//Heli//

Rikkotähden, Aallonsydämen pentuineen ja Aamuntassun palattua leiriin, kolli kohosi rauhallisin askelin puhujankivelle. Hän kutsui kansan koolle, vaikka enemmistö olikin paikalla. Johtaja pisti merkille, että muutamia sotureita oli edelleen rajapartiossa, mutta uutiset, jotka hän saisi kertoa, tavoittaisivat myös puuttujat pian, sillä uutiset saisivat olla hyviä. Kissat siirtelivät hermostuneina tassujaan ja hännät huiskivat jännittyneinä.
''Vuorileijonien kissat, minulla on kunnia saada nimittää ensimmäisiä meille syntyneitä pentuja tänään oppilaiksi, sekä sotureiksi. Ensimmäiset kuut ovat olleet kieltämättä jännittäviä meille, emme tiedä vielä kaikkea reviiristämme, mutta kiitos jo kauemmin vuorilla asuneiden entisten erakoiden, reviirimme on tullut meille kaikille nopeasti tutuksi. Asetumme ja totuttelemme hyödyntämään osaamiamme taitoja, sekä kehittämään uusia taitoja, joilla selviydymme vuoristossa'', Rikkotähti räpäytti silmiään sanojensa päätteeksi ja katseli ylpeydellä kissoja.
''Tänään minulla on ilo nimittää sotureita, Aamuntassu, Havutassu, Mäyrätassu, astukaa eteenpäin'', hän kutsui kolmea oppilaista. Aamuntassu oli osoittanut taitonsa loppuarvioinnissa, jota Rikkotähti ja Aallonsydän olivat valvoneet, tämä oli pitänyt koulutustuokion Aallonsydämen kolmelle pennulle. Havutassun ja Mäyrätassun mestarit olivat aiemmin aamulla aterian merkeissä kertoneet toiveestaan, että heidän oppilaansa olisivat valmiita. ''Heimomme kiittää teidän jokaisen rohkeutta, neuvokkuuttanne sekä uskollisuuttanne. Teissä nuorissa asuu heimomme tulevaisuus ja olette kaikki tänään ansainneet soturinimenne. Tästä hetkestä alkaen tunnemme heidät Aamunleijonana, Havujuovana ja Mäyräsydämenä. Vartioitte tämän yön leiriämme'', Rikkotähti katseli kasvattipoikaansa ylpeydellä. Hän oli halunnut antaa tälle nimen, joka kuvastaisi tämän ulkonäköä, mutta myös sellaista arvoa, jonka vahva kissa voisi ylpeydellä kantaa. Leijona oli sellainen nimi, jonka Rikkotähti olisi mielellään itselleenkin aikoinaan ottanut. Ja kieltämättä, hän oli alusta asti halunnut antaa tälle nimiä, jotka muistuttaisivat Iltatähteä, mutta olisivat käänteisiä, ettei nuorukaisesta tulisi kuin tämän oikea isä.
''Kolme pentua ansaitsevat myös tänään oppilasnimensä; Hunajapentu, Jänöpentu ja Kajopentu, astukaa eteenpäin'', kolli nyökkäsi kolmikolle, kissojen rauhoituttua hurraamasta kolmea uutta soturia. ''Tästä hetkestä alkaen teidät tunnetaan Hunajatassuna, Jänötassuna ja Kajotassuna, mestareinanne toimivat Nuppuhiiri, Liljapilvi ja Jänistaika'', Rikkotähti hymähti kevyellä hymyllä, kosketettuaan jokaista oppilasta, kun oli laskeutunut näiden luokse puhujanpaikalta.
Mestarit askelsivat tervehtimään ensimmäisiä oppilaitaan ja heimo puhkesi hurraamaan kissojen nimiä. Rikkotähti erotti Pisaratassun huutavan riemastuneena Hunajatassun nimeä ja loikkivan sisaruksiensa vierellä innoissaan siitä, että he saisivat lisää pesätovereita. Uusien oppilaiden emon kehräyksen saattoi kuulla kaus, kun naaras istui ylpeänä näiden takana.
Pian kuitenkin leiriin kajahti pelokkaita huudahduksia, ja rajapartio pöllähti kivinmurusia pöllyttäen aukiolle. Innokkaat huudot uusista oppilaista ja sotureista hiipuivat ja kissojen haistaessa partion pelkotuoksua, päät kääntyivät katsomaan tulijoita.
''Olemme löytäneet suuren petoeläimen tassunjälkiä vain pienen matkan päästä leiristämme'', Sadevirta hengästyneenä naukui. Rikkotähti katseli edesmenneen poikansa, Puronhengen kumppania molemmilla silmillään, vaikka vain toisella hän enää näki mitään.
''Minkälainen petoeläin se on?'', Rikkotähti murahti, hivuttautuen partiota vastaan ja kohden, yrittäen pysyä rauhallisena, jottei heimo hermostuisi lisää.
''Suuri kissa. Sillä on polkuanturat ja kaikki!'', Persikkajärvi henkäisi.
''Mitä me teemme?'', Papuriutta hiljaisena naukaisi, askeltaen sisarensa Persikkajärven vierelle ja kosketti tämän korvaa rauhoittavasti.
''Tapetaan se!'', Närhenloimu huudahti, röyhistäen rintaansa.
''Jos me emme tiedä onko se ilves vai mikä se on, meidän pitäisi ensin nähdä se, jotta voimme häätää tai tappaa sen'', Malvahaukka murahti.
''Lähden partion mukana tarkistamaan asiaa. Kukaan ei saa poistua leiristä, ennen kuin me palaamme'', Rikkotähti murahti ja loi katseen Aallonsydämeen, että tämä olisi vastuussa leiristä ja siitä, ettei kukaan poistuisi sieltä. ''Mukaani tulevat Sadevirta, Närhenloimu, Malvahaukka, Aamunleijona ja Ukkostuuli'', Rikkotähti määrätietoisesti nimitti mukaansa vahvoja kissoja, nyökäten sitten Sadevirralle, että tämä voisi näyttää suunnan.

