//Heli//

Kivijalka ei puhunut kellekään juuri mitään, hän ei ollut kovinkaan tarkasti viime kerralla seurannut ketkä olivat olleet varapäälliköitä, ja siitä olikin aikaa, kun hän edes oli ollut viimeksi kokoontumisessa. Koitähti kun ei ollut halunnut ottaa mukaansa rampaa raapijaa, kun Taivaanliekki oli saapunut kokoontumiseen, Kivijalka ei ollut silloin ollut mukana, vaan vasta matkalla Taivaanliekkiin. Kolli ummisti silmiään, kunnes kuuli tutun äänen puhuvan hänelle. Muut varapäälliköt eivät tuntuneet edes olevan kiinnostuneita siitä, kuka jalkapuoli itse olisi, eikä Kivijalkakaan ollut kiinnostunut muista. Hän tiesi kaikki ne, jotka pitäisikin tietää.
Kuten Usvajoen kissat, joihin hän ei luottaisi, vaikka Taivaanliekki oli saanut hyvän suhteen Usvajoen kanssa. Kivijalka tulisi olemaan näille aina katkera kotinsa tuhoamisesta. Kolli siristi silmiään, kun tunnisti Belladonnaviillon, vaikkakin tunnistamisessa meni jonkinaikaa.
Belladonnaviilto kävi turhankin tuttavalliseksi Kivijalan mielestä ja tämä asettuikin tästä hivenen kauemmas, kun toinen kuiskasi hänen korvaansa. He eivät olleet eronneet kovinkaan mukavassa tilanteessa, muttei se ollut Kivijalan syy ollut, vaan Belladonnaviillon, joka oli uhannut Paahdekobraa ja yhtenä lähimpänä kissana Kivijalka oli joutunut auttamaan tilanteen hallinnan otossa. Kivijalka tarkkailikin toista epäluottamuksen varjoista, mutta pyrki kohtaamaan tämän kuin uutena kissana, joka nyt kuitenkin olisi toisen kansan varapäällikkö, joka tarkottaisi yhtäkuin vihollista.
Belladonnaviilto ei kuitenkaan tuttuun tapaansa ollut myöskään kiinnostunut Kivijalasta tai edes siitä, mitä Yötaivaalle oli tapahtunut, joten hetken ajan arvioituaan toista, Kivijalka suoristi ryhtinsä ja kohdisti katseensa naaraaseen, jota Belladonnaviillon kysymys koski.
Kivijalan teki mieli sanoa tälle, että menisi kysymään itse, jos se tätä kiinnostaisi, sillä Kivijalka ei halunnut valmiiksi mustamaalata ketään. Etenkään kun varapäällikkön ensimmäinen kohtaaminen ei ollut hyvä Pakkassäteen kanssa.
''Hän on Pakkassäde, Imperiumiin liittynyt entinen Myrkkysuon kissa. En tunne hänen taustojaan, mutta muistan Sädetähden lähteneen etsimään tytärtään ja päällikön kuolleen etsinnöissä. Pakkassädettä ei koskaan löydetty, mutta taistelimme vastapuolin Imperiumin sodassa, hän tuki Pakkastähteä ja minä Kaikua'', Kivijalka vastasi rauhallisesti ja asiallisesti, kuten aina. ''Veritähti otti halukkaat Imperiumin kissat Kuutiikeriin ennen kuin jätti päällikön arvon Mäyrätähdelle'', Kivijalka heilautti häntäänsä kohden puhujanpaikkaa.
''Parempi kuitenkin, että tutustuu häneen itse kuin katsoo pelkkää ulkonäköä tai kuulee tarinoita'', Kivijalka mutisi loput, katsellen Belladonnaviiltoa etutassuista korviin, väläyttäen kuitenkin rennon hymyn tälle.
''Sisaresi uskalsi uhmata Tomutähteä ja sai hänet pudotettua vuoreltamme. En tiedä vieläkään selvisikö Tomutähti pudotuksesta, mutta toivon, että pääsen vielä itse upottamaan kynteni häneen ja kostamaan Yötaivaan tuhon'', Kivijalka yllättäen madalsi ääntään, kun kukaan muu ei huomioinut heitä. ''Tomutähti tuhosi kaiken, hän tappoi Koitähden. Paahdekobra käski meidän muiden paeta, kun olimme alakynnessä totaallisesti, ja näin, miten hän vääntelehti Tomutähden kanssa lumessa vuorella ja sai hänet valumaan reunan ylitse. Menetimme paljon pentuja, sisaruksia ja perheitä, menetimme kodin, aivan kaiken'', Kivijalan äänessä loisti katkeruus.
''On oikeastaan aika rentouttavaa voida viimein kertoa todelliset ajatuksensa ääneen. Taivaanliekki on ystäväkansa Usvajoelle läheisten sukulaissuhteidensa takia'', Kivijalka hiljaa sanoi, ehkä enemmän puhuen itsekseen. ''Onnitteluni varapäällikön arvostasi, siitähän sinä aina haaveilit'', Kivijalka yllättäen sanoi ja nyt töytäisi toista lavalle omalla lavallaan leikkisästi.

