//Masi, Nuge
Syystähti oli asettautunut puhujanpaikalleen kertoakseen kokoontumisenyön tapahtumista, mutta pian vuoriston päältä ilmestyi näkyviin Hehkukuu ja tämän mukana suurempi partio, kuin minkä kanssa oli lähtenyt. Myös kissat näyttivät jotenkin suuremmilta. Olisivatko nämä Salamavuoren kissoja? Yllättyneenä, mutta avoimena Syystähti kohotti kulmiaan ja piti lämmintä vienoa hymyä huulillaan, Hehkukuun saapuessa kertomaan hänelle tilanteesta, johtaja loikkasi alas paikaltaan ja lähestyi nyökäytellen päätään kohti ryhmäläisiä. Osa heistä näytti hyvin riutuneelta, osa loukkaantuneita verta turkeillaan ja muutenkin erittäin väsyneiltä.

“Viilto ja Lokkitassu, hoidatteko vieraamme kuntoon? He näyttävät kokeneen kovia matkallaan”, naaras naukaisi kuuluvasti kohti parantajien pesää, toivoen, että parantajakaksikko saapuisi tarkastamaan kissat. Osa näytti myös kantavan pentuja vatsassaan. Mutta kilpikonnakuvioinen naaras käänsi lempeän katseensa lopulta valkeaan kolliin, jota tervehti vielä erikseen syvällä nyökkäyksellä.

“Hehkukuu kertoi minulle, että olette Salamavuoren kissoja? Heimollenne on selvästi koittanut loppu myös tässä metsässä”, naaras huokaisi hieman apeana katsellessaan riutuneita kissoja. “Olette enemmän kuin tervetulleita kansaamme lepäämään sekä keräämään voimianne. Jos olette halukkaita liittymään meihin, sekin on erittäin mahdollista. En tahdo teitä käännyttää karulla polullanne takaisin. Parantukaa sentään ensin, ennen kuin mietitte seuraavia askeleitanne”, naaras naukui viileästi, mutta silti lämmin sekä vastaanottava katse silmissään. Hän halusi auttaa nämä kissat tassuilleen, kuulla mitä heillä olisi mielessään, ja auttaa lopulta löytämään kotinsa.
“Olen siis Syystähti, entinen Hallavarjon johtaja, nykyinen Taivaanliekin johtaja. Olin juuri aloittamassa kokoontumisen kertausta, tahdotteko liittyä kuulemaan?” johtaja oli kääntynyt puoliksi takaisin kohti aukiota sekä puhujanpaikkaansa, katsellessaan lämpimästi, miten kissat tulivat tutustumaan sekä haistelemaan oudonlaisia kissoja. He olisivat hieman erikoinen lisä suurine turkkeineen sekä tassuineen, mutta sentään heillä olisi täällä myös vuoria, joille kiivetä halutessaan. “Ketä muuten puhuttelenkaan? Kukaan teistä ei näytä minun silmiini tutulta, pahoittelen”, naaras naukaisi vielä lämpimästi katsellessaan läpi kutakin kissaa.

“Minä olen Vaahterakimalle, ja hän on veljeni Kaaosharha. Hänen kumppaninsa on Salviapääsky, heimomme entinen parantaja. Sekä minun kumppanini Tummanaamio. Mukanamme on vielä Rubiinileijona hänen pentujensa kanssa, sekä Susisielu ja Maakobra”, Vaahterakimalle äkkiä esitteli partion, ja Syystähti nyökäytti tälle päätään.

“Saapukaat siis Kaaosharha perheineen mukaamme kuulemaan kokoontumisesta”, naaras nyökäytti näille päätään hymyillen, loikaten sitten puhujanpaikalle.

--

“Haluan ensin kertoa kaikille, että olemme saaneet leiriimme vieraita. Entiset Salamavuoren kissat ovat löytäneet tiensä luoksemme, ja haluamme tarjota heille paikan levätä sekä parantua. Kohdelkaamme heitä kuin omiamme, ja järjestetään heille pedit sekä syötävää heti kokoontumisen jälkeen”, Syystähti aloitti kuuluvasti keräten kissojen huomion taas itseensä.

“Viime yön kokoontuminen sujui hyvin! Vaikka se oli osaltanne ehkä omituista, sekä vierasta, niin kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin. Metsän johtajat äänestivät kansamme mahdollisuuksista, joiden äänet tasaantuivat enemmän kieltävän puolelle. Kuitenkin metsän viimeinen ääni Veritähti lopulta päätti äänestyksen, ja Taivaanliekistä tuli kansa metsän muiden kansojen joukkoon!” Syystähti aloitti ilonasialla, ja kohotti häntäänsä ylemmäs takanaan nähden kissojen kasvoilla kuitenkin ehkä enemmän hämmentyneitä, mutta myös kuitenkin iloisia katseita. “Metsässä on kuitenkin tapahtunut vallanmuutoksia, niin johtajistossa, kuin myös kansojen osalta. Myrskyvaahterassa uutena johtajan toimii Raadelmatähti, Usvajoessa Tomutähti, Aurinkotuulessa Risatähti sekä Kuutiikerissä Mäyrätähti. Veritähti oli Kuutiikerin entinen johtaja, mutta hän jättäytyi vain toiseen asemaan oikean johtajan tieltä. Hän pysyttelee siis yhä metsän viimeisenä äänenä kokoontumisissa. Muuten metsässä on ollut hulinaa jokaisella kansalla omalla tavallaan. Usvajoessa koettiin Tulitähden piinaa, Hallavarjo yhdistettiin Synkkäputoukseen, ja he kulkevat yhdistyneellä nimellä Synkkävarjo”, naaras nielaisi kipeän kommentin jälkeen. “Kuitenkin metsän yhteinen vihollinen Pakkastähti on vihdoin kukistettu, ja uskomme, että kansoille leviää nyt rauhan aika! Olemme onnekkaita, että pystyimme osallistumaan tällaiseen tekoon ja auttaa metsä turvaan. Olen todella ylpeä kissoista, jotka meidänkin joukosta liittyi pelastamaan metsää, vaikka nyt Revontulikukka onkin vaihtanut kansaa”, Syystähti huokaisi kuitenkin kissojen ollessa mielissään Pakkastähden voitosta.