//Heli//

Aallonsydän vaikutti ottaneen uudenlaisen sivun heidän tai siis tietenkin omassa elämässään. Vaikka heidän välillään olikin piilossa selvittämättömiä varjoja, jotka kieltämättä päällikkö halusi keskustella läpi, hän ei kuitenkaan halunnut rikkoa tätä hyvää ilmapiiriä heidän välillään. Aikoinaan Myrkkysuossa varapäällikkönä hän oli peräti halunnut perheestään eroon, jotta olisi voinut keskittyä nostattamaan Myrkkysuon uutteen loistoonsa ja johtaa sitä yhdessä Iltatähden kanssa. Kieltämättä myöskin silloin hän oli halunnut olla suurempaa kuin Pakkastähti ja samalla oli palloillut sen ajatuksensa kanssa, että olisi isänsä puolella, kuten Iltatähtikin oli. Mutta kerta toisensa jälkeen perhe oli voittanut hänet puolelleen, vaikka lopulta hän olikin rikkonut sen täysin.
Aallonsydän kuitenkin vaikutti hyväntuuliselta ajatuksesta, että Aamuntassun loppuarvionti olisi keskittynyt tämän pentujen kouluttamiseen. Rikkotähti väläytti lyhyeksi ajaksi, mutta pehmeän hymyn naaraalle, istuuduttuaan tämän vierelle.
''Kuulammelle matkaaminen taittui nopeasti. Uskon heimon olevan rauhassa, sillä Kaiku ei saapunut tapaamaan minua, mutta toisaalta heillä oli tassut täynnä töitä Aamuntassun enteen kanssa. Hännänpäässäni on kuitenkin kirppu nyppimässä ja minulla on siitä johtuen sellainen tunne, että Aamuntassun enteessä oli jotakin vikaa. Hän ei ole yhtä halukas toimimaan yhdessä, tietysti hän on aina viihtynyt yksin, mutta edes minun seurani ei tunnu kiinnostavan häntä. Ihan kuin hän epäilisi kaikkea'', Rikkotähti puhui hiljaa ja matalasti, tapittaen ainoalla silmällään neljää oppilasta, joita Aamuntassu alkoi ohjeistaa.
Ei Rikkotähdellä ollut kirppua hännässä, mutta tunne sai hänet levottomaksi hännästä asti. Hän ei voinut sille ajatukselle mitään, että jännite Kuolosta ja Iltatähden vaikutuspiiristä vielä tämän kuoltuaankin voisi olla olemassa vaara. Eikä vanhaksi käynyt Rikkotähti välttämättä enää kykenisi suojelemaan kissoja ympärillään enää.
''Pentujesi isä on varmasti ylpeä, he ovat kehittyneet nopeasti'', Rikkotähti hymähti, katsellessaan Tyrskytassun ja Lummetassun mätkimistä, Tyrskytassun antaessa Lummetassulle tomut kasvoille ja pinkaisi täyttä rytinää toisen kimppuun. Rikkotähti kiersi häntänsä tassujensa päälle ja seurasi mietteliäänä Aamuntassun liikkeitä. Päivä päivältä tämä alkoi näyttää enemmän Iltatähdeltä, lihaksikkaat tassut, leveät lavat, ylväs asento aina häntään asti. Ymmärsikö Iltatähti edes miten paljon vaivaa ja hyvää Rikkotähti oli tehnyt tämän jälkeläiselle? Tästä tulisi vielä heimon valtias, voimakas johtaja, jota koko metsä saisi sekä pelätä että rakastaa. Rikkotähti räpäytti silmiään mietteilleen pehmeästi. Ihan kuin Rikkotähti uskoi pienen hetken itsekin olleen, silloin kun oli kukistanut Pakkastähden. Sekä rakastettu kansassaan, että pelätty Imperiumissa. Pienen hetken, hän oli kokenut olleensa sankari.
