Normaali Jokiklaanin pennun menneisyys. Hyvin paljon kiinni emossaan, mutta joskus seikkailee kiinni isoveljessään. Emo ei ole koskaan kertonut isästä.
Myöhemmin Usvaklaaniin ilmestyy naaras kissa nimeltään Hunajasydän, kukaan ei tunnista häntä, vaikkakin Hohdonkaiku on tietävinään naaraan nimen. Hunajasydän esittäytyy olevansa Tomutuulen tytär, mutta erakkotaustainen, isä kuitenkin antoi hänelle klaanikissojen tapaisen nimen ja hän haluaa liittyä klaaniin, jotta olisi lähempänä muuta perhettään. Kun naaras otetaan klaaniin, tämä kuitenkin kertoo totuuden, että on Oravanmarjan tytär Yöklaanista, sekä kaikesta, mitä siellä on tapahtunut Tomutuulen ja erakkolauman kanssa, haluten varoittaa muuta perhettä. Tuulenkapina tutustuu tähän uuteen neitiin ja haluaa pitää siskon lähellään, kun kerran hän tuli kansan luo itse ja ihan yksin. Haaveilee vieläkin nousevansa suureksi johtajaksi, päästessään ujoudestaan hieman irti.
​
Nousee Tulitähden johtajaksi kaiken tapahtuneen jälkeen, ja pyrkii olemaan kansansa tukena vaikeana aikana, kun sota on murtanut sydämiä ja aika valuu eteenpäin. Naaras on surullinen Hunajasydämen puolesta, ja katselee tuon tyttären kasvua hieman silmät sirrillään, yrittäen pysyä toisen perässä ja pitäen tätä silmällä, vaikka tämän ajatusmaailma onkin mitä on, ajautuen sieltä sun täältä tuonne. Tuulenkapina kuitenkin pitää huolta kansastaan ja auttaa patojen rakentamisessa sekä majavien tutkailussa, toivoen, että tuleva olisi hieman parempi kuin mennyt.
Naaraan metsästäessä hiiriä tuo törmäsi isäänsä luopio Tomuun metsässä, jonka kanssa päätyy juttelemaan. Se toisaalta oli naaraan mielestä miellyttävää, mutta kaikki tapahtumat sen jälkeen tekivät asiasta negatiivisen. Hän vain olisi halunnut nähdä perhettään kerrankin pitkästä aikaa. Tomu ja Tuulenkapina kuulevat pian läheiseltä joelta kauhun huutoja, ja kaksikko ryntää paikalle näkemään hetken, kun Kallioruusun keho lentää veteen ja majava on hyökkäämässä Jasmiinitassun kimppuun. Tomu ryntää majavan luo, kun Tuulenkapina loikkaa veteen pelastaakseen Kallioruusun. Kuitenkin liian myöhään. Tomu saa tapettua majavan, mutta Kallioruusu on valitettavasti menehtynyt vammoihinsa veteen pudottuaan. Saman kohtauksen oli kuullut kauempaa Lasipilvi, joka saapui paikalle pian myös paikalle eksyen Kallioruusun sisaren, sekä Halla-aamun kanssa. Lähes kaikki tulivat näkemään turmiopaikan, paitsi itse johtaja. Lasipilvi suuttuu Tuulenkapinalle nähtyään siskonsa luopion kanssa, jota veli vihaa. Tuulenkapina ei ymmärrä tuon vihaa ja haluaisi tutustua sekä tavata isäänsä, mutta kaikki tuntuu olevan väärin. He lähtevät viemään menehtyneen metsästäjän ruumista leiriin, samalla naaraan toivoen isänsä saavan hoitoa pahoihin vammoihinsa. Tapahtuma saa kuitenkin pahan käänteen.