//Heli//

Rikkotähti odotti jonkin aikaa Korppisydämen vetäydyttyä, kissat jäivät mietteliäinä ja vaitonaisina kuulemaan tätä, ja vielä tuon astuttua poiskin, kissat jäivät kuin odottamaan lisää tietoa Surutähdestä ja Havuhallasta. Veritähtikin oli noussut tällä kertaa istumaan ja kuulemaan, mutta lopulta tuon hampaiden välistä pääsi joko tyytymätön tai sitten huvittunut tuhahdus. Punertava kolli kurottui Rikkotähden takana kallistamaan päänsä Korppisydämen puoleen, kun Rikkotähti astui edemmäs.
''Vie tieto kansallesi, ettei Surutähdellä ole hätää, vaikkei hän enää palaisikaan'', Veritähti hipaisi suurella ja paksulla hännällään Korppisydämen häntää. Rikkotähti erotti karheat sanat juuri ja juuri, vilkaisten punertavaa kollia lapansa ylitse silmiään siristellen. Miten Veritähti siitä voisi olla niin varma?
''Seuraajani eivät kaadu edes kaksijalkojen kynsissä'', Veritähti lisäsi, kunnes palautti tasapainonsa ja kehonsa takaisin paikalleen, muttei Rikkotähti enää kuullut sitä lausetta.
Rikkotähti seisoi nyt yhden silmänsä tuijotuksen varassa kansojen edessä ja kuunteli miten yön viileähkö tuuli puhalsi aukiota.
''En tiedä, ovatko muut edes huomanneet. Mutta olen puhutellut teitä kaikkia aina vasta Koitähden jälkeen, eikä heitä näy tänä yönä'', Rikkotähti murahti, luoden sivusilmällä katseen jokaiseen päällikköön kulmiensa alta odottavasti, mutta vastausta ei herunut keneltäkään. Rikkotähti oli varma, että metsässä oli levinnyt joitakin juoruja, mutta hän istuutui alas säästääkseen voimiaan, vaikka hän olikin toipunut Kaiun ansiosta ripeästi.
''Myrkkysuo on saanut paljon uusia liittyneitä Yötaivaasta, olemme saaneet uuden parantajaoppilaan, Kylmätaian, sekä useita vahvoja sotureita'', ne olivat kuin muodollisia sanoja vailla kuitenkaan todellista tunnetta. Rikkotähdellä ei ollut aikomustakaan puhutella Jääorkideaa tai tuon perhettä vahvoina sotureina nimeltä. ''Heidän tietojensa mukaisesti Usvajoki hyökkäsi vuorille ja on tuhonnut heidän pesänsä, sekä rikkonut heidän perheensä. Yötaivasta ei ole enää'', Rikkotähti välitti kaikille kansoille tiedon siitä, muttei katsonutkaan kenenkään puoleen. Ei hän syyttänyt edes Usvajoen kissoja siitä, kaikenlisäksi hän kaatoi asian mielellään Tomutähden niskoille, Tuulenkapinallahan olisi vasta oma valtakautensa edessä.
Kauhistuneita ja vihaisia huutoja pelmahti kuitenkin aukiolla ja Usvajoen kissojen kurkuista alkoi kohota murinaa, kun kissat alkoivat huutaa näille.
''Kaiulla on varmasti ollut tarkoituksensa siihenkin-'', Rikkotähti hymähti huvittuneena, räpäyttäen silmiään.
''Olemme myös viime kuuna kohdanneet Imperiumin uuden päällikön, Iltatähden, joka varasti meiltä Teräpennun'', ja sillä lauseella olikin jo Usvajoen aiheuttama Yötaivaan tuho unohdettu ja kissat katselivat nyt pelokkaina ja vihaisina Imperiumin entisiä kissoja. ''Seurasimme hänen pakoyritystään Teräpennun kanssa ja hän kulki aina Saukkoluolaan asti, vaikkakin se on pahoin sortunut ja murusina, siellä kyti edelleen elämää muutamien Imperiumin entisten jäsenten verran. Minulla on kuitenkin helpotukseksenne kerrottavana, että Imperiumin uusi johtaja, Iltatähti on kuollut Teräpennun pelastustehtävämme yhteydessä'', Rikkotähti puhui viileästi, eikä päästänyt mitään tunnetta näkymään itsestään.
Ei Myrkkysuon päällikkö uskonut, että Imperiumin uhka olisi vieläkään ohi, sillä hän oli nähnyt siellä kissoja. Mutta määrä oli kutistunut niin pieneksi, ettei Imperiumista voisi olla mullistavaa hätää enää metsälle ja muille kansoille.
Kissat vaikuttivat kuitenkin uskovan Rikkotähden sanoja, kun he tarkensivat katseitaan Rikkotähden vaurioituneisiin kasvoihin.
''Saarella on riittänyt paljon kalaa, sekä lintuja, hiirenkorva on palvellut meitäkin hyvin. Kansaamme olemme saaneet uusia pentuja, kuten Varpupennun, Salamapennun ja Aamunpennun. Sekä olemme saaneet uusia pyytäjiä Vuoripuumasta ja Häkäkarhusta, ja uusia oppilaitamme ovat nyt: Terätassu, Simpukkatassu, Käärmetassu, Kastetassu, Puolukkatassu ja Syystassu. Myrkkysuo kasvaa ja voi hyvin, emmekä sorru minkään edessä'', Rikkotähti kohotti hivenen leukaansa, nousi sitten jaloilleen ja palasi omalle paikalleen.

//Masi
Belladonnanviilto oli hyvin huomannut, miten kansa saattoi ottaa neutraalisti vastaan varajohtaja muutoksen, muttei kaikki kuitenkaan iloinneet siitä. Hurmelampi oli ollut koko päivän sekä sitä seuranneet tunnit sekä hetket kylmän äreä, ja jopa pettyneen ja vihaisen näköinen. Niin kaikille, mutta etenkin isälleen. Tuon hyväksi ystäväksi lähentynyt Ruutimeri yritti pitää kollille seuraa, mutta Hurmelampi vaikutti nyt siltä, että kaipaisi omaa aikaansa asian suhteen. Kyllä naaras sen ymmärsi, ei Rikkotähti varmasti pelkästään Kielosydämen kuoleman takia alentanut Hurmelampea pyytäjien ruhtinaaksi. Se johtui aivan tämän suhteesta, perheen sekasotkuista. Niin valkean harmaa naaras sen päätteli. Hän oli kiittänyt jokaista iloisesti, joka oli saapunut onnittelemaan häntä, ja jopa myös lämpimästi tervehti ja kiitti Kylmätaikaa. Oli ilo nähdä, että myös entinen Yötaivaan parantajaoppilas oli saanut tunnustusta työstään. Sen, mitä itse soturitar muisti toisesta Yötaivaassa, hän kyllä tiesi, että Kylmätaika pärjäisi. Vaikka johtajana olisikin tuollainen kylmä kivi. Mutta Belladonnanviilto oli itse hyvin ylpeä itsestään, sekä jopa vähän yllättynyt Rikkotähden näinkin yllättyneesti luottamuksesta. Ensin heitä ei oltaisi otettu edes kansaan, varsinkaan Viiltokynnen myös ollessa mukana, mutta nyt Rikkotähti jopa nimitti hänet, entisen yötaivaan kissan sekä luopion, omaksi varajohtajakseen. Naaraan kylmän siniset silmät seurasivat punertavan valkean suuren kollin niskaa, kun tämä johti partiotaan veden yli kohti kokoontumispaikkaa. Belladonnanviilto tunsi ylpeyttä, sekä jopa emonsa lämmintä rohkaisua turkillaan. Hän varmasti olisi ylpeä tyttärestään.