“Nyt kuitenkin annan kaikille mahdollisuuden lepoon sekä vatsan täyttämiseen. Ilma alkaa lämmetä pian, ja riistaa alkaa esiintyä enemmän. Jakakaamme vielä se mitä löydämme, mutta pian on vatsamme taas täynnä, sekä mieli kirkas. Minä autan Salamavuoren kissoja kansamme parissa, ja toivon, että Hehkukuu järjestää parhaansa mukaan riistapartiot, sekä satunnaiset partiot rajoille. Emme ole huolissamme muista kansoista, mutta muita kansattomia kissoja voi silti esiintyä rajoillamme”, Syystähti nyökäytti päätään kohti varajohtajaansa. “Nauttikaamme tästä lepopäivästä ja viihtykäämme yhdessä”, naaras lopulta lopetti puheensa ja loikkasi alas puhujanpaikaltaan lähestyen sitten vuorileijonia, joiden ympärillä jo Lokkitassu(?) parhaansa mukaan auttoi kissoja.

//Heli + Taivaanliekki//

Kaaosharha asettui ryhmänsä kärkeen ja otti askeleita lähemmäs vierasta naaras kissaa, joka oli huomannut heidän ryhmänsä lähestyvän. Kaaosharha kumarsi kohteliaasti vieraalle naaraalle, kollin kasvoista näkyi väsymys, suru ja tuska, jonka empaattisesti toista katseleva naaras aisti toisesta voimakkaasti. Myöskin ryhmäläisistä, että nämä olivat kaukaa kulkeutuneet heidän luokseen, olivat väsyneitä, nälkäisiä ja osa edelleen loukkaantuneita.
''Tulemme Salamavuoren heimosta, heimomme on tuhoutunut susilauman ja meidän välisessä sodassamme. Olemme menettäneet parantajamme, suurimman osan jäsenistämme ja päällikkömme. Olemme kuitenkin kuulleet teistä paljon hyvää ja toivomme ,että luonanne voisi olla kaltaisillemme ulkopuolisille jonkinlaista käyttöä'', Kaaosharha puhui nopeasti, jopa kiivaasti, hän oli säästellyt voimiaan parhaansa mukaan, että selviäisi matkasta. Mutta nyt hänenkin voimansa alkoivat olla jo lopussa.
''Haluaisimme päästä keskustelemaan päällikkönne kanssa, jotta hän voisi tehdä kohtalostamme päätöksensä'', Kaaosharha naukui jämäkästi, naaraan hivenen säpsähtäessä toisen synkkää ajatusta. Ilmeisesti Salamavuoren kissoilla ei olisi muutakaan paikkaa, johon mennä tai asettua. Varapäällikkö nyökkäsi pehmeästi hymyillen alku hämmästyksensä jälkeen.
''Seuratkaahan minua, Syystähti varmasti tapaa teidät mielellään'', varapäällikkö naukui, lähtien hämmästynyttä ryhmää kuljettamaan eteenpäin. Kaaosharha hetken empi, kun kuuli päällikön nimen, vaihtaen epäileviä katseita sisarensa Vaahterakimalteen kanssa.
''Syystähti?'', Kaaosharha hymähti, lähtien sitten johtamaan varapäällikön perään kissoja kohti Taivaanliekkien kansan leiriä, vaikka heimolaiset luulivatkin kansan edelleen olevan lauma. Aukiolla Syystähti oli aloittamassa puhetta, mutta ennen kuin puhe ehti alkaa, tämänkin katse kiinnittyi varapäällikön mukana saapuviin kissoihin (?). Kaaosharha kohotti epäilevän katseensa Syystähteen, jonka luokse varapäällikkö kiirehti ja alkoi kertoa, mistä oli löytänyt ryhmän, keitä nämä olisivat ja mitä nämä haluaisivat.
Kaaosharha kiersi häntänsä Salvianpääskyn hännän ympärille ja suoristi ryhtiään, alkaen katsella rauhallisesti ympärilleen kertyviä kissoja, jotka uteliaina ja jopa ystävällisesti nuuskivat heitä kohden. Tännekö he lopulta kuuluisivat? Kaaosharhaa epäilytti.

//Masi, Owa
Vaahterakimalle katseli haikeana vuorien huippuja, jotka näkyivät kaukana heidän takanaan. Matkaan oli kulunut aikaa, he olivat ohittaneet vuoria, peltoja sekä metsää, ja yrittäneet vielä viimeisillä silmäyksillä etsiä kotivuoria, mutta se kaikki olisi kaukana takana. Vaahterakimalteen kulkeminen oli hankalaa, mutta yhdessä Kaaosharhan sekä Salviapääskyn kanssa hän selviäisi kaikesta. Salviapääsky oli yrittänyt antaa hänelle helpottavia yrttejä, mutta naaraan omat varastot olisivat huonot. Itse vuorileijona oli kuitenkin kiitollinen kaikesta avusta, jonka sai. Heidän matkan määränpäänsä saattoi alkaa myös häämöttää heidän edessään. Jo hetken aikaa pienen partion neniin oli tuntunut kissaryhmän tuoksu. Jokainen uskoi sen olevan peräisin Taivaanliekkien laumasta, sillä muita oletettuja ryhmiä ei alueella ollut. Heidät voitaisiin vielä yllättää, mutta naaras uskoi, että pian voisi olla matkanpää lähellä.