Tulitähti nostaa heti mellakan varajohtajaa kohtaan, kun tämä toi kansansa pariin tappavan luopion, sekä Kallioruusun ruumiin. Hänen syykseen, sekä Tomun, pistetään majavan houkuttelu joelle ja kohtauksen aiheuttaminen. Sitten varajohtajaa syytetään puoliverisyydestä, josta tämä ei tiennyt, kun ei tiennyt vanhempiaankaan pennusta lähtien. Tuulenkapina on äimistynyt tästä kaikesta, samalla vihan kummutessa sisältään kohti johtajaansa. Miten tuollainen johtaja voi vihata puoliverisiä kissoja? Tämä oitis haluaa häätää kaikki pahat kissat kansastaa, mukaan lukien varajohtajansa, ja tuo käskee uskollisuuden merkiksi häntä syömään ja nielaisemaan kielensä, Tuulenkapinan ensin ilmoitettuaan, että söisi vaikka oman kielensä uskollisuutensa todistaakseen. Tuulenkapina harkitsee asiaa tovin, kunnes puraisee kielen päänsä poikki, siirtyen sitten isänsä edellä parantajien pesään. Jos ei johtaja halunnut häntä uskoa, ei hänen sitten pitäisi uskoa ketään.  Ei varmasti kukaan tässä kansassa olisi puhdasverisiä, ei varmasti kukaan. Tuulenkapina tullaan sitten pakosti siirtämään alaspäin värisilmäksi kansan saadessaan uuden varajohtajan, sekä Tulitähden häätäessä puoliveriset kissat kansastaan. Tuulenkapina ei voi uskoa mitä johtaja on saanut aikaan, ja kehittää varsinkin tuota kohtaan kylmän ja vihaisen kuoren, jolle ei tule koskaan puhumaan, vain ainoastaan kohoamaan paremmaksi johtajaksi kuin edeltäjänsä. Omissa silmissään Tuulenkapina on yhä sydämensä pohjasta uskollinen, sekä kaikkia karvojaan myöden puhdasverinen.

Tulitähti sähisee oikeaksi koettuja sanojaan kansalle, antaen kuitenkin Tomun jäädä kansaan parantumaan kantaen nimemään Raatoa, mikä ei Tuulenkapinastakaan ole oikein. Mutta eipä naaras siihen voi mitään sanoa. Hän istuu parantajien pesässä itkien kuunnellessaan johtajan sanoja aukiolla, kun hänet siirretään värisilmäksi kauas muista itsetuhoisuuden ja vammojensa takia. Hän aikoo osoittaa kaikki vääräksi ja nousta vielä paremmaksi, nousta varajohtajaksi, nousta johtoon, puhua ja johtaa kansaansa. Hän oli katkaissut oman kielensä, mutta uskoo sen parantuvan paremmin kuin johtaja antaa hänelle mahdollisuuksia, ja osoittaa vielä kaikki vääriksi. Metsästää, toimia soturina, toimia johtajana. Hän on kykenevä siihen eikä anna petturimaisen johtajan pilata omaa tulevaisuuttaan. Ne viimeiset sanat jotka saavat naaraan kynnet tarraamaan kiinni syvälle pesän sammaliin sekä lattiaan, ovat johtajan omat itsekkäät sanat päättää Tuulenkapinan uudesta nimestä. Naaras ei voi ymmärtää, millä oikeudella johtaja kaiken tämän jälkeen päättää naaraan uudesta nimestä tekojen takia jotka hän ymmärtää väärin. Naaras on purra kieleensä lisää reikiä Tulitähden tekojen seurauksena, mutta tyytyy vain nielemään itkuaan pimeässä pesässä yksin kuunnellessaan uutta nimeään. Kapinanlaulu. Sentään jokseenkin kaunis, mutta aivan väärä kuva, jota tilanne muka osoitti. Kapinanlaulu päättää niella nimensä, nostattaa vihaansa johtajaansa kohtaan ja nousta vielä parempana kohtaamaan kansansa sekä näyttää kaikille toisin.