Belladonnanviilto saapui kokoontumispaikalle muun kansan kanssa, ja he olivat myös matkalla ottaneet seurakseen Taivaanliekin kansan. Musta valkea raitainen varajohtaja oli kulkenut Rikkotähden vierellä, ja näin ollen pääsi myös tervehtimään Syystähteä, sekä tämän uutta varajohtajaa Kivijalkaa, joka oli kulkenut oman johtajansa vierellä. Itse soturitar ei kovin perillä ollut kansojen tilanteesta, ottaen huomioon että oli vasta alle kuu sitten liittynyt koko kansaan. Mutta nyt hän pääsisi tutustumaan kissoihin, näyttämään mihin pystyisi. Kaikista tärkeimpänä, näyttämään Paahdekobralle. Saavuttuaan varajohtajien luo puhujankiven juurelle häntä yllätti miten vähän kissoja loppujen lopuksi oli paikalla. Hän tunnisti Myrskyvaahteran hajun vanhemmasta kollista, Aurinkotuulen nummet oranssihtavasta naamapuolesta, sekä lopulta myös pahaenteisen Kuutiikerin tuoksun suurehkosta punertavasta naaraastan. Nämä kissat näyttivät kaikki siltä, että voisivat kynsiä Belladonnanviillon matalaksi. Mutta ei hän antanut sen lannistaa, sillä toivoi, että itsekin näytti siltä että voisi kynsiä toiset matalaksi. Myrkkysuon varajohtaja tervehti jokaista varajohtajaa syvällä pään nyökkäyksellään, ja esitteli itsensä näille. Vastaukseksi hän sai syvän nyökkäyksen Aurinkotuulen kissalta.

“Onnittelut paikastasi Belladonnanviilto. Olen Tulikettu, Aurinkotuulen varajohtaja”, lämpimät sanat toivottivat saarikissan tervetulleeksi joukkoonsa. Hän myös sai hiljaisen tervehdyksen Myrskyvaahteran Seittisiiveltä, sekä vain nyökkäyksen ja tervehdyksen Kuutiikerin kissalta. Tästä enteili joku tutun oloinen kissa, mutta naaras ei saanut päähänsä ketään, joka olisi muistuttanut tätä naarasta. Uusi hän olisi, sen tuo päätteli muidenkin ilmeistä, ja jopa huomasi Kivijalan kasvoilla hämmentyneen(?) tuijotuksen. Belladonnanviilto asettui Kivijalan toiselle puolen istumaan ja lähestyi tämän korvaa hiljaa.

“Tunnetko hänet?” tuo kuiskasi toiselle, olettaen voivansa lähestyä häntä tällaisessa asiassa. Olihan Kivijalka Belladonnanviillolle jo tuttu Yötaivaasta, vaikkei kolli välttämättä arvostanut hänen mainettaan eikä naarasta vain itsenään Yötaivaan tapahtumien kautta. Itse myrkkysuolainen oli kuitenkin surullinen Yötaivaan tuhosta, kuultuaan siitä Kylmätaialta sekä muilta vanhoilta Yötaivaan kissoilta. Oudolta se tuntui, sekä kuulosti, mutta jokaisen taival tulisi joskus päätökseensä. Belladonnanviilto vain tahtoi hieroa uutta paikkaansa Paahdekobran nenään, muttei naaras vaikuttanut olevan kokoontumisessa tänä yönä.

Korppisydän oli erittäin hämmentynyt Paahdekobran tuomasta vastuusta johtaa kansa kokoontumiseen. Ei iki maailmassa olisi nuori naaras uskonut, että vaikka olikin saanut mahdollisuuden pelastaa metsä Imperiumilta, häntä nähtäisiin sen tärkeämpänä kissana kansassa. Mutta ehkä se oli Surutähden silmissä, missä tuon poika oli ainoa hyvän arvoinen kissa kansassaan. Kuitenkin tällä hetkellä oranssin valkea naaras oli erittäin otettu, ja tahtoi osoittaa Paahdekobralle kykynsä. Vihersilmäinen naaras oli poistunut kohteliaan nyökkäyksen kera leiristä pienen partionsa kanssa, ja he matkasivat vauhdikkaasti kohti kokoontumispaikkaa täydenkuun loistaessa jo korkealla taivaalla. Naaraan häntä kipristeli huolesta sekä pelokkuudesta, miten voisi kohota Surutähden sekä Havuhallan arvojen ohi puhumaan kansoille. Mutta Paahdekobra kuin teki hänestä kenraalin täksi yöksi. Hän olisi siihen kykenevä.

Synkkävarjo vyöryi aukiolle viimeisenä juuri ennen kuin Myrskyvaahteran johtaja aloitti kokoontumisen. Korppisydän rivakoin loikin poistui ryhmänsä luota kohoamaan muiden johtajien joukkoon. Naaras katseli jokaista hetkisen tunnistaakseen näiden tuoksut sekä painaen päähänsä näiden nimet, joita olisi kuullut aiempina kokoontumis öinä. Korppisydän vielä kohensi ryhtiään, nuolaisi pörheät rintakarvansa kasaan ja käänsi sitten korvansa kohti puhuvaa johtajaa, joka vaihtua nopeasti Myrskyvaahterasta Usvajokeen. Korppisydän nielaisi katsellessaan päälliköitä, joista tunnisti myös profetian osana olleet Rikkotähden sekä Syystähden. Kaikki johtajat näyttivät niin suurilta sekä ylväiltä, varsinkin Veritähti vielä tyttärensä sekä muiden suurien kissojen ympäröimänä. Oranssin valkea naaras käänsi katseensa käpäliinsä, ja kohotti varovasti toista käpäläänsä, jossa Korppivarjon tekemä koru roikkui hänen käpälässään. Se toi pientä rohkaisua soturittaren mieleen ja hän lopulta kohosi käpälilleen puhuakseen Aurinkotuulen johtajan jälkeen, joka viimeisteli ja asteli takaisin katsahtaen vielä kuitenkin nuorempaan soturiin. Korppisydän hymyili tälle vienosti, ja asteli puhujankiven kärkeen katselemaan kissoja allaan tasaisesti seisoen jokaisella käpälällään häntäänsä keinutellen hieman takanaan.