Heidän kanssaan oli liittynyt Salamavuoresta myös Raekorpin sekä Koirankirouksen kaksi pentua, ja Rubiinileijona omien pentujensa kanssa. Oli helpottavaa saada kulkea omien kanssa, vaikka Sitrusvarjo oli lähtenytkin omia teitään pentujensa kanssa, sekä muutama muu sodasta selvinnyt oli lähtenyt omille teilleen. Mutta jotkut sentään pitäisivät tässä vielä yhtä. Vaahterakimalle kohotti lopulta päätään kohti edessä nousevia vuoria, kun niiden harjalle näytti nousevan pieni partio, jonka hahmot näkyivät taivasta vasten. Kaaosharhan partio hidasti hieman ja odotti rauhallisesti, kun jokin kissa partio lähti kulkemaan heitä kohden vuorelta alaspäin. Vaahterakimalle odotti hermostuneena, mitä sieltä saapuisi.

“Olette saapuneet Taivaanliekin maille!” Hehkukuun nauku kuului jo kaukaa, ja Kaaosharha otti askelen eteenpäin (?) esittääkseen asiansa partion kanssa. “Oletan, että teillä on jokin hyvä syy kulkea näin kaukana tuollaisella partiolla”, Taivaanliekin varajohtajan ääni oli tutkaileva sekä lämmin. Hän selvästi olisi halukas ainakin auttamaan näitä kissoja. Vaahterakimalle vilkaisi äkkiä kohti Tummanaamiota, ja sitten Salviapääskyä, kun odotti, mitä Kaaosharha kertoisi toiselle.

//Masi, Ruskatammi
Kastekukka luimisti korviaan kammostuneena, kun Karppihaukan huuto kiiri leirissä keskeyttäen Vaahterakynnen puheen. Kynsitähti oli kadonnut näkyvistä, mikä ei yllättänyt naarasta, häntä vain ärsytti se, miten johtaja oli hylännyt kansansa. Lähtisi sentään menoihinsa, ellei kiinnostanut hoitaa tehtäviään! Vaahterakynsi syöksyi Karppihaukan ohi ja lopulta hiljaisuus levisi metsästäjien pesän äärellä. Kastekukka luimisti korviaan ja katseli vain silmät pyöreinä kohti pesää. Riistapula oli vaivannut kansaa jo pitkään, eikä tilanne ollut menossa yhtään parempaan suuntaan. Ainoa kissa, joka voi hyvin kansassa, oli Kynsitähti, ehkä jotkut soturit vielä, mutta suurin osa voi erittäin huonosti. Kastekukka itse oli saanut hieman Vaahterakynneltä ruokaa, jolla pärjäisi. Hänen vatsansa oli alkanut kasvaa, ja naaras uskoi, että hän kantaisi mukanaan Vaahterakynnen pentuja. Ei hän tiennyt tiesikö kolli, tai välittäisikö. Mutta hän oli saanut joitain, millä pärjäisi. Tuota kuitenkin myös huoletti itse Vaahterakynnen jaksaminen, sekä ruokahalu. Muun muassa Syväsurma voi erittäin huonosti Omenaturkin sekä muiden joukossa. Hän ei ollut koskaan huomannut, miten huonosti Omenaturkki oikeasti voi. Oli todella surullista, että hän nyt kuoli Kynsitähden takia. Syväsurma voisi olla seuraava, sekä muutama muu vanhempi kissa. Kastekukka huokaisi surullisena ja lähti hiljaa askeltamaan kohti metsästäjien pesää.

“Järjestämme hänelle kauniit hautajaiset”, Kastekukka naukaisi hiljaa kissojen takaa, ja yritti tirkistellä sisään pesään, miltä Omenaturkki oikeasti näyttäisi. Tuo oli kuitenkin halukas antamaan naaraalle kauniit hautajaiset, kuten hän oli ollut kaunis kissa koko elämänsä ajan. Hän tahtoisi antaa toiselle muistettavan lähdön. Kastekukka painoi korviaan päätään vasten apeana.

Kilpikonnakuvioinen naaras katseli sanattomana Risatähteä, mustavalkeaa naarasta, joka oli kärsinyt Hallavarjon tuhossa, ja nyt kärsi myös henkisesti kaikesta tästä, mitä heidän välillään oli. Kaikki oli tuntunut olevan hyvin, kaikki olisi voinut kääntyä parempaan suuntaan. Mutta nyt he olisivat erillään, kulkivat eri polkuja, ja kumpikin johti eri kansoja. Tämä olisi nyt elämää. Syystähti kuuli Risatähteä, joka kuiskaten kertoi, miten kaikki oli varmasti alkanut jostain ennustuksesta. Itse naaras luimisti hieman korviaan apeana, ja pohti vain, miten väärässä ennustus oli ollut, mitä se ikinä olikaan heille tarkoittanut. Kaikuko oli pettänyt heidät? Vai kuka tämän oli suunnitellut? Tuo tuhahti kylmästi itsekseen ajatuksilleen, silmäillessään Risatähden ohi muiden ryhmien poistumista.

“Et sinäkään saisi syyttää itseäsi. Ei tässä kukaan syytä ketään. Tapahtunut on tapahtunutta, sinä teit parhaasi, ja arvostan heitä, ketkä taistelivat kotimme puolesta”, naaras huokaisi ennen kuin Risatähti ehti poistua, nyökäyttäen myös kuitenkin päätään tämän ehdotukselle. Olisi parempi jakaa kaikki ajatukset kahden, vaikka se vaarantaisi heidän kummankin elämän. He olisivat nyt omien kansojensa päälliköitä, eivät toistensa liittolaisia, vaikka hänen mielestään Taivaanliekki sekä Aurinkotuuli voisivat olla ystäväkansoja. Ei hän raaskinut menettää toista, ja jos toinen joutuisi pulaan, pitkänkin matkan päästä Syystähti oli valmis tulemaan, sekä puolustaa toista. Ei hän halunnut päästää naaraasta kuitenkaan irti. Risatähti lähti kohti kansaansa kosketettuaan vielä Syystähden häntää, ja naaras jäi lopulta viileästi tarkkailemaan toisen perään, kun Risatähti vielä vilkuili olkansa ylitse Taivaanliekin johtajaa.