Aamuntassun johtamat harjoitukset etenivät ja Rikkotähti seurasi mielenkiintoisena Pisaratassun asentoa, kun tämä tuki painoa enemmän takajaloilleen, pörhisti turkkinsa ja sähähti Aamuntassulle. Naaraan silmissä saattoi aistia hermostusta, ehkä jopa pelkoa, mutta niissä leimusi myös taistelutahtoa. Sellaista, jota Rikkotähti oli nähnyt Aallonsydämen silmissä. Hetkeksi päällikön viikset jäivät huvittuneina värisemään, ennen kuin hän yskähti ja korjasi ryhtinsä. Pentujen isä voisi kuitenkin olla kuka tahansa, eikä Rikkotähden pitäisi syöksyä suoraan suhteeseen uudelleen ennen kuin hän tietäisi Aallonsydämen ja toisen kollin tilanteen.
Kun Aamuntassu hyökkäsi Pisaratassua kohden naaras oli selvästi fyysisesti heikompi, mutta vikkelämpi. Taistelun sijasta naaras pinkaisi suuremman Aamuntassun tassujen välistä ja juoksi aina tuon hännän alitse pakoon, Aamuntassun kiepsahtaessa ärtyneenä ja hämmentyneenä ympäri (?). Pisaratassu kikattaen hypähti kivelle, sitten korkeammalle kivelle ja jäi kököttämään puun oksalle, joka törötti kivikon joukosta, itsekseen hihittäen ja kieltä näyttäen Aamuntassulle niin että pienen naaraan viikset värisivät.
Rikkotähti tapitti Pisaratassua, osaamatta oikeastaan reagoida tilanteeseen ja vilkaisi sitten Aallonsydäntä, joka näytti joko pidettelevän nauruaan tai sitten yritti pitää hermonsa kurissa, ettei nolostuisi tyttärensä oikuista.
Rikkotähti hymähti lopulta ja askelsi Aamuntassun luokse, kutsuen oppilaita luokse, mutta Pisaratassu jäi korvat höröllä nököttämään puun oksalle, tulematta alas. Neiti ei tainnut luottaa siihen, ettei Aamuntassu murskaisi häntä alhaalla.
''Kiitos harjoitustuokiosta Aamuntassu. Sinulla on jo taitoa ohjeistaa muita ja antaa heille paloja omista kyvyistäsi, jotta kansalaiset voivat tulla yhtä vahvoiksi kuin sinä. Olen vaikuttunut sinusta ja kyvykkyydestäsi, nimitän sinut soturiksi hämärän laskeutuessa'', Rikkotähti heilautti ylpeän tyytyväisenä häntäänsä, Pisaratassun varovasti laskeutuessa ja katsellessa silmät ilahtuneina Aamuntassua, josta tulisi soturi.
Älykäs, nopea, lahjakas ja kyvykäs myös toimimaan yhteisön hyvinvointia ajatellen. Tai sitten itsekäs ja halusi vain tehdä vaikutuksen, mutta se riittäisi Rikkotähdelle. Mikäli ohjeet ja käskyt voitaisiin täyttää, Rikkotähti ei jäisi moralisoimaan kenenkään motiiveja toimia.
''Haluatko sinä kommentoida vielä koulutustuokiota, Aallonsydän?'', Rikkotähti palautti katseensa varapäällikköönsä, joka myös oli saapunut lähemmäs (?).