“Olen Korppisydän, ja olen saapunut Synkkävarjon edustajana puhumaan Havuhallan ollessa kykenemätön itse saapumaan tällä hetkellä”, kissojen jännittyneet katseet kääntyivät uuteen puhujaan, ja Korppisydämen piti nielaista ennen kuin hän pystyi taas kohtaamaan jokaisen mielenkiintoisen katseen. “Kuten Usvajoki kertoi kaksijalkoja on huomattu reviireillä, niitä on huomattu myös Synkkävarjon mailla. Olemme varovasti tarkkailleet heidän menojaan, mutta toistaiseksi he eivät ole aiheuttaneet häiriötä”, Korppisydän päätti puhua suuresti valehdellen, vaikkei heidän ryhmänsä koollaan ainakaan vakuuttanut ehkä sanojen totuuden mukaisuutta muille.

“Havuhalla on käynnistänyt suuret etsintä partiot Surutähden kadottua, jonka takia hän tai muut suurempi arvoiset kissat eivät päässeet tänään puhumaan. Surutähti katosi tehtävällään tutkia kaksijalkojen toimia, ja emme ole varmoja hänen olinpaikastaan. Havuhalla toistaiseksi johtaa kansaa”, hän painoi päätään pienesti, mutta silti rohkea sekä ylpeä pilke silmissään. Ehkä he löytäisivät vielä Surutähden, mutta heiltä kuitenkin alkoi loppua voimavarat pitkäaikaisten partioiden pitämiseen.
“Synkkävarjo kuitenkin voi hyvin ja riistaa on löytynyt reviiriltä erittäin hyvin. Kansamme on muutenkin saamassa pian uusia pentuja, sekä varmasti hyvin pian myös uusia sotureita”, Korppisydän viimeiseksi nyökäytti päätään tyytyväisenä ja perääntyi sitten kiven reunamalta antaakseen tilaa Myrkkysuon suurelle punertavalle kollille.

//Heli

Risatähti oli saanut Tuliketulta toivomansa vastauksen, nyt hän kykeni ymmärtämään sitä, miksi kansalaiset kohtasivat Tiikeripennun kaltaisen kissan niin suurella varauksella. Myös sen, miksi hän ei ollut nähnyt pennun katseessa muruakaan empatiaa tai halua auttaa, enemmänkin etsimässä tekosyitä paeta ongelmia. Päällikkö nyökkäili toisinaan Tuliketulle, ankara ja kuunteleva tuijotus levätessä hänen kasvoillaan. Hänen pitäisi paremmin oppia tuntemaan uuden kansansa kissoja, uusia ystäviään, perhettään.
''Kiitos tästä Tulikettu. Toivottavasti pystyt vielä nauttimaan tästä kokoontumisesta'', Risatähti kuiskasi ja lähetti varapäällikkönsä alas puhujanpaikalta juuri ennen, ennen kuin hänen vuoronsa puhujana osui hänen kohdalleen.
Tuulenkapinan puhuttua, Raadelmatähti tarkkaili jokaista Usvajoen varapäällikön askelta, asentoa ja elettä. Risatähti uskoi, että Myrskyvaahteran päällikkö pyrki johonkin suunnitelmalliseen laskelmointiin, sillä niin painokkaasti nuorukainen arvioi tilannetta. Risatähtikin oli pitänyt hivenen outona Tuulenkapinan suhtautumista, sillä hän ei uskonut, että Tomutähti olisi koskaan halunnut esittää samanlaista kohteliaisuutta. Hyvä, jos sellaista koskaan olisi edes kokoontumisessa kuullut. Mutta ehkä Tuulenkapinan kaltaisissa kissoissa eläisi sellainen toivo paremmasta maailmasta, että oikeastaan asian outous toikin entiselle Hallavarjolaiselle uutta toivoa. Risatähti hymyili pienesti Tuulenkapinalle, kun Aurinkotuulen päällikkö asteli toisen ohitse ottaakseen puhujanpaikan haltuunsa.
Hetkeksi Risatähti huomasi säpsähtävänsä. Kaikkien kissojen joukossa istui sinisilmäinen kolli, jonka kasvoilla loisti suuret je leveät arvet, ja silmissä paloi selvästi tyytymättömyyden viha. Mustavalkea naaras tuijotti hetken tuota kohden totaallisen uppoutuneena, kunnes hän yskähti ja yritti aloittaa kokoontumisen osaltaan, huomattuaan Aurinkotuulen kolmikonkin olevan kuulolla. Mutta palauttaessaan vielä kerran katseensa hahmoa, jonka hän oli ollut tunnistavinaan Ruoskatähdeksi, paikka olikin tyhjä.
''Kaikkien kansojen kissat, minulla on ollut ilo olla päällikkönä Aurinkotuulelle. Kiitän myös Usvajoen antamasta varoituksesta, ja tuen Tuulenkapinan sanoja sillä, että olemme havainneet kaksijalkojen hirviöitä enemmän liikkeellä Harmaallamaalla. Hirviöt ovat olleet muodoiltaan ja kokoluokiltaan tavallisia isompia'', Risatähti naukui kuuluvasti, mutta rauhallisesti. ''Olemme saaneet kansaamme uusia pentuja: Tammipennun ja Mandariinipennun, sekä saaneet nimittää uusia sotureita ja pyytäjiä; Neilikkakorennon, Sadehämärän, myöskin Kobrantassu tullaan kotiin palattuamme nimittämään uudeksi kansamme soturiksi'', Risatähti naukui, Aurinkotuulen kissojen innostuessa kuullessaan lupaavasta, rohkeasta, vaikka häijystä oppilaasta, että tästä oltaisiin pian tekemässä soturi.
Risatähti punnitsi jonkin aikaa, mitä kertoisi kaneista. Saisiko se heidät näyttämään heikoilta muiden silmissä?
''Olemme havainneet osan riistaamme myrkkyttyneen niityillä. Kanit ovat sairaita, niistä ei ole kuitenkaan vakavaa ongelmaa tullut kissoille, mutta mikäli reviiriltämme kulkeutuu muiden kansojen puolille kaneja, en suosittele ketään nappamaan niitä. Pennuille ja vanhimmille kaneista tuleva sairaus voi olla vaarallinen, etenkin nyt kun on näin kuumaa, sillä jatkuva oksentaminen ja kuumeilu saa kehon kuivumaan'', Risatähti naukui ja kuuli heti supinaa lähistöltä.
Joku taisi sanoa, että Risatähti halusi vain kaikki kanit omalle kansalleen. Risatähti ei kuitenkaan ottaisi vastuuta siitä, jos joku kuitenkin kanin nappaisi. Hän olisi ainakin yrittänyt tehdä oikein, Kaikuakin ajatellen. Risatähti halusi olla parempi kissa nyt kuin ennen, ja hän vilkaisi varovasti kohden Syystähteä. Katseli tuon kimaltavaa kilpikonnakuvioista turkkia.
''Kansalaisemme ovat myös olleet entistä kiinnostuneempia aloittamaan myyrien tehtäviä, tunneleiden kaivamista ja olemme yhden vanhoista työtehtävistämme saaneet aloitettua uudelleen'', Risatähti hymyili. Myyrä arvoisia kissoja ei oltu koskaan kunnioitettu tarpeeksi, joten Risatähti halusi tuoda heille kunniaa ja antaa mahdollisuuden muiden kuulla siitä, ettei myyriä oltu koskaan unohdettukaan.
Risatähti nyökkäsi sanojensa päätteeksi, kääntyi palatakseen paikoilleen ja loi katseensa seuraavaan puhujaan, joka oli Risatähdelle tuntematon nuori naaras, mutta Synkkävarjon edustaja. Istuutuessaan paikoilleen Risatähti huokaisi hiljaa itsekseen ja katseli, miten kaukana Syystähti olikaan istumapaikkansa kanssa. Aurinkotuulen päällikkö toivoi voivansa koskettaa toista, jakaa kaiken tämän kanssa, vaikka edes puhua! Mutta samaisella hetkellä hänen silmiinsä pisti Tulikettu, ja hän tunsi jokseenkin olonsa vaikeaksi, ja hän toivoi, ettei kumpikaan naaraista huomannut hänen tuijotuksiaan.
Ruoskatähden näkeminen palasi hänen mieleensä. Mitä jos kolli ei ollut tyytyväinen Risatähteen? Pelko ja turhautuminen kohosivat naaraan sisällä. Hän oli kyllä kadonnut kauas omasta itsestään, Aurinkotuuli ja Tulikettu tuntuivat tuovan naaraasta paljon hyvää esille.