“Taivaanliekki, lähdemme nyt!” hän naukaisi lopulta kuin toisesta ulottuvuudesta palaten takaisin maanpinnalle, ja lähti johtamaan kansaansa hetken Aurinkotuulen kannoilla kohti omaa kansaansa, kauempana peltojen sekä vuorien takana. Heidän matkansa tulisi aina olemaan pitkä, mutta he olisivat valmiita siihen. Ainakin naaras olisi siihen valmis.

---

Syystähti saapui lopulta leiriin kissojensa kanssa, auringon ollessa jo hyvin nousseena horisontin yllä. Illalla he kulkisivat ripeämmin, mutta aamusta ei heillä ollut kiirettä. Nyt he varsinkin pitivät hiljaisempaa tahtia, sillä Liekkililja näytti hieman pahoinvoivalta. Tämä oli alkanut näyttää pyöreämmältä, varsinkin vatsansa ympäriltä, ja kun riistaa ei tähän vuodenaikaan paljoa ollut, naaras päätteli, että hän olisi tavannut jonkun kollin. Ei tuo kuitenkaan näyttänyt kovin tyytyväiseltä, ehkä hän olisi nähnyt liekeistä jotain. Kilpikonnakuvioinen naaras kuitenkin väläytti toiselle lämpimän hymyn, heidän saavuttuaan leiriin, ja Kanjoniutu tukien Liekkililjaa johdatti tämän pesälleen. Kokoontumiseen kulkijat olivat varmasti väsyneitä.

“Hehkukuu, järjestä äkkiä pienet partiot etsimään riistaa, ja mene sitten itsekin lepäämään. Pidämme pienen puheen kokoontumisesta levon jälkeen”, naaras naukaisi varajohtajalleen, joka oli lopulta saapunut johtajansa vierelle partion hänniltä. Hehkukuu hymyillen nyökäytti päätään ja vilkaistuaan äkkiä kohti oppilaiden pesää, tämä lähti järjestämään partioita hereillä olevista kissoista. Syystähteä ei liikaa väsyttänyt, mutta hetken leiriä katsellessaan ja partioiden lähtöä pohtiessaan, hän venytellen perääntyi pesäänsä ja yksinäisenä huokaisten syvään naaras sulki silmänsä ja vaipui levottomaan uneen.

//Chabi, Ruskatammi on palannut leiriinsä//

Vaahterakynsi johdatti kansan takaisin leiriin Kynsitähden rinnalla, Kynsitähden ilmoittaessa olevansa nälkäinen ja väsynyt, että siirtyisi omaan pesäänsä. Pesäänsä, jossa sijaitsi kaikki se vähäinen riista, jota he hiirenkorvan aikana olivat saaneet. Vaahterakynsi katseli edeltäjänsä kulkua, hivenen pyöräyttäessään toiselle silmiään siitä, että tämä olisi 'väsynyt' ja kuitenkin puhe kokoontumisessa oli ollut kerrassaan huipuissaan. Varapäällikkö kohosi puhujanpaikalle, sillä tiesi kansan haluavan kuulla, mitä metsässä olisi tapahtunut ja miten muut kansat voivat.
Enemmistö oli kuitenkin liian väsynyt, nälkiintynyt tai heikko, ettei kyennyt tulemaan edes aukiolle kuulemaan, vaan jättäytyi pesäänsä.
''Kokoontuminen on ohitse. Saimme mm. kuulla, että Pakkastähti on profetiakissojen ja Rikkotähden yhteistyöllä tapettu. Imperiumista ei pitäisi olla enää murhetta tai päänvaivaa yhdellekään kansalle tällä järvellä. Uusia päälliköitä on kohonnut uusien seuraajiensa kanssa paljon. Myrskyvaahteraa johtaa tällä hetkellä Raadelmatähti, seuraajanaan Seittisiipi. Usvajokea Tomutähti, seuraajanaan Tuulenkapina, Aurinkotuulta Risatähti Tuliketun kanssa. Myrkkysuossa oli uusi varapäällikkö Hurmelampi, sekä Kuutiikerissä nykyinen päällikkö on Mäyrätähti, seuraajanaan Kuurasusi. Veritähti jatkaa metsän viimeisenä äänenä edelleen, mutta heidän kansassaan on käytössä jonkinlainen uusi arvo hänelle, enkä rehellisesti ymmärtänyt, mitä hän arvollaan tekee'', Vaahterakynsi hivenen huvittuneena kohautti lapojaan, kissojen kuunnellessa uteliaina. Monet olivat huolissaan siitä, miten uudet päälliköt toimisivat metsässä.
''Yllätykseksemme Hallavarjo on yhdistynyt Synkkäputouksen kanssa Synkkävarjoksi, sekä entinen Hallavarjon päällikkö Syystähti oli liittynyt johonkin ulkopuoliseen laumaan, jonka hän toi kokoontumiseen, haluten ryhtyä kansaksi. Päälliköt äänestivät enemmistöltään heitä vastaan, mutta viimeinen ääni päätti, että tämä lauma voi ryhtyä kansaksi. Uuden kansan nimi on Taivaanliekki'', Vaahterakynsi naukui, kunnes yllättäen metsästäjienpesästä kantautui pelokas huudahdus.
''Vaahterakynsi! Kynsitähti! Omenaturkki on kuollut!'', Karppiharha naukui, Vaahterakynnen puheen keskeytyessä, kun yllättävä ja pelottava tieto valtasi leirin. Vaahterakynsi rynnisti alas puhujanpaikalta ja työnsi Karppiharhan pois tieltään, kun tämä syöksyi metsästäjienpesään, jossa Omenaturkin kalpea, laiha, pieni ja heikko ruumis makasi hennosti kyljellään pedillään.
Tämän suu oli kuiva kuin puun kaarna, ja luut olivat kyljistä laskettavissa. Omenaturkki oli nähnyt kauan nälkää ja kaiken ruuan, jonka hän oli saanut itselleen silloin tällöin, hän oli kantanut sen Pitkävarjolle, Lovikuulle, Kastekukalle, Koitomulle tai Vaahterakynnelle, jotta tämän rakkaimmat pysyisivät hengissä. Kynsitähti oli vienyt kaiken muun. Vaahterakynsi katsoi toisen levollista hahmoa, joka oli kuin nuutunut kukka sammalien päällä.
''Ei hän ole ainoa, joka on menehtynyt viime aikoina. Me näemme nälkää, ruokaa ei ole riittävästi'', Ketunpila kuiskasi apeana.
Miten Vaahterakynsi ei ollut tajunnut pakkosyöttää sisartaan? Miten kauan Omenaturkki oli monien muiden tavoin nähnyt kuollakseen nälkää, jotta muut selviäisivät, kun Kynsitähti veisi kaiken ruuan?