//Masi
Aamuntassun mustat käpälät lopulta muuttuivat tummaksi uneksi, jossa välkähti pari kiiltäviä kynsiä, ne samaiset huudahdukset kuten hänen saamassaan enne painajaisessa, sekä tutut silmäparit, joita hän näki myös päivittäin. Kaikki se tuntui olevan niin etäistä, niin omituista. Hän tiesi Rikkotähden katseen. Hän tunnisti turkkinsa värin, mutta mikään muu ei sopinut kuvaan. Ketä ne kissat olivat? Mistä ne tulivat? Miksi hän olisi sitten täällä? Lopulta kiehnättyään levottomassa unessa Aamuntassu heräsi kohottaen varovasti päätään katsellakseen leiriä, josta oli osa partioista lähtenyt ja hiljaisuus pyöri aukiolla lukuunottamatta juoruavia oppilaita ja pentutarhalta kantautuvia kiljahduksia.

Aamuntassu ei ollut vaivautunut tutustumaan muihin oppilaisiin, ja myös Rikkotähden tehtävät ja ajankohdat eivät olleet auttaneet häntä saamaan yhteyttä muihin. Mutta hän pärjäsi todella hyvin ilmankin näitä. Vaikuttivat liian puheliailta muutenkin. Aamuntassu nautti omasta rauhastaan sekä ajatuksistaan, vaikka ajatukset nyt yön jäljiltä olivatkin ehkä enemmän sekaisin, kuin omaksi rauhalliseksi seuraksi. Oranssin tuuhea karvainen kolli nuolaisi pari kertaa rintaansa herätäkseen kunnolla ja venytteli lopulta käpäliään kellahtaessaan kyljelleen. Unet taas saapuivat hänen mieleensä ja Aamuntassu siristi silmiään katsellessaan hämyistä leiriä. Se kissa jonka hän näki siellä oli hyvin tuttu, niin tuttu, että hän lähes pystyi kertomaan tuosta kaiken. Mutta silti kissa oli hyvin etäinen, hän ei ollut sitä tavannut elämänsä aikana. Ja miksi hän oli puhutellut häntä niin? Hän oli Aamuntassu, ei mikään Nokipentu. Ja hänellä olisi Rikkotähti. Ei muita sukulaisia kuin vain Rikkotähti. Kolli tuhahti tyytymättömänä itsekseen ja pudisteli päätään lopulta kohoten käpälilleen ja venytellen kaikkia jäseniään kunnolla. Ehkä se vielä paljastuisi hänelle. Voisiko hän saada mistään mitään tietoa? Aallonsydämen näkeminen sai hänet hetkeksi palaamaan siihen hetkeen kun he saapuivat leiriin, ja naaras oli ainoastaan nähnyt kollin. Vasta hetki sitten kaksikko ei ollut missään väleissä. Ja nyt naaras vähintään katsoi entistä kumppaniaan silmät sokeina ihailusta. Kolli paljasteli kynsiään kivisellä leirin aukiolla ja pohti kuka hänen emonsa olisi. Keneltä hän olisi saanut kirkkaat siniset silmänsä, tai oranssin turkin. Ei hänellä ollut mitään niin punaista mitä Rikkotähdellä. Jotain sukua jos jotain, mutta ei hänen poikansa. Kenen mielestä hän oikeasti olisi? Tuhannet kysymykset pyörivät hänen mielessään, mutta lopulta tuon ajatukset keskeytti tutun kissan näkeminen. Hetkeksi sen sävyn näkeminen sai hänen kyntensä liukumaan ulos, mutta kimakka miukaisu sai hänet hyvin äkkiä takaisin tähän hetkeen.
“Oletko jo valmis Aamuntassu?” Tyrskytassu naukaisi kollille räpyttäen silmiään vähän oudoksuen, mutta silti huolestuneena. “Näytät niin väsyneeltä etten tiedä aiotko nukahtaa käpälillesi vai pelotella meitä sillä”, tuo mutisi takaisin ja vilkaisi kohti oppilaiden ryhmää, jonka luota juuri Närhenloimu poistui. Tyrskytassu pyöräytti silmiään nähtyään Pisaratassun punan tänne asti. Aamuntassu lopulta pudisteli päätään ja räpytteli silmiään herätäkseen unestaan. Ne olivat ihan toisen kissan silmät, kuin sen tumma äänisen kollin.

