Jäähärmällä on terävä suu, josta pihahtaa pihalle isänsä tavoin muille ehkä ilkeitäkin sanoja. Häntä ympäröi synkkä ajatusmaailma, ja on hyvinkin juonitteleva varsinkin vanhemmiten.​  Kollilla on koneenomainen ajatusmaailma vanhalta Härmänraivolta, sekä luonne, joka pitää sisällään synkkiä ajatuksia, vaatimuksia voimaan sekä taitoon. Hän on kova sekä järkkymätön ja harvemmin tulee muuttamaan mielipidettään tai ajatelmaansa. Hän on viileä sekä kylmä kaikkia kohtaan, ainakin nuorena, lopulta ehkä vanhemmiten alkaen leppymään. Kuitenkin hän on erittäin tarkkaavainen sekä tarkkaileva, imien itseensä tietoa sekä tapahtumien kulun mahdollisuuksia ja virheitä.  
Vanhasta luonteesta on kollille jäänyt hatara mielikuva siitä, miten naaraiden tulisi olla alempiarvoisia. Hän ei ymmärrä, miten kansan päällikkönä on omituiselta näyttävä naaras, ja taisteluharjoituksissa ei tahto harjoitella sisarensa kanssa ollenkaan. Hän ei halua hävitä huonommalle, varsinkaan naaraille, näin ollen myös erittäin kilpailunhaluinen. Jäähärmä kyllä kestää tappion, varsinkin ottaa sen oppimisenkannalta hyvänä asiana, jos vastustaja on kunnioitettuja sekä vahva kissa, keneltä on hyvä ottaa oppia ja neuvoja.
Jäähärmä on aina arvioimassa tilanteita sekä kissoja, luoden suunnitelmia päässään miten olla parempi ja tehdä tilanteesta itsensä kannalta voitokas. Ei hän ole ystävällisintä sorttia, mutta vanhemmiten hänestä kyllä löytyy luotettavaa sananvaihtajaa sekä mahdollista ystävää, kenelle se sitten sopiikaan. 
Jäähärmä on niin kylmä tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan. Hän on taktinen, ei siis kynnet ensin edellä syöksymässä taistoon, mutta aina valmis näyttämään voimansa sekä paremman puolen tällaisissa tilanteissa. Jäähärmä on siis kilpailunhaluinen, voimaa sekä taitoa haluava sekä kylmä ja pitkään juonitteleva kolli. 

​