Yleiset säännöt pisteytyksessä:
• Yhdestä roolista saa aina 1ap. Aktiivisuuspisteet kerääntyvät pelaajalle, ei pelihahmoille, vaikka pelaen niitä kerätäänkin.
• Palkinnoilla tai kuukauden titteleillä voi saada käyttöönsä suurempia kp tai ap määriä.


Masi: +6ap +20kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• +5ap lisä kaikkiin rooleihin
• Kuurasusi, Kuutiikerin varapäällikkö +1ap+5ap+20kp

//Tapahtumien tiivistystä, Heli & Chabi//

Kuurasusi istui lähellä puhujanpaikkaa katselemassa leirin tapahtumia. Siitä ei ollut kauaa aikaa, kun Veritähti oli muutamien Imperiumin seuraajien kanssa palannut takaisin, ja oikeastaan kansa oli ottanut hyvin vastaan Pakkassäteen, Aamunpennun, Kalmanveren ja Opaalikuiskauksen, vastoin nelikon omia odotuksia. Kuutiikerin kansa oli kovin innostunut ollut näiden uskosta myös Kuoloa kohtaan, joka varmasti olikin suurin kahta ryhmää yhdistävä tekijä, sekä näiden voimat olivat puhututtaneet paljon.
Veritähti oli kuitenkin jutellut Taskuruohon, tai siis Mäyrätähden kanssa asiasta ja kertonut tälle, ettei voimia tulisi olemaan enää kauaa Kuolon kissoilla. Ja mistä Kuurasuden isä sen koskaan sitten olikaan tiennyt, niin Luumarja oli messunnut jo useamman päivän siitä, että oli menettänyt yhteyden unissaan Sielutähteen ja uskoi valtakauden vaihtuneen Kuolossa. Ainakin vanhan syväuskovaisen kollin unissa oli ollut arpinaamainen entinen Kuutiikerin soturi ja Myrkkysuon entinen johtaja, Jäätähti, joka oli saanut Veritähden vain kevyen huvittuneesti hymyilemään.
Veritähti oli myös kansalleen ilmoittanut astuvansa kenraaliksi, sivuun uuden johtajan, Taskuruohon tai siis tosiaan Mäyrätähden tieltä. Mäyrätähti oli nimittänyt Kuurasuden seuraajakseen ja Kuurasusi koki, että monet vastoinkäymiset olivat lopulta kuitenkin kylväneet paljon toivottuja asioita. Kuutiikeri oli kasvanut, Kuurasusi sai aseman, johon hän oli unelmoinut pääsevänsä sekä Kuukäpälä, hänen emonsa olisi takaisin kotona. Tottakai Imperiumin kanssa käyty sota oli vienyt paljon henkiä ja aiheuttaisi vielä pitkiksi ajoiksi kunnostustöitä metsässä, mutta kaikki alkoi näyttää paremmalta.
Kuurasusi kohotti katseensa taivaalle, hypistellen tassuissaan kukkaa, jonka oli saanut Kanjoniudulta.
Mitähän Kanjoniudulle kuuluisi? Kuurasusi huokaisi itsekseen haikeasti, mutta lopulta tuon kasvoille taittui lempeä hymy.

Yleiset säännöt pisteytyksessä:
• Yhdestä roolista saa aina 1ap. Aktiivisuuspisteet kerääntyvät pelaajalle, ei pelihahmoille, vaikka pelaen niitä kerätäänkin.
• Palkinnoilla tai kuukauden titteleillä voi saada käyttöönsä suurempia kp tai ap määriä.


Masi: +12ap +40kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• +5ap lisä kaikkiin rooleihin
• Surutähti, Synkkävarjo +1ap +5ap +20kp
• Kuurasusi, Kuutiikeri +1ap +5ap +20kp