“Usko tai älä moni kuori lopulta huijaa sinua”, Aamuntassun turkoosit silmät värähtivät haastavasti ja Tyrskytassu kohautti olkiaan katsellen kuitenkin toista mielenkiintoisesti. Ruskea turkkinen naaras lopulta kääntyi kohti sisariaan ja heilautti häntäänsä kollille.

“Jos olet valmis, uskon että me olemme. En tiedä tahtoiko Rikkotähti olla leirissä vai ei, mutta täällä on nyt ainakin tilaa”, Tyrskytassu ehdotti ja Aamuntassun häntä alkoi vääntelehtiä ärsyyntyneenä tämän takana.

“Osaan tehdä omat päätökseni kiitos tarjouksesta”, tämä hyytävästi naukaisi ja mulkaisi Tyrskytassua ennen kuin katsahti leirin läpi kohti Rikkotähteä, ennen kuin lähestyi kolmikkoa oppilaiden pesän edustalla. “Jos nyt olette kaikki hereillä aloitetaanko harjoittelu?” Aamuntassu kysyi hilliten äänensävyään ja hän katseli sisaruksia tiiviisti kuitenkin rauhallisella pilkkeellä silmäkulmassaan. Hunajapennun korvien kohotessa Aamuntassu hillitsi tätä hännällään. “Olet vielä pentu. Saat katsella, mutta suusi sinun pitää pitää kiinni, sekä etäisyytesi harjoitteleviin oppilaisiin. Kohta pääset mukaan, voitte lopuksi harjoitella vaikka keskenänne, mutta tämä harjoitus on vain oppilaille”, Aamuntassun sanat saivat Hunajapennun korvat lopahtamaan, vaikka innokkuus silti piileksi tämän silmissä.

--

Aamuntassu oli ohjannut kolmikon aukiolle jossa oli eniten tilaa eikä heitä häirinnyt keskustelevat vanhukset tai pentutarhan ulina. Päivä oli varmasti jo kohta iltapäivässä, ja väsy painoi huonosti nukkunutta Aamuntassua, mutta hän yritti kehitellä kolmikolle jotain fiksua. Ei hänellä liikaa aikaa ollut annettu miettiä edes tehtäväänsä.

“Olette jo kuitenkin saaneet itse harjoitella aika paljon mestarienne kanssa, joten uskon että hieman haastavammatkin taktiikat eivät ole teille pahaksi”, oranssi kolli pohti ja hän asteli eteenpäin viittoen hännällään Lummetassua astelemaan häntä vastaan. “Aloitetaan taisteluharjoituksista, ja lopetetaan metsästykseen. Lummetassu, tahdon että otat hyökkäävän asennon ja olet valmiina loikkaamaan kimppuuni parhaaksi katsomallasi tavalla”, kolli ohjeisti toista ja nyökäytti tälle päätään merkiksi valmistautua. Hetken aikaa naaras näytti epäileväiseltä tyynien silmiensä takaa, mutta hän otti asennon ja oli valmiina loikkaamaan vihollisensa kimppuun.

“Kun Lummetassu hyökkää, puolustaudun. Tämä tekniikka on ehkä mieleisin minulle. Tietenkin koon vuoksi se voi olla hankalampi pienemmille, mutta keksimme tälle toisen korvaavan. Katsokaa tarkkaan, sitten kerron ja harjoitutan”, hänen katseensa tyynesti kävi läpi jokaisen oppilaan, joiden niskakarvat kohoilivat niin jännityksestä kuin ahdingostakin, mutta Aamuntassu jatkoi. Hän asettautui samankaltaiseen asentoon kuin Lummetassu ja kaksikko alkoi kiertää toisiaan pienessä kehässä. Sitten Aamuntassun hännän merkin jälkeen Lummetassu hyökkäsi; hän syöksyi käpälätä ojossa kohti Aamuntassua, mutta ennen kuin hän olisi ollut hyppäämässä kollin niskaan itse Aamuntassu kohosi takajaloilleen suureksi kuin kallio, ja sai Lummetassun pelästymään sekä panikoimaan yrittäen saada itseään pysähtymään ennen kuin törmäisi kohti Aamuntassun paljastettua vatsaa. Aamuntassu toisen saatua säikäytettyä loikkasi Lummetassun taa ja kävi oitis tämän niskaan kiinni painaen oppilasta maahan niin otteellaan kuin myös painaen tätä selästä toiselle käpälällään. Äkkiä hän kuitenkin päästi irti nuoremmasta, joka haukkoi hetken henkeään ennen kuin kohosi pystyyn maasta.