Yhdessä Riitasoinnun kanssa Kapinanlaulu suunnittelee majavan tuonnin kansaan, joka johdattaisi lopulta verenhimoiset majavat kansaan hakemaan poikasensa takaisin. Kapinanlaulu keskusteli asiasta lyhyesti Riitasoinnun kanssan, ja tämän lopulta yllätti naaraan teko tuoda oikeasti majava kansaan. Usvajoki on pian hämmennyksen vallassa kun huutavat sekä sähisevät majavat rikkovat pesiä sekä murhaavat kissoja. Kapinanlaulu ryhtyy taistoon suojellakseen kansalaisiaan, ja pelastaa erään oppilaan majavalta, joka surmasi Ampiaisruskan. Hän, Raadontomu sekä Synninveri kaikki taistelevat voimakkaasti päihittääkseen majavat, ja lopulta näiden poistuttua sekä haavoja korjattua Tulitähti nimittää jokaisen urheasti taistelleen samanarvoiseksi muiden usvajokilaisten rinnalle. Tuulenkapina sekä Riitasointu saavat nimensä takaisin, sekä hän voi palata takaisin soturin tehtäviin! Hän on niin onnellinen tästä, vaikka epäröikin hieman, oliko tuollainen varmasti pakollista. Kuitenkin hänen seuraavan tavoitteenaan on murskata Tulitähti, ja voittaa kansa takaisin.

Usvajoen tilanne näyttää pahalta, mutta viimein kissat päättävät lähteä sotaan Tulitähteä vastaan. Johtaja oli poistunut Loimuavasydämen sekä Hierakkakallon kanssa partioon, mutta Usvajoen kansalaiset olivat valmiina. He aikoisivat tässä yllättää Tulitähden, ja hankkiutua tästä eroon. Mutta yllätysekseen, heidän olisi vain yllätettävä hänet. Tulitähti itse tappoi Loimuavasydämen hukuttamalla tämän jokeen, ja sitten tai Hierakkakallon kanssa Usvajoen kissat kimppuunsa. He ajoivat kaksikon eri piireihin ja taistelivat näiden kanssa, kunnes ensin Hierakkakallo lähti pakoon Usvajoen reviiriltä. Sitten lopulta Raadontomu syöksyi Tulitähden kimppuun, ja tappoi tämän pahan onnistuneesti. Usvjaoen kissat olivat voittaneet! He olivat hankkiutuneet tuskaisasta tyrannista eroon, ja vihdoin voisi koittaa rauha. Kissat olivat sitä mieltä, että Raadontomu voisi nousta johtajaksi tappaessaan Tulitähden. Tuulenkapina oli tämän kannalla, vaikkei tiennytkään mikä kaikki voisi koittaa heitä. Ensimmäisenä tekonaan kolli nimitti Tuulenkapinan varajohtajakseen, ja sitten kaksikko lähti Kuulammelle hakemaan Raadontomun päällikkö nimen. Tomutähti sai Tuulenkapinan uskon mukaan Kaiun yhdeksän elämää, ja Tomutähti päätti, että he lähtisivät hakemaan heidän perheensä takaisin. Tuulenkapina ei tiennyt mitä tämä meinasi, mutta Tomutähti tiesi, että Hohdonkaiku sekä kaikki muut odottaisivat Taivaan Liekkien laumassa.