//Heli

Liekkitassu kyhjötti kaiken tapahtuneen jälkeen sivummalla, puiden varjoissa, pienen lätäkön juurella. Hänen tassunsa vapisivat ja silmät olivat yhtä suunniltaan lasittuneen suuriksi kuin hänen turkkinsa oli pörhistynyt tapahtumien myötä. Kuka se oli ollut ja mitä oli tarkalleen tapahtunut? Nuori oppilas sai hiljalleen hengityksensä tasaantumaan, hän tunnisti nyt omat tassunsa, ne käyttäytyivät kuin hänen aivonsa niitä käskivät. Kynnet paljastuivat, valuivat piiloonsa ja puristaminenkin sujui, mutta mikä oli saanut hänet uppoutumaan jonkinlaiseen esi-isän riivaukseen? Mitä varten Liekkitassun olisi pitänyt auttaa Tuulenkapinaa? Liekkitassu ei olisi koskaan osannut nimetä Usvajoen varapäällikköä itse, mutta hän tiesi, että oli tämän kohdannut esi-isien valtakunnassa. Ei Kaiussa, mutta jossakin vastaavassa, jo ennen omaa syntymäänsä. Naaras puristi multaa kynsillään ja sihahti itsekseen. Miksi Kaiku olisi valinnut hänet näin hulluun tehtävään?
Kun oppilas kohotti katseensa edessään olevaan lätäkköön, häntä kohti katsoi ihan vieras kissa. Kissa oli kokenut paljon, ja tämän kasvoilla lepäsi ikuinen tyyneys, tämän turkki kimalsi kuunvalossa lätäkössä ja sai Liekkitassun värähtämään pelosta kauemmas. Hetken ajan Liekkitassu tasasi sydämensä sykettä, ja uskaltautui sitten katsomaan uudelleen, mutta tällä kertaa hän näki pohjattoman raivon täytteisen naaraan, joka irvisti hänelle hampaat irvessä takaisin ja Liekkitassu sähähtäen löi ensin lätäkköä, saadakseen tuon vihaisen liekkiturkkisen kissan pois.
Samassa hänen korviinsa kantautui Savutassun huuto ja tämä havahtui todellisuuteen, katsahtaen lapansa ylitse takaisin kohti aukiota, jossa Tuulenkapina oli puhumassa puhujanpaikalla. Liekkitassu vilkaisi vielä lätäkköön, mutta huomasi itsensä katsomassa takaisin, jopa pelästyneenä. Oppilas nuolaisi karvojaan suoriksi ja veti syvään henkeä, mutta päätti, että mitä tahansa tämä olisikin, hän selvittäisi sen.
Hän kääntyi ja lähti kiireellä Savutassua ja Haukkatassua kohti, tassut liukuen palaten näiden luokse, mutta nyt kasvoillaan se itsevarma ja peräti ylimielinen hymy.
''Puhuin Tuulenkapinan kanssa, mihin ihmeeseen te ängitte itsenne piiloon, etten löytänyt teitä?'', Liekkitassu naukui nenäkkäästi ja istuutui Savutassun viereen huvittunut hymy kasvoillaan. Mutta hänen sydäntään vaivasi se viisaus ja raivo, jotka hän oli kohdannut silmästä silmään lätäköllä. Ehkä se olisikin pala hänen tulevaisuuttaan?
Mutta koska kaikki olot olivat olleet tuttuja kuin muistoja, hän alkoi pelätä, että hän ei ollut se, joka luuli olevansa. Jos ne olivatkin paloja jostakin sellaisesta, jota hän oli joskus ollut? Liekkitassu siristi silmiään, kun hän kuunteli Tuulenkapinaa, tuo ei kuulostanut niin omituiselta enää.