//Chabi, Nuge, Heli//

Seuraavan hämärän koittaessa, Surutähti oli antanut Havuhallalle ja Haihampaalle tehtäväksi kerätä kaikki ne kissat mukaan ryhmään, jotka olisivat mahdollisimman luotettavia, pelottomia ja kokeneita taistelijoita, jotka todella uskaltaisivat härkämäisellä voimalla rynnäköidä soitaan ja karusti vain vallata Hallavarjon maat voimansa alle. Surutähti astui ulos pesästään ja hän juhlavasti askelsi ryhmäläisten eteen, kissoja ollessa pitkinä riveinä hänen, Haihampaan ja Havuhallan edessä.
''Jotta kaikki voivat huoletta luottaa minuun ja aikeisiini, teen nyt kerralla selväksi, että minä juoksen kärjessä. Haluan osoittaa teille kaikille, että johtajanne ei pelkää, ja siksi kannustan teitäkin, että kohotatte kasvonne ylpeinä valmiina sotaan. Me emme sodi pelosta, me sodimme kostosta ja halustamme voittaa! Tänä yönä meillä on mahdollistaa luoda se kaikki uudelleen, joka aikoinaan kuului vain ja ainoastaan Synkkäputoukselle!'', Surutähti röyhisti rintaansa ja kiersi häntänsä kaarelle, astuessaan ryhmää kohden, joka vaikutti tyytyväiseltä tulevasta. ''Viekastähti pyrki jo kauan sitten saamaan Hallavarjon kukistettua, ja meille on kunnia saattaa hänen unelmansa meidän unelmiemme tavoin loppuun. Havuhalla, sinä huolehdit Synkkäputouksesta, kun me olemme poissa'', Surutähti kääntyi poikansa puoleen tyytyväisesti hymyillen. Ehkä hän halusi suojella poikaansa, mutta kysymys kuuluikin, että miltä? Havuhalla oli loistava taistelija, mutta ehkä Surutähti ei halunnut poikansa näkevän hänen omaa taisteluhulluuttaan? Mitä se olikin, Surutähti oli riemuissaan pian koittavasti tilanteesta. Hallavarjon tuhon hetkistä!
''Eturintamaan astuvat Haihammas, Sadehile, Elokorppi, Elohopea ja Karhunsurma! Loput jäsenet heidän pituisiinsa ryhmiin aina heidän taakseen. Jokainen joka on kyvykäs kohoamaan tassuilleen ja on halukas muuttamaan Synkkäputouksen kohtaloa, saa luvan tulla mukaan. Rottataimen ennustus, Kaiku on meille kertonut, että näinä päivinä joko Hallavarjo tuhoaa meidät tai me ehdimme tuhota sen'', Surutähti puhui kuuluvasti ja katsoi, miten myös muun arvoiset kissat halusivat lähteä mukaan sotaan.
Synkkäputouksen reviiri kasvaisi suureksi hyvinkin pian ja se ajatus sai hymyn Surutähden kasvoille.

--> Jatkuu Hallavarjon rooleissa

//Chabi, Heli + Kuutiikeri//

Kuurasusi oli ollut hyvin epäileväinen siitä, että pitäisikö hänen todella antaa isänsä kääntyä vielä takaisin. Kuurasusi ei ymmärtänyt toisen ajatuksen juoskua, puhumalla tämä oli saattanut heidät pois ja sitten kuitenkin halusi vielä palata takaisin, jotta saisi kuitenkin taistella noiden kanssa. Kuurasusi tuhahti itsekseen, mutta johdatti Kuutiikerin vangitut kissat takaisin kotia kohden, Kuukäpälän rauhallisesti kulkiessa hänen rinnallaan.
Metsä tuoksui ihanalta, oli rauhoittavaa päästä viimeinkin takaisin kotiin. Kuurasusi hypisteli hännällään hetken Kanjoniudulta saamaansa kasvia, naaraan muutenkin palatessa hänen mieleensä. Hän oli vangittuna huomannut, että lehti oli kuihtunut, ihan kuin se ei olisi ollut varma tulevaisuudesta, mutta nyt se kukoisti taas kauniisti. Kuurasusi huomasi helpottuneena jopa hymyilevänsä, ryhmän saapuessa Kuutiikerin leiriin, kissojen haukkoessa henkeä.
Kuurasusi siirsi katseensa kohti Taskuruohoa, joka oli toiminut selvästi johtajana sen aikaa, ja varmasti tästä eteenpäinkin toimisi.
''Veritähti halusi osallistua Imperiumin sotaan, mutta hän sai meidät pelkästään puhumalla sieltä ulos. Kukaan ei Imperiumissa uskaltanut vastustaa meitä!'', Kuurasusi naukui kuuluvasti, Kuutiikerin kissojen nauraessa ja hymyillessä. Luumarja jatkoi nopeasti, että he olivat myös löytäneet yhteisen esi-isien kohteen, Kuolon, joka tukisi sekä Imperiumia että Kuutiikeriä.
Kuurasusi helpottuneena kotiin paluusta suki hetken Kuukäpälän päälakea ja oli suunnattoman helpottunut. Useita kuita emo oli ollut kadoksissa ja lopulta Veritähti oli pitänyt lupauksensa ja tuonut Kuun kotiin, vaikkei itse ollutkaan palannut. Vielä. Kuurasusi istuutui hiljaa alas, katsellen miten leirissä alkoi säpinä.

Yleiset säännöt pisteytyksessä:
• Yhdestä roolista saa aina 1ap. Aktiivisuuspisteet kerääntyvät pelaajalle, ei pelihahmoille, vaikka pelaen niitä kerätäänkin.
• Palkinnoilla tai kuukauden titteleillä voi saada käyttöönsä suurempia kp tai ap määriä.


Masi: +4ap +80kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp roolauksesta käytössä.
• Surutähti, Synkkäputouksen johtaja +2ap +40kp
• Elokorppi, Synkkäputouksen soturi +1ap +20kp
• Kuurasusi, Kuutiikerin soturi +1ap +20kp


Chabi:+1ap
• Ei kokemuspisteitä tai ap:eitä lisääviä palkintoja käytössä tai saavutettu
• Kynsitähti, Ruskatammen johtaja +1ap


Owa: +2ap +20kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +10kp roolauksesta käytössä.
• Rottataimi, Synkkäputouksen parantaja +ap +20kp