“Olipa, jännittävää”, Tyrskytassu naukui kuivasti pitäen käpäläänsä leuallaan.

“Vaihtoehtoina tässä tietysti Lummetassulla oli joko juosta ohitseni tai hyökätä kohti vatsaani. Mutta hän pelästyi. Toinen vastustaja saattaa ottaa mahdollisuudesta otteen ja käydä kimppuuni, tai sitten voi käydä näin. Tai jos Lummetassu olisi juossut ohitseni olisin voinut hypätä hänen selkäänsä tai raastaa hänen kylkeään, eikö?” hän kysyi ja Tyrskytassun vilkaisutaan Lummetassuun tämä nyökytteli päätään.

“Eli ideana, on kohota suureksi, näyttää isolta sekä uhkaavalta, ja käyttää hyödyksi mikä tahansa reaktio viholliselta. Vaikka Lummetassu olisi syöksynyt kiinni vatsaani, olisin voinut kynsiä hänen korvansa irti ja riepoitella häntä niskasta”, kolli kohautti olkiaan ja vilkaisi silmiään pyöräyttävää Lummetassua kohti.

“Harjoittele Lummetassu Tyrskytassun kanssa, näytä sinä minulle Pisaratassu miten sinä puolustautuisit”, Aamuntassu tokaisi ja odotti että Lummetassu ja Tyrskytassu pääsivät nenäkkäin, ennen kuin otti taisteluasennon Pisaratassun kanssa. “Hyökkään, ja sinä puolustaudut näyttämälläni tavalla”, tuo vielä toisti ja alkoi kiertää kehää nuoremman naaraan kanssa, ennen kuin yllättäen hän lähti matalaan syöksyyn kohti Pisaratassua. Hän ei ensimmäiseltä kerralta odottanut loistavaa valintaa, mutta hän tahtoi nähdä mikä tapa ensimmäisenä nuorelle naaraalle tulisi mieleen.

//Masi
Aallonsydämen katse oitis kirkastui, kun hän huomasi leiriin johtavan verhon takaa astelevan esiin punaisen suuren kollin, ja tämän perässä synkkänä astelevan oppilaan. Rikkotähden näkeminen sai hänen unen rippeensä kaikkoamaan, ja sinisiä silmiään räpäyttäen hän tervehti johtajaansa, joka häneen katsahdettuaan alkoi puhumaan Aamuntassulle. Ruskea varajohtaja yritti sillä aikaa keskittyä turkkiinsa, vaikka käpäliä syyhyttikin päästä puhumaan Rikkotähdelle, kuulla tämän sanoja ja maistellan tämän tuoksua. Hän oli aivan hurahtanut uudella tavalla kolliin. Hänen, heidän, pennut olivat kasvaneet jo oppilaiksi ja olivat ansainneet jo paljon kokemusta. Tyrskytassu oli löytänyt itsestään vahvan soturinalun, Pisaratassu oli viettänyt pitkiä päiviä harjoitellessa ja Lummetassu hitaasti mutta varmasti alkoi löytää myös omia käpälinsijojaan. Ja kun ei heidänkään kanssaan enää joka päivä nukkunut, oli erilaiset hajut hänen ympärillään koko ajan. Ja silti Rikkotähden tuoksu oli aina se mieluisin löytää. Lopulta suuren kollin askelet kaikuivat naarasta kohden ja varapäällikkö nosti päätään nyökäyttyään ensin syvään toiselle höristäen sitten korviaan tämän ajatuksille. Yllätys, mutta mielenkiinto alkoi sykkiä hänen rinnassaan.
“Huomenta Rikkotähti”, hän aloitti ensin hiljaa unisella äänellään. “Tietenkin se sopii. Uskon, että he voisivat saada hänestä hieman mallia ja tietenkin uusia näkemyksiä omiin koulutuksiinsa”, naaras jatkoi ja nyökytteli päätään pohtiessaan pentujensa mestareita. Lopulta hänen katseensa kohosi takaisin johtajaansa.