//Masi
Tuulenkapina väräytti jalkaansa kipeästä iskusta, joka yllätti hänet takaapäin. Naaras käänsi kummastuneen vihreän katseensa iskun suuntaan, ja huomasi yllätyksekseen sen saman liekin värisen turkin, jonka hän oli nähnyt Aurinkotuulen kissojen joukossa. Varajohtaja hieman kurtisti kulmiaan ja siristi silmiään katsellessaan nuorta, kuitenkin pitäen lempeän kuvan kasvoillaan. Hän oli hyvin, hyvin tuttu kissa. Mutta mistä? Ei hän eläissään ollut tätä koko kissaa nähnyt, saati tuntenut! Yllättävä oppilasikäisen kissan saapuminen hänen luokseen sai toisen laskemaan varautuneisuutensa ja hän jopa nostatti pienen hymyn kasvoilleen, tervehtien toista ensin pään nyökkäyksellä. Naaras pudisteli päätään toiselle tämän pahoittelusta, ja väänteli käpäläänsä kuin osoittaakseen, että se olisi kunnossa.

“Ei she mi-ään. Ei minua thuo-ainen shatu”, hän tokaisi toiselle hiljaa, ja jäi sitten tuijottamaan oppilasta, kun tämä kertoi tuntevansa hänet jostain. Tuulenkapinan hymy hyytyi silloin ja tämä katseli syvälle naaraan erivärisiin silmiin etsien yhteyttä, mistä toinen tietäisi hänet. Mistä Tuulenkapina tietäisi hänet? Äkkiä hänet pelästytti toisen ote hänen hännästään, ja hieman pelästyneenä naaras huitaisi sen irti tämän käpälästä, kuitenkin osuen sillä samalla oppilasta toiseen silmään. Usvajoen neiti pidätti hengitystään ja luimisti korviaan pelästyneenä, josko olisi satuttanut toista pahemminkin äkkinäisellä liikkeellä. Mutta häntä tervehti erittäin tuttu ääni, joka tuntui kuin unelta.

Karvakaan Tuulenkapinan turkilla ei liikkunut, kun hän tuijotti vain toista silmää auki pitävää nuorta oppilasta, jonka sisimmästä kaikui hyvin tuttu ääni, jonka itse naaras oli tavannut vain unessa. Aika tuntui pysähtyvän heidän välillään, ja vihertävä katse vain porautui Liekkitähdeltä kuulostavaan nuoreen kissaan. Sanat, jotka saapuivat ilmaa nuoremman suusta, saivat Tuulenkapinan turkin kipristymään oudoksestaan, jopa yllättyneenä, ja ehkä hieman pelokkaana. Oliko tämä kissa Liekkitähti? Olisiko hän uudesti syntynyt tällaisena? Vai tahtoiko Unien tähti vain saada häneen yhteyden, nyt tämän samankaltaiselta näyttävän kissan kautta? Hänen sanansa kuitenkin saivat palan kohoamaan Tuulenkapinan kurkkuun. Pala onnea? Äkkiä oppilas tarttui uudestaan varajohtajan häntään, mutta tällä kertaa ei harmaa naaras vetänyt sitä pois. Se sama kosketus, kuin Unienmaailmassa Liekkitähden rinnalla, valtasi hänen kehonsa, ja toisen hiljaiset sanat täyttivät hänen mielensä, kun kaksikko uppoutui täysin omaan maailmaansa, kadottaen muut kissat ympäriltään. Kuin he olisivat poistuneet ihan toiseen maailmaan, jossa olisi vain he kaksi. Hento silitys hänen hännällään sai viimein naaraan räpäyttämään silmiään pariin kertaan, kun lopulta transsi ratkesi, oppilas avasi silmänsä ja päästi hänen hännästään irti pelästyneenä. Liekin värinen oppilas kääntyi oitis kannoillaan, ja ryntäsi kissojen joukkoon, kauas pois hänestä. Tuulenkapina yritti ottaa askelen toisen perään, mutta hänen ajatuksensa sai kääntymään takaisin maku suussa. Tuo lipaisi huuliaan ja maistoi veren kielellään, nielaistessaan sen pahanmakuisen nesteen suustaan. Tuo irvisti puhujienkiven alla, ja lopulta katseli ympärilleen hämmentyneenä. Kissat katselivat innokkaina ylöspäin kohti Raadelmatähteä, joka juuri oli päättänyt puheensa. Tuulenkapina pörhisti niskavillojaan huomatessaan puuttuvansa kiven päältä, ja loikkasikin oitis muiden seuraan pyyhkäistessään vielä kiven päällä suupieltään, johon oli valunut hieman verta. Naaras katseli käpäläänsä hetken epäuskoisena, ennen kuin tervehti muita keveällä pään nyökkäyksellä ottaen sitten paikkansa puhujankiven reunalta. Naaras ei kuitenkaan saanut ajatuksistaan pois sitä kissaa, sitä hetkeä. Liekkitähden ääntä suoraan edessään. Entinen johtaja oli ilmestynyt hänelle toisen kissan kautta, auttanut häntä yhä uudestaan? Hännänpää alkoi kipristellä ilosta hänen takanaan, ja lopulta Tuulenkapina huomasi, miten kissat hiljaa ihmetellen katselivat häntä kiven reunamalla. Tuulenkapina veti keuhkoihinsa ilmaa, ja nielaisten avasi lopulta suunsa.