// Heli, Chabi, Owa

Surutähti kuunteli hiljaisena, vaikka tämän silmissä välkkyikin toisinaan. Rottataimen uni kuulosti erikoiselta, mitä mahdollisuuksia Hallavarjolla olisi heitä vastaan? Oliko Surutähden ote alkanut murentua kansalaisista? Surutähti puri hampaitaan ärsytyksestä yhteen, mutta piteli kasvoillaan tyyniä ilmettä. Saisiko tällainen asia hänet hermostumaan tai huolestumaan? Surutähti nyökkäsi Rottataimen sanojen päätteeksi, mutta pysyi vielä vaiti. Synkkäputouksen kohtaloksiko koituisi Syystähti ja Hallavarjo? Sitä oli mahdotonta ymmärtää ja käsittää, Surutähden hännänpää nyki vaitonaisesti. Mutta vaikka kokeneen johtajan olemus oli tyyni, hänen päänsä laskelmoi jo suuria suunnitelmia. Hallavarjolle olisi tehtävä jotakin, ja Syystähdelle olisi tehtävä jotakin.
''Kiitos Rottataimi, että kerroit saamasi enteen. Se on oltava Kaiun varoitus, Syystähti kuitenkin seuraa teoillaan vain Kuolon polkua, vaikka Kaiku luottaisikin häneen'', Surutähti siirsi katseensa taivaalle. Mutta enemmänkin hän uskoi, että Kuolo mahdollisti jollakin tavalla Kaiun salaisuuden Synkkäputouksen kohtalosta varoituksena Rottataimen kautta Surutähdelle. ''Ei ole syytä panikoida'', mutta sen sanottuaan leirin suuaukolta kajahti varoitushuuto. Surutähti oli rauhallinen, vaikka siirsikin katseensa leirin reunamaan, muiden käännellessään päitään, kun nuori soturi seisoi karvat pystyssä, kynnet ja hampaat esillä, kun tämän ohitse työntyi useampi kissa leiriin.
Surutähti siristi silmiään, nousten suuri eleisen arvokkaasti jaloilleen ja astui Havuhallan, Rottataimen ja Elokorpin eteen, huomattuaan Syystähden ja Saukonsilmän olevan mukana. Erikoinen hyökkäystapa? Surutähti siristi silmiään, havaitessaan tähtiturkkisen kolmikon ja myös kaksi Yötaivaan kissaa kaksikon mukana. Näinkö Hallavarjo aikoisi heidät selättää? Kaiun lähettiläiden kanssa, ja parantajan avulla? Surutähti kevyesti naurahti itsekseen halveksivasti ja katseli punertavaa tähtiturkkista kissaa, ja lopulta kahta kansatonta, jotka astuivat leiriin muun ryhmän mukana.
''Miksi minulle suodaan tällainen kunnia, että näin monta Synkkäputoukseen kuulumatonta kissaa ylittää rajat ja tunkeutuu reviirillemme?'', Surutähti kuuluvasti kysyi, aistien saapujissa myös hermostuneisuutta. Punertava kolli askelsi suurilla tassuillaan leiriaukiolla, paksu häntä rennosti heilahdellen puolelta toiselle.
''Imperiumi on tuhonnut Kuulammen ja Kaiun kissoista osa on jäänyt maanpäälle vangeiksi. Kaiku on jo kuita sitten valinnut kansojen keskuudessa kissoja, joilla on tassuissaan piileviä voimia, joilla he voivat pysäyttää Imperiumin. Olemme nyt saapuneet hakemaan sellaisia kissoja, Kaiun valittuja!'', Fuuga puhui kovaanääneen, Surutähden kohottaessaan hitaasti toista kulmaansa.
Mikä sekopäiden sakki tämä oli? Kieltämättä joka aamu ei tavannut tähtiturkkeja elävien kirjoissa askeltamassa ohimennen suuaukolla ja heittämässä hännillään yläfemmoja elävien kanssa, mutta Surutähti irvisti huvittuneena.
''Olen Arpitähti, ensimmäisiä Synkkäklaanin päälliköitä. Mukanani olevat ovat Taivaspentu ja Päiväntähti'', Surutähti tarkkaili punertavaa kollia, joka oli pysähtynyt Surutähden eteen. Surutähti katseli toisen tyynejä silmiä, tuon tarkkoja kasvonpiirteitä, punertavia tupsuja ja pitkää turkkia. ''Synkkäputouksessa on Korppitassu, vai onko hän kohonnut jo soturiksi? Kaiku on valinnut hänet. Mikä on valitettavaa, kun vaihtoehtona olisi ollut noinkin häikäilevä kilpikonnaturkkinen johtaja'', Arpitähti vienosti virnisti Surutähdelle, Synkkäputouksen johtajan heilauttaessa toista korvaansa, mutta pysytellen täysin hiljaisena.
Kivijalka askelsi nuorimman jäsenen luokse, ja tervehti tätä pehmeällä hymyllä, kun Synkkäputouksen vahvistus astui heitä kohden.
''Viekää vain hänet, jos uskotte hänessä olevan piileviä kykyjä'', Surutähti huvittuneena jopa tirskahti. Ehkä johtaja oli hivenen otettu esi-isän kommentista, siitä että vanhempi ja entisajan päällikkö piti häntä jossakin arvossa, mutta samalla Surutähti ei voinut olla tarkkailematta Syystähteä. Surutähti astui lähemmäs Arpitähteä, hänen myrkyllisten juonittelevien silmiensä tutkiessa Synkkäklaanin päällikköä. ''Tekö siis tiedätte, missä Imperiumin linnake sijaitsee?'', johtaja kysyi ohimenevästi.
Arpitähti ensin siristi epäilevästi silmiään, mutta hurmaajanolemus tarttui tilaisuuteen asettua lähemmäs.
''Niin mielelläni kuin ottaisinkin kaltaisesi kissan mukaamme, tulemme valitettavasti pärjäämään tällä kertaa ilman sinua. Eikä sinun tarvitse olla huolissasi nuorukaisen kohtalosta, palautemma hänet takaisin kuun kuluessa. Muutamia päiviä vaellamme pitkin metsiä keräämässä loput mukaamme ja sitten iskemme'', Arpitähti vastasi, Surutähden aistien tuon hengityksen hyvinkin lähellä.
''Valitettavasti minulla ei olisi ollutkaan aikaa Kaiun salaperäiselle tehtävälle. Kaiulla kun oli jo suunnitelmissaan tarpeeksi puuhaa Synkkäputouksen tulevaisuudelle'', Surutähti hivuttautui salaperäisesti hymyillen takaisin kohti parantajaa, varajohtajaa ja varajohtajan uskollista soturia. Mutta kääntyi katsomaan Arpitähteä lapansa ylitse hymyillen. ''Älä ole heille riesaksi'', Surutähti pian murahti kuitenkin Korppisydämelle, mutta räpäytti viekkaita silmiään, joista välittyi aivan uudenlaista tyytyväisyyttä ja ylpeyttä.
''Olet edistänyt Synkkäputouksen tulevaisuutta menestyksekkään suuntaan, Surutähti. Ja sen tulevaisuus tulee olemaan hohdokas, vaikka toisen kustannuksia se vaatiikin'', Arpitähti viekkaasti lisäsi, samalla kun Fuuga epäröiden alkoi johdattaa ryhmää jo matkaan.
Surutähti räpäytti mietteliäänä silmiään ja vakavoitui, jääden katselemaan Arpitähden loitonevaa selkää hämmästyneenä. Mutta miten kolli tiesi hänen aikeensa pelkällä vilkaisulla? Surutähti rypisti ärtyneenä otsaansa, mutta Arpitähden vilkaistessa lapansa ylitse vielä kerran kohti Surutähteä, väläyttäessä tälle kannustavan, jopa tunteita herättävän omistushaluisen hymyn, Surutähti heilautteli korviaan ja katseli ryhmän lähtöä. Nopea tulo ja nopea lähtö, tapaisiko Surutähti enää koskaan tuota Kaiun kissaa?
''Rottataimi, valmistele yrttejä. Me hyökkäämme ennen Hallavarjoa'', Surutähti kuiskasi parantajalle, ja veti sitten Havuhallan mukanaan pesäänsä, että voisi tämän kanssa keskustella ensin loppuun.