“Miten Kuulammella meni?” hän kysyi takaisin ja kallisti hieman päätään ihaillessaan Rikkotähden kasvonpiirteitä, vaikka toista silmää peittikin nyt ikävät arvet. Hän oli silti sama itsensä, mitä oli ollut monia kuitakin sitten. Aallonsydämen sydän tykytti rinnassa ihaillen, vaikka hän ehkä ajattelikin pitävänsä matalaa profiilia tunteidensa kanssa. Kuitenkin sen kolli hänestä kaivaisi pihalle, ihan kuten aina ennenkin.

//Heli/m

Pisaratassu venytteli oppilaiden pedissään vielä hyvin väsyneenä. Lehtohalla oli pitänyt hänelle edellisenä päivänä pitkän, sekä kieltämättä myös raskaan koulutuksen. He olivat kiertäneet rajoja läpi, kuunnelleet ympäristöä, haistelleet ja opetelleet merkitsemään reviiriä. Nuoren kissan tassunpohjia särki vieläkin ja hän oli nukkunut aivan liian pitkään. Naaras pölähti äkkiä ylös pedistään ja ulos pesästä, huomasikin Lehtohallan olevan juttelemassa Valkohallan kanssa ja aterioimassa kaikessa rauhassa.
''Heräsithän sinä'', Lummetassu naukaisi sisarelleen, kantaen suussaan kahta hiirtä ja laskien toisen sisarensa eteen. Kieltämättä Pisaratassun vatsaa jo kouraisikin nälkä. ''Rikkotähti on antanut Aamuntassulle ohjeistukseksi järjestää meidän harjoitustuokiomme tänään, se on kuulemma Aamuntassun loppuarviointi'', Lummetassu kertoi, sillä Pisaratassun kasvoilta varmasti paistoi hämmennys, kun Lehtohalla ei ollut häntä vieläkään tullut puhuttelemaan.
Se kuulosti mielenkiintoiselta, mutta Pisaratassun katsoessa Aamuntassua, nuorukainen näytti sen verran pelottavalta, että Pisaratassua alkoi innostuksen sijasta enemmän hermostuttamaan. Se olisi varmaan myös vaikea tehtävä, vaikka pian Aamuntassu olisikin jo soturi ja alkaisi kouluttaa omaa oppilastaan.
''Minusta tuntuu, että Rikkotähti suosii omaa oppilastaan'', Lummetassu nyrpisti nenäänsä.
''Eikö kaikki mestarit aina suosi omaa oppilastaan?'', Pisaratassu hymyili sisarelleen, joka pyöritteli silmiään tuhahtaen. Pian kaksikon luokse hyppelehti Hunajapentu uteliaana, tästä tulisi pian myös oppilas ja Pisaratassu saisi jakaa pesän hyvän ystävänsä kanssa. Naaras tervehtikin nuorempaa kollia lempeästi silmiään räpsäyttämällä, Hunajapennun puskiessa lempeästi Pisaratassun poskea ja istuutuessa jakamaan tämän kanssa hiiren.
''Kuulin Aamuntassun loppuarvioinnista, jännittääkö teitä?'', Hunajapentu kysyi uteliaana vanhemmilta oppilailta. Pisaratassu hivenen nolostuneena nyökkäsi, mutta Lummetassu ei pitänyt vähänkään vieraampien kanssa juttelusta. Tämä tuntui menevän jonkinlaiseen varovaiseen kuoreen heti, vaikka normaalisti oli todella älykäs ja sisarustensa seurassa puhelias. Lummetassu kohautti vaisusti lapojaan.
''Aamuntassu on selvästi suosiossa'', kuului pian hapan sävy, kun soturienpesästä asteli ulos Närhenloimu, joka oli kuunnellut oppilaita. ''Tai sitten hänen taitonsa ei riitä kenenkään muun kuin vielä pienempien kissojen liiskaamiseen. Kurja juttu teille, että saatte surkeaa opetusta heikolta kissalta, puhumattakaan kun olette ihan polkunne alussa'', Närhenloimu puhui, Pisaratassun luimistaessaan korviaan nyt enemmän huolestuneena.
Lummetassu siristi kiukkuisesti silmiään Närhenloimulle, muttei uskaltanut sanoa mitään takaisin.
''Oletko sitten itse parempi?'', Hunajapentu naukaisi huvittuneena ja kohosi jaloilleen.
''Varmasti kouluttaisin teistä kaikista kolmesta voimakkaita ja vahvoja sotureita tälle kansalle. Uskon teidän kykyihinne paljon enemmän kuin Aamuntassu voisi uskoa, puhumattakaan osaisi teitä opettaa'', Närhenloimu hymyili ylimielisesti, mutta Pisaratassu uskalsi hivenen kohottaa katsettaan toiseen. Tarkoittiko Närhenloimu oikeasti, että tämä uskoisi Pisaratassunkin kykyihin tulla suureksi ja vahvaksi soturiksi?
''Aamuntassu on sentään heimon päällikön poika, eiköhän Rikkotähti ole hänelle opettanut paljon, ja nämä neidit saavat hyvät opit häneltä'', Hunajatassu hymyili kohteliaasti.
''Minussa virtaa sentään Salamaklaanin päälliköiden veri! Olen kulkenut näillä poluilla ja vuorilla jo kauan ennen Rikkotähteä'', Närhenloimu sai nopeasti itsensä näyttämään vakuuttavammalta soturilta, Pisaratassun varovasti hymyillessä kollille.
''Olet varmasti todella taitava soturi'', Pisaratassu varovasti naukaisi, Närhenloimun iskiessä hänelle silmäänsä ja hymyillen hämmästyttävän viehättävästi, ennen kuin kolli poistui partioon. Pisaratassun kasvoille hetkeksi kohosi hämmentynyt puna, Hunajapennun kulmiaan kurtistellessa.

