Menneisyys

Usvapentu syntyi Huurrehämärälle viherlehden yönä, saaden vain yhden pennun pentueen. Hiirenpolku oli auttamassa sisarensa poikimista, mikä oli Huurrehämärälle tärkeää. Usvapentu syntyi pieneksi naaraaksi, josta kuitenkin tuli nopeasti emolle tärkeä. Klaani ei tiennyt pennun isää, kunnes Tuulisydän ilmoitti tyttären olevan hänen ja Huurrehämärän. Kaksikon suhde oli pysynyt salassa pitkään, mutta suhde oli onnellinen. Usvapentu avasi silmänsä normaalin pennun lailla, mutta muutaman päivän kuluessa Huurrehämärä alkoi epäillä Usvapennun olevan sairas tai jotain; pentu ei tuntunut reigoivan hännänheilautuksiin tai katsellut samoin tavoin ympärilleen kuten Saraheinän pennut olivat tehneet. Emo vei pentunsa Hiirenpolulle, ja kolli kertoi Usvapennun olevan sokea. Se kolautti Huurrehämärän itsetuntoa ja naarasta pelotti pentunsa puolesta. Tytär olisi hänelle kaikki kaikessa, mutta hän oli surullinen tapahtumasta. Kuitenkin Hiirenpolun sanat auttoivat emoa ja pian kolli kertoi haluavansa antaa oman näkönsä pennulle, Huurrehämärä oli tästä kovin hämillään, mutta todella otettu. Usvapentu saisi oikean soturin mahdollisuuden.

Kaikki sujui oppilasaikana hyvin, nuori naaras oppi innolla, oli mukana sekä vieraili toistuvasti myös parantajien pesässä Hiirenpolun luona ja nauttimassa Joutsenlammen sekä Laikkulehden seurasta. Hän piti kansasta, sen tavoista ja uudesta ihmeellisesti reviiristä. Naaras vietti aikaa kaikkien kanssa ja oppi mahdollisimman paljon. Kuitenkin pian kaiken ollessa liiankin hyvin, Pakkastähden hyökkäys sekoittaa kaiken. Usvatassu yrittää taistella kansansa rinnalla, mutta kaikki kuitenkin lopulta putoaa tassujen välistä ja kansan tuhoutuessa, karatessa, siirtyessä turvaan, kaikki kääntyy toisinpäin. Savukuu kuolee hyökkäyksessä, isä menettää elämiä, isoäiti kuolee suojellessaan kansaa ja lopulta heidänkin on lähdettävä kodista toiselle maalle Myrskyvaahteraan. Naaras on todella surullinen Savukuun kuolemasta ja viimeinen kuu oppilaana kuluu hitaasti sekä surullisena kaikesta, ei hän oikein heti opi kansan tavoille ja kaikki tuntuu turhalta. Lopulta kuitenkin naaras saa ystäviä ja nauttii olostaan, viettää perheensä kanssa aikaa ja pitää seuraa myös Hiirenpolulle. Tästäkin olisi vain noustava.
​
Ei kauaa rauhaa kestänyt, kun erikoinen sairaus alkoi tempoa Myrskyvaahteraa Usvapolun saatuaan myös ensimmäisen oppilaansa kansassa. Vaikka kaikki olisi voinut jatkua parempana pidempään, naaras on hyvin varuillaan sairauden kanssa, ja todella toivoo, ettei se koskisi hänen perhettään. Usvapolku ei onneksi kerää itselleen huonovointista oloa, mutta hänen emonsa sekä isänsä keräävät, ja tytärtä käsketään pysyä kaukana heistä. Ei edes päivää ehdi kulua sairauden kynsissä, kun Huurrehämärä todetaan kuolleeksi sairauteen, kuten Kastehelmikin oli löytynyt aamulla. Usvapolku haluaa niin lujaa pinkoa emonsa turkin äärelle, mutta  häntä estetään sairauden leviämisen takia. Naaras on niin rikki tästä, ettei kykene suutaan avaamaan kenellekään, vain sairauden häipymisen jälkeen alkaa olemaan sulkeutuneempi sekä vetäytyneempi, yleensä vain hakien turvaa sekä suojaa Hiirenpolulta tai isältään ahdistuksen velloessa sisällään.