“Olen shaapunut Ushvajoen puhujakshi tänä yönä”, hänen omat sanansa saivat hänet yllättymään sekä keskeyttämään hetkeksi oman puheensa. Tuo katseli kissoja allaan yhtä hämmästyneenä, kuin ehkä hänet tuntevat kissat katselivat häntä. “Tomutähti päätti jäädä itshe tänään kokoontumishesta nauttimaan ajashtaan perheenshä kanssa. Ushvajoki voi erittäin hyvin, joeshtamme löytyy riisthaa shekä järvi on täynnä kalaa, mitä kakshijalat eivät häädä poish”, hän aloitti ja otti paremman asennon kiven reunalla, katsellessaan ystäviään kaikkien kansojen joukossa. “Tahdon varoittaa kuitenkin jokaishta kakshijaloishta, jotka ovat ottaneet taash reviiriä tarkkailunsha alle. He eivät ehkä käy jokaishen kansan riesakshi, mutta pyydän jokaishta kuitenkin pyshymään varuillaan heidän shuhteen. Emme tiedä, mitä heidän päässhään voi liikkua”, Tuulenkapina lisäsi varoittavasti jokaiselle kansalle.

“Olemme shaaneet uusia shotureita, pyytäjiä shekä oppilaita, joita voimme yhdessä hurrata tänä yönä. Shudenlilja, Unikkojuova shekä Shimpukkaloimu ovat anshainneet shoturinimensä, ja Shavunielusta on tullut uushi pyytäjä!” naaras kajautti ilmoille ja sai etenkin Usvajoen joukosta hurraavia ääniä kunnioittamaan uusia sotureita. “Shaimme tänään myösh uuden oppilaan, Lounatasshun, jonka meshtarina toimii Revontulikukka!” Tuulenkapina lisäsi vielä ja kääntyi sitten katsomaan lempeästi kohti Myrskyvaahteran kissoja.

“Lounatasshu joutui pieneen onnettomuuteen juuri ennen pentutarhashta pääshyään, kun hän oli lähtenyt omille sheikkailuilleen. Onnekshemme kuitenkin nuori pentu löytyi Myrshkyvaahteran rajalta kunnossa, jossha hänet pelashtettiin shoturilakia kunnioittaen turvaan”, Tuulenkapina naukui täynnä uutta voimaa mahdollisuudestaan puhua kaikille. Hän käänsi vihreät silmänsä nyt kohti Raadelmatähteä, silmistään loistaen ilo sekä lempeys. “Ushvajoki on shuuresti kiitollinen Myrshkyvaahteran toiminnashta, emmekä tule unohtamaan heidän kunnioitushtaan shoturilakia kohtaan. Jokaishta pentua tulee auttaa shyntyperästä riippumatta, ja voimmekin avoimeshti tänään kiittää Raadelmatähteä lämpimäshtä avunannoshtaan”, Tuulenkapina hymyili leveästi ja sai vielä Usvajoen kissoilta Lounatassun nimen hurrauksia, ennen kuin harmaa naaras kumarsi päällään poistuessaan uutistensa jälkeen omalle paikalleen Raadelmatähden sekä tyhjän Risatähden paikan väliin. Hänen käpälissään virtasi adrenaliini, sekä suuri innokkuus tästä kaikesta, tästä mahdollisuudesta. >>Kiitos, Liekkitähti!<< hän kohotti katseensa kohti täyttä kuuta ja kehräsi itsekseen ajatukselle, miten voisi elää lähes normaalia elämää kaiken tämän kamaluuden jälkeen.

//Masi
Savutassu huokaisi syvään partion viimein saapuessa kokoontumispaikalle. Se aukeni suurena ja kauniina hänen edessään, ja kaikkien kissojen hajut sekä muodot ja värit saivat hänen päänsä pyörällä. Ihan kuin ensimmäistä päivää ulkona! Matka oli väsyttänyt hieman kokematonta oppilasta, mutta hänen hännänpäänsä jaksoi yhä pyöriä puolelta toiselle innosta soikeana. Suuri hymy kaareutui hänen huulilleen, vaikka lopulta se hyytyi valkean naaraan alkaessa etsiä Liekkitassua, joka oli erkaantunut joukosta.

“Mihin Liekkitassu meni?” Savutassu sihahti Haukkatassulle, jonka vierellä myös Tuulisydän väräytti korviaan, kuitenkin itse ollen tarkkaavaisena katselemassa puolelta toiselle nähdäkseen tuttuja. Savutassun häntä vääntelehti nyt ehkä hieman hermostuneena, miettiessään, mihin äkäinen sisko oli nyt lähtenyt. Hän oli väkisin vääntänyt vihaisen Liekkitassun irti Kobrantassusta, vaikkei heillä ollut mitään tietoa siitä kuka oli heidän makuusijoillaan leikkinyt. Sentään hän saisi nyt aivan uuden, se vanha olikin hieman kämäinen sekä liian ohut. Naaras tuhahti itsekseen ja katseli nyt kissojen valtamerta ympärillään, kun lisää kansojen kissoja alkoi saapua ja lopulta turhautuneetkin äänet alkoivat pohtia, kuka puuttuisi. Lopulta yksi johtajista astui puhujien kiven päällä eteenpäin ja avasi täyden kuun kokoontumisen. Savutassun punainen katse tarrautui tähän mielenkiintoisen väriseen, arpiseen kolliin, ja hän kuunteli korvat tarkkana toista, ennen kuin kykeni tunnistamaan heidän ohi juoksevan Liekkitassun hahmon.

“Liekkitassu!” Savutassu sihahti ja kääntyi oitis Haukkatassun viereltä ympäri suunnaten askelensa vauhdilla sisarensa perään. Hän yritti varoa parhaansa mukaan kissoja ympärillään, mutta lopulta matka oli uuvuttavaa ja naaras oli kadottanut toisen turkin heinikon sekä kissojen sekaan. Savutassu yritti etsiä toista, hakeutui aukion reunamille ja katsoa sen ulkopuolellekin, muttei hän löytänyt toista.

“Liekkitassu!” Savutassu vielä kutsui ennen kuin luimisti korviaan hukatessaan sisarensa kokoontumiseen. Mikä sai tämän karkaamaan paikalta noin? Tämä oli heidän ensimmäinen kokoontumisensa! Siitä piti olla innoissaan ja heidän olisi pitänyt nauttia siitä yhdessä täysin rinnoin...