Rikkotähden palattua takaisin leiriin Aamuntassun kanssa, hän oli aistinut jonkin muuttuneen. Johtaja toivoi, että se jokin olisi toisen tulevaisuutta tukeva, josta nuorukainen olisi nyt vain jännittynyt. Hämmentävän paljon toisen ulkonäkö ja olemus alkoi muistuttaa Iltatähteä. Hiljainen, varjoissa oleva ja salakavala. Rikkotähti kuitenkin uskoi kasvattavansa toisen hyvin, tästä jonakin päivänä tulisi vielä hyvä johtaja heimolle. Kevyt hymy kohosi kollin kasvoille, kun hän katseli toista, kun he astuivat takaisin sisälle leiriin.
Kansaan saavuttuaan Sitrusvarjo oli juuri synnyttänyt, Leijonalilja oli ilmoittautunut halukkaaksi apulaisparantajaksi Koitomulle, ja Aallonsydän venytteli aukiolla, ollen yön yli vahdissa. Naaras räpäytti silmiään tervehdykseksi (?).
"Käy lepäämässä ja syömässä, sen jälkeen on sinun loppuarviointisi", Rikkotähti kääntyi vielä Aamuntassun puoleen, ylpeyden näkyessä vanhemman kollin leuan asennosta.
"Loppuarvioinnissasi haluan sinun pitävän yhden harjoittelutuokion oppilaille, saat opettaa heille taitojasi ja jakaa tietoasi. Tulet jonakin päivänä olemaan johtajana, ja silloin sinun on osattava vaikuttaa muihin, sekä ohjeistaa heitä. Jaa taistelua ja metsästystä koskevat parhaat liikkeesi ja esittele se heille, sekä harjoituta heitä", Rikkotähti naukui ja nyökkäsi sitten sen merkiksi, että nuorukainen voisi poistua syömään ja lepäämään.
Rikkotähti lähti lähestymään sillä aikaa kohti Aallonsydäntä, naaraan pestessä unisia kasvojaan (?).
" Huomenta Aallonsydän", Rikkotähti tervehti kevyellä nyökkäyksellä. "Aamuntassun loppuarviointi koostuu harjoitustuokion pitämisestä, ja haluaisin hänen pitävän harjoituksen Lummetassulle, Pisaratassulle ja Tyrskytassulle. Sopiiko se sinulle?", kolli heilautti korviaan, ja istuutui toista vastapäätä.