Sairauden väistyttyä myös rauhallisuus saavuttaa Usvapolun, ja hän alkaa vihdoin elämään kuten normaalisti. Vaikka isä on alkanut käyttäytymään oudosti, sekä piinaava tunne Imperiumista riistää Myrskyvaahteraa, naaras kokee olonsa ehkä normaaliksi pitkiin aikoihin. Kuitenkin lopulta Kipinäntähden sekä Viherloimun kuollessa Huurrehaamun kynsiin, palaa taas se tuttu ahdistuksen sekä pelon tunne. Usvapolku ei usko, miten häntä seuraa koko ajan tälläinen epäonni, oli se sitten omassa Lumottupolussa, tai uudessa Myrskyvaahterassa. Tuleva johtaja Hiekkapyörre ottaa ohjat tassuihinsa ja päättää lopulta, että Huurrehaamu viedään pantiksi Imperiumiin, josta pelastetaan Punatiikerin pennut. Usvapolku pääsee partioon mukaan Myrskysielun kanssa, ja kaksikko palaa aiemmin retkeltä yhdessä kahden pennun kanssa. 

Kaksikko ennättää aiemmin leiriin, mutta heitä on vastassa taas yksi suru. Heidän poissa ollessaan Myrskysielun kumppani Unipuro on synnyttänyt, ja valitettavasti menehtynyt tapahtuneessa. Myrskysielu on tästä poissa tolaltaan, ja Usvaputous yrittää lohduttaa toista, heistä kun on nyt tullut hieman läheisempiä ystäviä toimittuaan yhdessä.  Yllättäen saapuu kuitenkin vielä suurempi suru. Myös Hiekkapyörre on nyt kuollut Hymykipinän mukaan Imperiumin joukkojen saavutettuaan heidät. Kolli oli itsekin verenpeitossa omien vammojensa takia. Kansa kuitenkin vaikka pelästyy tätä, he myös pelästyvät kahta pentua, jotka syöksyvät kuolleen ruumiin kimppuun, kuten olivat tottuneet Imperiumissa. Lähes koko kansa kavahtaa kannibaali pentuja, Hiirenpolun kuitenkin astuessa sitten esiin ottaen pennut huostaansa. Hymykipinä kertoo Hiekkapyörteen olleen sitä mieltä, että kollin on noustava johtoon Seittisiiven rinnalla. Itse Usvapolku ei näe tässä mitään erikoista, ja on yhtä asian kanssa. Naaras on halukas auttamaan Hiirenpolkua pentujen kanssa. Tuulisydäntä ei ole näkynyt, ja Hiekkapyörre olikin lähettänyt naaraan mukana partioon, joka etsi Tuulisydäntä. Häntä riipaisi suru, että isän tuoksu oli löytynyt verilammikon lähettyviltä, hajun sekä jälkien johtaessa kohti Aurinkotuulta. Hän oli löytänyt sieltä jonkin paremman elämän, josta Usvapolku ei tiennyt.
Yön jälkeen leiriin saapuu Fuuga yhdessä monien kissojen kera. Se oli omituinen näky, mutta heillä oli myös omituisia ajatuksia ryhmän kanssa. Fuuga oli tullut hakemaan voimallisia kissoja Kaiusta maanpinnalle joutuneiden kissojen kanssa.