He toivat kotiin Hohdokaiun, Lasipilven sekä heidän nuoremmat sisarensa ja heidän perheensä. Tuulenkapina oli yllättynyt tällaiseta tapahtumasta, ollen kuitenkin iloinen, että perhe voisi nyt olla koossa. Vaikkeivat kaikki vaikuttaneet yhtä iloisilta. Lasipilvi ei pitänyt yhtään siitä, että Tomutähti olisi heidän johtajansa, ja että hänen oli pitänyt palata takaisin Usvajokeen. Tuulenkapina kuitenkin uskoi tämän vaativan vain tottumista. Kun Taivaan Liekeistä haetut kissat olivat asettuneet, Tomutähti toisena tekonaan päätti lähteä sotaan Yötaivaan kanssa. Hänellä oli epäilyksiään kansaa koohtaan, ja vaikka Tuulenkapina ei nähnyt sotaa tarpeelliseksi, hän ei voinut kuin kuunnella isäänsä. Hänen onnekseen, hän jäisi leiriin, kun Tomutähden mukaan lähtisi partio. Tuulenkapina vain toivoi kaikkien pärjäävän ja palaavan hengissä. Vähän liiankin pitkän ajan jälkeen leiriin lopulta palasivat vain Lasipilvi ja heidän eloon jääneet toverinsa. Tomutähti ei kuitenkaan palannut. Tuulenkapina lähetti partiota etsimään häntä, mutta edes taistelupartio ei ollut löytänyt häntä, hän oli hukkunut lumeen. Tuulenkapina johti leiriä, kunnes myöhemmin Fuuga seuraajansa kera toi Tomutähden takaisin kotiin. Varajohtaja itse oli onnellinen tämän löytymisestä, mutta Lasipilvi ei ollut vakuuttunut. Hän tahtoi Tuulenkapinan jopa nousevan Tomutähden ohi johtoon, sillä epäili kollin kadonneen kokonaan. Muttei naaras pystynyt siihen. Ja lopulta hän tiesi sen oikeaksi, kun isä tuotiin takaisin. Vaikkakin huonossa kunnossa. Ennen kuin Tomutähti ehti herätä, Lupiinituoksu havaitsi Lounapennun kadonneen. Tuulenkapina lähetti oitis partion etsimään pentua, ja partiot palasivat lopulta eri tietojen kanssa takaisin. Lasipilven partio kertoi Lounapennun hajun löytyneen Myrskyvaahteran rajalta, ja Alppiaskelen partio kertoi kaksijalkoja olevan reviirin toisella reunalla. Tämän tiedon kuultuaan Tuulenkapina ilmoitti kansalleen Taimioravan olevan uusi kansan täysoikeutettu parantaja Nokkoskobran nukuttua pois. Tomutähti olisi vielä parantajan pesässä tajuttomana, ja Lounapentu saattaisi olla Myrskyvaahterassa. Puheensa päätyttyä Lupiinituoksu syöksyi varajohtajaa kohti ja vaati oitis partiota lähtemään hakemaan pentua. Tuulenkapina ei kuitenkaan ollut varma voisiko tehdä näin. 

Kaksijalkojen riehuttua heidän reviirillään, Tuulenkapina tuntee elämänsä hajoavan uudestaan käpäliinsä. Hänen lähes koko perheensä kuolema saa hänen mielensä taas horjumaan, sekä sisäisen ujouden ja masentuneisuuden heräämään uudestaan. Hänestä tuntuu, kuin hän yhä uudestaan ja uudestaan menettäisi kaiken, jonka olisi vasta hetki sitten saanut kasaan. Tuulenkapina ei voi uskoa, että Usvajoki koskaan saisi rauhaa, kun sitä näin paljon koetellaan. Naaras ei koe voivansa luottaa itseensä, eikä kansalaisiinsa, vaikka heidän pitäisi olla se, johon Tuulenkapina tukeutuisi. Hänen oma uskonsa on horjumassa. Vaikka Liekkitähden viimeinen siunaus onkin tuonut hänelle uskoa paremmasta sekä jaksamista elämäänsä, kaiken menettäminen aina sen pilaa. Lopulta Taimioravan kehottaessa Tuulenkapina laahustaa Kuulammelle ansaitsemaan johtajan elämänsä, jossa häntä kuitenkin odottaa rakastava yllätys.
