Basilikakettu on luonteeltaan hyvin tunnollinen nuori neiti. Hänellä riittää pentuna etenkin energiaa tutkia ja ihmetellä, ja soturi-ikää saavuttaessa ihmettely muuttuu uteliaisuudeksi, sekä lopulta vastuuntunnoksi. Nuori neiti on hyvin ystävällinen kaikille ja nauttii läheisistään huolehtimisesta. Se tulee häneltä luonnostaan, ja vastuuntuntoinen nuori neiti tuntee olevansa vastuussa sisaristaan, vaikkei vanhin olekaan. Rohkeus tulee hänelle luonnostaan lisänä tunnollisuuden rinnalle. Hän rohkeasti pistää päänsä eteen niin uteliaisuuden kynsissä kuin myös uhkarohkeuden mukaan. Hän tuntee olevansa rohkeampi, suurempi ja vahvempi kuin ehkä oikeasti onkaan, ja voi joutua pienten naarmujen ruhtelemaksi seikkailuillaan. Vahinkoa tai ongelmia hän ei etsi, mutta saattaa joutua ryhmäpaineen alaiseksi tai keksiä jonkun "fiksun" tehtävän itselleen, jossa sattuukin pahasti.

Basilikakettu uskoo olevansa osa isoa perhettä sisariensa kanssa, vaikka jokainen heistä näyttää erilaiselta toisiin verrattuna. Hän kuitenkin rakastaa näitä suuresti, aivan kuin biologista perhettä olisivat. Tietämättömänä pidetystä salaisuudesta naaras tahtoo suojella omiaan, on uskollinen kansaansa kohtaan ja parantajan tehtävän ottaessaan vastaan hän kokee varsin suurta iloa, onnea sekä mahdollisuuden tuntua käpälissään. Voimaa, jolla auttaa omiaan ja tuntea vielä esi-isien suojelun erilaisella tavalla. Vaikka Basilikakettu uskoo hyvään, tahtoo auttaa ja toivoo saavansa Kaiun siunauksen, vaikka hänen unensa ovat pienestä pennusta saakka synkkiä sekä kalman kajun täyttämiä. Hän ei ymmärrä tätä, ja tulee avaamaan huolensa mestarilleen, saaden lopulta tietää taustastaan kansan varajohtajalta. Basilikakettu vain tahtoo hyvää, uskoo parempaan huomiseen ja kissojen sydämen oikeaan hyvyyteen. Hän ei kykene pahaan, vaikka Kuolo ohjaisikin hänen tassujaan. Basilikakettu toivoo voivansa osoittautui hyväksi parantajaksi kansalleen, ja saada nähdä Usvajoen kukoistavan rohkeana sekä kauniina.