Myrskyvaahteran kansasta moni kissa oli saanut harteilleen voimaa, ja niin kansa jää vielä tyhjemmäksi neljän kissan lähtiessä pelastamaan metsää. Usvapolku jää onneksi Myrskysielun kanssa vastuuseen kansasta, josta naaras on erittäin iloinen. Hänellekin annetaan vastuuta. Varsinkin Myrskysielun kanssa. Naaras on erittäin tyytyväinen työskentelyparistaan, ja toivoo voivansa saada jonkinlaisen ystävyyssuhteen Myrskysieluun. Kaksikon vartioidessa leiriä pian seuraavana aikaisena aamuna saapuu leiriin Fuugan johdolla Lumotassu, sekä Liekkitassu. Kadonneet johtajan pennut olivat vihdoin palanneet, mukanaan kuitenkin pari pentua. Lumotassu oli selvästi saanut pentuja Imperiumissa, mikä kyllä näkyi myös kahden naaraan kunnosta. He olivat molemmat riutuneet, sekä varmasti nälissään. Usvapolku ohjasi heitä heti Hiirenpolun, sekä riistakasan luo. Apilatassua ei kuitenkaan näkynyt vielä missään, ja se huoletti nuorta naarasta.

Imperiumin sodan ja kaiken sen aiheuttaman pahan jälkeen Usvapolku yrittää kasata elämäänä yhdessä Apilakarhun kanssa. He tukeutuivat toisiinsa Apilakarhun toipuessa kaikesta Imperiumin tuottamasta raskaista ajatuksista, ja Usvapolku mielellään tutustuu kollin saamiin pentuihin. Heistä tulee pieni perhe, ja myös lopulta naaras odottaa pentuja kollille. Kuitenkin hieman ennen kuin pennut syntyvät Apilakarhu jää Huurrehaamun suunnitelman kynsiin ja kuolee veljensä Liekkiloimun sekä Kipinäntähden esikoisen Ukkosyön kera. Kuitenkin itse Imperiumin naaras kuolee myös, mutta Raadelmatähti saapuu paikalle Usvapolun kanssa näkemään vain veristä kärsimystä. Naaras on tuhoutuntu menetettyään emonsa, vielä uudehkon kumppaninsa ja lähes kaiken pikkuhiljaa ympäriltään. Naaraan pennut kuitenkin syntyvät pian, ja tämä yrittää uusia pienokaisia hoitaessaan myös huomioida Apilakarhun pennut, luoda näille turvallista sekä lämmintä ympäristöä elää ja toivoen, että nuo voisivat häneen luottaa sekä tukeutua. 

Usvapolun saatua pentunsa oppilaiksi, hän on iloinen taas saatuaan tukea kansaltaan, ystäviltään sekä myös johtajaltaan. Raadelmatähdestä oli tullut hänelle läheinen, ja vaikka kansassa sekä koko metsässä oli tapahtunut vaikka ja mitä, oli silti asiat päällisin puolin hyvin. Myrskysielu oli lähtenyt perheensä kanssa toisaalle, ja siitä Raadelmatähti oli hieman apeana. Mutta Usvapolku yritti tätä tukea, vielä saatuaan toisen luottamuksen niin, että pääsi tuon varajohtajaksi. Hän oli saanut myös uuden oppilaan ja oli tyytyväinen siitä, miten asiat olivat menneet lopulta. Huurretassu vaikka omistikin pieniä kosmeettisia oikkuja, oli nuori naaras innokas sekä eläväinen sisariensa rinnalla, saatuaan myös ystävän nuoresta Orapihlajapennusta. Vaikka oli rauhallista ollut tovin, ei rauha kestä pitkään. Tuulentähti oli kadonnut kansasta, ja lopulta hänet tunnistettiin Aurinkotuulen riveissä, mahdollisten uusien pentujen kera. Usvapolku oli hämmentynyt asiasta, ikävöi isäänsä, mutta päätteli tuon löytäneen uuden polkunsa. Hän ei kuitenkaan ollut tietoinen toisen kuolemasta vielä myöhemmin, kunnes vasta kokoontumisen jälkeen.