// Masi, Chabi

Rottataimi istuutui johtajansa eteen ja vilkaisi vielä Elokorppia. Soturi kuitenkin vaikutti täysin siltä, ettei keskittynyt heihin yhtään. Niinpä Rottataimi kääntyi takaisin Surutähden puoleen.
”Saavuttuani Kuulammelle ja päädyttyäni Kaiun maille, näin enteen. Heräsin täältä leiristämme, omasta pesästäni. Kaikkialla oli aluksi täysin hiljaista, mutta sitten kuulin kissojen surevan. Kampesin itseni ylös ja pesästä poistuessani törmäsin karmivaan näkyyn” Rottataimi aloitti.
”Leirimme oli täynnä Hallavarjon kirppusäkkejä. Omat soturimme oli nujerrettu täysin. Suurin osa oli kuollut ja loput täysin alistuneet. Puhujankivelläsi seisoi, kukapa muukaan kuin Syystähti” Rottataimi irvisti muistikuvilleen tapahtumista. Surutähden karkoittama tytär oli vallannut entisen kansansa takaisin.
”Uskon sen olevan merkki. Merkki siitä, että Syystähti on tulossa Hallavarjo tukenaan. Miksi muuten Kaiku näyttäisi tuollaista?” Rottataimi lopetti.

//Chabi, Owa//

Surutähti oli keskustellut Havuhallan kanssa, ja hän ymmärsi jotakin raskauttavaa olevan tulossa, jonka seurauksena oli itsekin asennoitunut rauhallisuuteen ja niihin vähäisiin emon vaistoihinsa, jotka Kuolo hänelle oli suonut. Tai oikeastaan Veritähti, mutta Havuhalla ei ehtinyt aloittaa, kun parantajien kokoontuminen oli tullut päätökseen ja Rottataimi kiirehti heitä kohden. Surutähti puristi hennosti Havuhallan häntää omallaan sen merkiksi, että emo kuuntelisi kyllä poikansa asian, kunhan tällä kertaa luokse kiirehtivä parantaja ja pyromaanin tehtäviä suorittava Elokorppi olisivat saaneet suunsa puhtaiksi. Vaikkei Elokorpilla asiaa ollutkaan kuin Havuhallalle, ja tämä istuikin vankkana kivenä Havuhallan puolella, katsellen tyynesti leiriä, piittaamatta oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että Havuhalla olisi siellä. Surutähti alkoi hahmottaa, että Elokorppi oli omalla tavallaan leimaantunut hänen poikaansa ja olisi tuon uskollinen seuraaja. Surutähti piti sitä hyvänä asiana, Havuhalla olisi tehnyt vaikutuksen kissoihin.
Surutähti heilautti hieman hämmentyneenä korviaan, kun kaikkea epäilevä parantaja avoimesti tuli kuitenkin kansan johtajan luokse. Surutähti heilautti häntäänsä sen merkiksi, että toinen voisi istuutua.
''Kuuntelen mielelläni, aurasi huokuu jo kaukaa, ettei asia voi odottaa'', Surutähti hymyili kevyesti, ehkä jopa pehmeästi, mutta se oli toisinaista Havuhallan vaikutusta häneen. Johtaja aavisti Rottataimen epäilyt Elokorppia kohtaan, mutta kolli oli kuin johtajanpesän edustan kiviin sopiva kivipala sisustuksessa, tuo ei luonut katsettakaan Rottataimeen, tarkkaili vain leiriä. ''Kerrohan Rottataimi, mitä sinä näit?'', Surutähti siristi uteliaana silmiään, mutta viileästi kuitenkin suhtautuen asiaan, sillä hän oli nyt valmis kuulemaan raskaitakin asioita ja pohtimaan niitä rauhassa.
Mitä jekkuja Kaiulla tällä kertaa olisi? Eikö susien hyökkäys ollut riittänyt? Surutähti ei ollut erityisen peloissaan, hänellä oli vahva tunne omasta valtakunnastaan, kissoista ja itsestään, sekä tulevaisuudesta. Ja sitä kaikkea vahvisti se, kun hän vain vilkaisi kohti Havuhallaa.