimään Lounapentua”, Revontulikukka takelteli kollin voinnista järkyttyneenä, mutta myös tämän äkkipikaisesta kysymyksestä varajohtajastaan. Naaras ei ollut ajatellut toisen heränneen vielä. “Hän lähti Riitasoinnun sekä Alppiaskelen seurassa Myrskyvaahteraan, sillä Lounapennun haju katosi siellä rajan yli”, soturitar kuitenkin jatkoi vielä ajatuksensa keränneenä ja katseli rauhallisesti hymy huulillaan kohti isäänsä. Ehkä Taimiorava pitäisi hänestä vielä huolta, ja toinen palaisi tälle planeetalle. Revontulikukan huolestunut katse vilkaisi kuitenkin äkkiä emoonsa, jonka rauhallinen katse kuitenkin pysyi kumppanissaan.

//Heli & Aaduska//

Liekkitassu nyökkäsi tomeran vastauksen mestarilleen Tuliketulle, kun tämä käski häntä palaamaan leiriin Tuulisydämen ja Haukkatassun seurassa. Kaksikon isä johdatti heidät nopein askelin kohti takaisin leiriä, Liekkitassun seuratessa isänsä perässä ripein askelin, sydän hakatessa jännityksestä. Leiriin päästessään siellä haisi oudolta, kuolema oli selvästi vieraillut leirissä, kuten Kastanjapolte ja Ilveskynsi olivatkin kertoneet.
Pian heidän saapumisensa jälkeen Kastanjapoltteen ja Ilveskynnen mukana leiriin saapuivat Risatähti, sekä Savutassu. Liekkitassu oli ilahtunut sisarensa näkemisesti, ja katseli uteliaana, kun tuon suussa roikkui jokin pieni eläin. Päällikkö kutsui häntänsä heilautuksella Tuulisydämen hänen Ilveskynnen ja Kastanjapoltteen mukaan parantajanpesään, jossa Leijonalilja ja Tulikettu olisivat.
Liekkitassu katseli mietteliäänä ja yritti ymmärtää, mitä päälliköllä oli mielessään.
''Sinä nappasit jotakin!'', Liekkitassu hihkaisi Savutassulle, joka saapui heidän luokseen. Se näyttä kummalliselta hiireltä, mutta Liekkitassu hymyili sisarelleen ihailevasti. Kuitenkin hän sitten palautti katseensa Haukkatassuun.
''Sinäkö todella näit sen enteen, että kanit olivat sairaita ja niiden lihaa syöneet saivat sairauden tai myrkytyksen? Näyttää pahasti siltä, että se todella oli enne ja kansamme on nyt vaarassa'', Liekkitassu mutisi, muttei vieläkään täysin uskonut Haukkatassua. Se oli varmasti ollut jonkinlainen tuuri! Miksi Kaiku antaisi pienelle oppilaalle oikean enteen? Liekkitassu epäilevästi kurtisti kulmiaan, mutta samalla halusi kuulla tarkemmin Haukkatassun enteen uudelleen.
''Pitäisikö meidän muistuttaa Risatähteä enteestäsi? Vai joudummeko vain istumaan täällä'', Liekkitassu pohdiskeli ääneen.

//Heli//

Risatähti kuuli oppilaansa mielenkiintoisen kysymyksen hirviöistä. Naaras hivenen huvittuneena heilautti viiksiään, Savutassun, kuten monien muidenkin pitäisi nähdä itse hirviö, sen nopeus, koko ja metallinen runko, jota ei kynsillä kukaan kykenisi lävistämään. Muuten oppilas ei ymmärtäisi minkälaisesta vaarasta olisi koskaan kyse. Mutta päällikkö pudisti kohteliaasti kysymykselle päätään.
''En ole joutunut hirviön kanssa nenäkkäin'', Risatähti kuiskasi, kun samalla hän asettui matalaan vaanimisasentoon, näyttäen oppilaalleen hiljaa, miten pientä jyrsijää pitäisi alkaa lähestyä. Syy varmaankin sille, ettei Risatähden kaltainen peloton kissa ollut koskaan kohdannut hirviötä oli se, ettei Hallavarjossa oltu niin lähellä Ukkospolkuja, ja kaksijalat olivat aikaisimpina kuina tuntuneet pysytelleen kaukana metsästä. Jokin oli tänä kuuna muuttunut ja ne olivat tavallistakin uteliaampia metsästä ja metsän asukkaista.
Savutassu asettui mestaristaan mallia katsoen pyytämisenasentoon ja Risatähti nyökkäsi tälle sen merkiksi, että asento olisi oikea. Myyrän pää kurkisti multa kummusta ja tuon kummallisen pitkä nenä värisi ilmassa, kun se etsi tuoksuja. Risatähti laski painoaan takajaloilleen ja syöksähti eteenpäin, hän ehti iskeä myyrää ja kauhaista tämän tassullaan ilmaan.
''Risatähti!'', hän kuuli kahden pyytäjän huutavan häntä ja hänen keskittymisensä herpaantui. Hän hämmästyneenä käänsi korvansa kohden Ilveskynttä ja Kastanjapoltetta, jotka juoksivat heidän luokseen. Risatähti unohti sillä sekunnilla koko typerän myyrän ja katseli hämmästyneenä kahta hädissään olevaa pyytäjää. Häntä ehti vain pienen hetken ajan harmittamaan se, että pyytämisen opettaminen oli keskeytetty ja saalis pääsisi pakoon.
''Leirissä on tapahtunut myrkytys! Kukkaiselo on kuollut!'', Ilveskynsi naukui, mutta päällikön katse pysyi tyynenä ja epäileväisenä.
''Kaneissa on sairautta, Tulikettu on jo palannut leiriin, sekä Tuulisydän. Leijonalilja kielsi ketään syömästä tai koskemasta kaneihin, joita Hallatulen partiot toivat'', Kastanjapolte jatkoi, Risatähden mieleen tullessa synkkiä ajatuksia Hallatulesta. Olisiko Hallatuli myrkyttänyt kanit? Entinen Hallavarjon varapäällikkö siristi silmiään ja huikkasi sitten lapansa ylitse Savutassulle.
''Savutassu, menemme katsomaan tarkemmin järveä myöhemmin. Nyt meidän tulee palata heti leiriin'', päällikkö naukui, ja siirsi sitten katseensa oppilaaseensa, joka ei heti ollut vastannut hänelle. Risatähti räpäytti hämmästyneenä silmiään, kun hänen oppilaansa rinta rottingilla piti suussaan myyrää, jonka Risatähti oli aiemmin ilmaan kauhaissut. Ilveskynsi räpytteli itsekseen hymyillen silmiään. Savutassu oli tehnyt tähän vaikutuksen, ja Risatähtikin tunsi ylpeyttä oppilaastaan (?).
Kastanjapoltteen ja Ilveskynnen johdolla Savutassu ja Risatähti lähtivät kiirehtimään leiriin takaisin.