Tuulentähti palaa Taivaanliekkiin haettuaan elämänsä vastaanottaakseen kansansa, sekä kiittäen Syystähteä avusta sekä turvasta. Heidän kotinsa on tuhottu lähes kokonaan, mutta naaras on innokas sen korjaamaan ja palaamaan takaisin. Johtajan elämät, Tomutähden sekä Lasipilven näkeminen oli saanut hänet voimaan paremmin ja nauttimaan siitä, mitä oli nyt saanut käpäliinsä. Hän tunsi voimaa sekä suojeluntahtoa kansaansa kohtaan, ja toivoo voivansa osoittautui hyväksi johtajaksi kaikkien näiden kuiden jälkeen. Kun Usvajoki on turvassa Taivaanliekin leirissä, Tuulentähti löytää itsensä hyvin läheisistä tunnelmista Vaahterakynnen kanssa. He olivat kollin kanssa törmänneet kokoontumisissa, ja nyt taas hänen läheisyydessään naaras tunsi lämpöä, sellaista jopa, joka ei olisi heille hyväksi. Mutta hän nautti hetkestä, joka oli kuitenkin lyhyt. Kun saapui kotiin paluu päivä ei Tuulentähti nähnyt missään Vaahterakynttä. Hän olisi uskonut, että kolli olisi tullut hyvästelemään hänet, mutta ei vilaustakaan toisesta. Tämä sai naaraan apeaksi, mutta heidän oli palattava. Hän johti Usvajoen takaisin kotiin, jossa rakennustyöt alkoivat samantien. Se mitä Tuulentähti ei tiennyt oli se, että Riitasointu oli murhannut Vaahterakynnen.

Kun kansa oli saanut palattua kotiin, oli Tuulentähden olo hyvin tyhjä. Vaahterakynnestä ei ollut tietoa ja naaras alkoi tuntea olonsa hyvin suureksi, sekä kömpelöksi. Taimiorava sen huomasi aiemmin kuin naaras itse; hän olisi raskaana, ja pennut olisivat kenenkäs muun, kuin Vaahterakynnen. Johtaja ei olisi voinut kasvattaa omia pentujaan, se ei sopinut johtajan rooliin eikä naaraan tulisi saada pentuja, jos ryhtyisi johtajaksi. Koko Usvajoen johtajuus olisi taas epätasapainossa, kun Tuulentähti pohti omia vaihtoehtojaan. Ratkaisuja ei ollut monia, ja yhdeksi hyväksi keksi Taimiorava yhdessä Riitasoinnun kanssa, että pennut vietäisiin Aurinkotuuleen. Riitasointu tiesi Liekkivarjon, joka oli tapaillut Usvajoen kissaa, ja Liekkivarjon sisar Savuruoska olisi saamassa itse pentuja; jotka naaras lopulta menetti surullisesti. Tuulentähden kipeän sekä piilotetun synnytyksen jälkeen Riitasointu lähti viemään pentuja kohti Aurinkotuulta, jonne pennut jätettiin kasvamaan kohti parempaa tulevaisuutta edes yhtenäisessä kansassa, sekä perheessä. Tuulentähti ei voinut kuin pohtia missä Vaahterakynsi olisi, ja mitä kollille oli tapahtunut. Joka paljastuikin hyvin äkkiä seuraavassa kokoontumisessa.

Syystähti syytti avoimesti kokoontumisessa Usvajokea Vaahterakynnen murhasta. Tuulentähti oli äimänkäkenä yllättynyt, kun ei tiennyt mitään siitä, että kolli olisi kuollut saatika murhattu. Hän kielsi väitteet oitis ja kertoi, ettei tiennyt mitään kollista, vaikka häntä syytettiinkin olleen kollin kanssa läheinen. Tuulentähti epäili kaikkea, itseään sekä kansaansa, sekä Syystähteä, joka heitä syytti voimakkaasti. Aikaa kokoontumisen jälkeen ei kulunut kauaa, kun Syystähden partio marssi sota-aikein Usvajoen leiriin, jossa verinen taisto käytiinkin Vaahterakynnen murhan takia. Syystähti ei ymmärtänyt millaiseen vaaraan oli itsensä sekä kansansa asettanut, kun lopulta kissat joutuivat pakenemaan yrittäen vetää mukanaan kuolleita kansalaisiaan. Syystähti katosi tämän sodan myötä, ja Tuulentähti menetti elämiään taistellessaan kissojensa maineen puolesta, vieläkin ollen tietämätön mitä Vaahterakynnelle oikeasti olisi käynyt. 
​