//Masi
Tulikettu matkasi Risatähden rinnalla kohti kokoontumispaikkaa, kun johtaja oli saapunut yllättäen hänen vierelleen, antaen Tuulisydämen johtaa partiota. Se oli hänestä aivan hyväksyttävää, kunhan myös muu partio pysyisi matkassa, eivätkä he vahingossa jättäisi ketään taakseen. Oranssin naaraan hieman yllätti Risatähden huolestunut puheenaihe, ja violetti silmäinen naaras käänsi silmäpariaan kohtaamaan toisen ehkä vähän huolestuneen katseen. Tiikeripentu kyllä oli yksi riesa aina kettu tapahtumasta lähtien. Muttei naaras ollut koskaan uskonut, että siinä pennussa olisi mitään vikaa.
“Tiikerinpentu oli sisarensa kanssa se pentu, joka pelastettiin kettujen hampaista. Samaiset ketut, jotka aiheuttivat Auringonsirpaleen kuoleman”, naaras tokaisi ja siirsi katsettaan eteenpäin. “He vaikuttivat ihan tavallisilta pennuilta, kukaan ei ollut ihan varma mistä ne olivat tulleet, mutta myöhemmin Leijonalilja arveli niiden tulleen Imperiumista, sen hajun perusteella”, varajohtaja jatkoi ja katsahti kohti johtajaansa. “Leijonalilja joutui Imperiumin kohteeksi sisarensa kanssa, ja he olivat siellä vankeina hetken aikaa”, Tulikettu nielaisin rankan aiheen, joka varmasti painoi vieläkin kansan shamaanin mielialaa.

“Mutta eivät he koskaan näyttäneet olevan mitenkään huono oppisia, tai väärä uskoisia. Ehkä hänessä vain virtaa ärsyttävän kakaran veri, tai hän kaipaa jotain, mitä ei saa, ja sen takia käyttäytyy näin”, suurehko naaras pohti ja väräytti korviaan Risatähdelle, katsahtaessaan taas tähän. Kansa laskeutui nummelta kohti kokoontumispaikkaa, ja Aurinkotuuli liittyi Usvajoen partion seuraan näiden saapuessa yhdessä kokoontumispaikalle Myrskyvaahteran sekä Kuutiikerin seuraan. Tulikettu jäi yhä Risatähden vierelle.

“Uskon kyllä syvällä sisimmässäni, että siitä nuoresta saataisiin vielä hyvä kissa. Mutta jokin hänen käytöksessään jo tällä iällä ei vakuuta jotenkaan. En tiedä mikä se hänessä on, en näe ennakkoluuloja enkä epäile heidän olevan pettureita tai muuta, mutta jokin heissä, tai hänessä, on kyllä mieleenpainuvaa”, naaras pohti vielä hiljaa kulkiessaan ystävänsä vierellä kohti puhujienpaikkaa. “Ehkä häntä on hyvä pitää silmällä, ja antaa hänelle tomera mestari opettamaan hänet tavoille”, nyt Tulikettu vieno hymy huulillaan kohautti lapojaan ja katseli Risatähteä rennosti. Ei hän nähnyt, että Tiikeripennusta tulisi minkäänlainen taakka tai riesa kansalle. Ehkä hänellä oli vain elämän suunta hukassa, tai hän kaipasi jonkinlaista huomiota tai asiaa, jota ei nyt voinut saada.

//Heli//

Vielä katkera Liekkitassu mutisten itsekseen asteli kokoontumiseen. Haukkatassu ja Savutassu olivat joutuneet irroittamaan hänet ja Kobrantassun toisistaan, ettei heiltä kaikilta evättäisi oikeutta osallistua tämän yön kokoontumiseen. Se ei kyllä olisi oikeastaan äreää oppilasta haitannut, hän olisi mieluummin potkinut Kobrantassun naamalta sen naurun ja repinyt korvat päästä, ehkä hännänkin syöttänyt tappajakaneille. Liekkitassu läimäisi kaaressa vihaisena kiven tassunsa edestä, mutta hänen epäonnekseen tai kohtalokseen se kolahti edempänä kohti puhujankiveä matkannutta kissaa jalkaan. Liekkitassu säpsähti, kun tunnisti Tuulenkapinan kummastuneen katseen kohtaavan hänet. Liekkitassu painoi korviaan alas, mutta jäikin tuijottamaan hetkeksi kuin lumoutuneena Usvajoen varapäällikköä.
Hänelle tuli heti tunne, että hän tunsi tuon kissan. Muttei tiennyt, miten hän voisi tuntea toisen kansan kissan niin hyvin. Ihan kuin hän olisi puhunut lämpimästi ennen toisen kanssa, kuullut tämän tarinan ja jakanut paloja omastaan. Naaras tunsi selittämätöntä yhteyttä Tuulenkapinaan ja häkeltyneenä hän nielaisi ja nopeasti askelsi tämän luokse.
''Ei ollut tarkoitus iskeä sinua kivellä'', Liekkitassu heilautti korviaan. ''Se tuota, lipesi käpälästäni'', oppilas naukui, mutta tuijotti edelleen toista uteliaana silmiin.
''Minä tunnen sinut jostakin'', oppilaan pieni ja nuori ääni kuiskasi, eikä Liekkitassu sanonut sitä omasta tahdostaan, se oli voimakas tunne, joka kumpusi sydämestä asti. Tuulenkapinakin katseli häntä (?).
Liekkitassu kurottui tarttumaan Tuulenkapinan häntään varovasti ja Tuulenkapina heilautti häntänsä vapaaksi yllättyneenä, jolloin häntä sai Liekkitassun punertavan silmän ummistumaan, kun häntä osui siihen.
''Sinusta on kasvanut vahva neiti, Tuulenkapina'', Liekkitassu kuiskasi nyt vanhalla ja viisaalla äänellä, pidellen nyt istuen toista silmäänsä tassullaan, kun sitä kirveli toisen hännän iskusta. Liekkitassu ei kokenut asettavansa suuhunsa niitäkään sanoja, hän tunsi, miten hän kadotti itsensä ja aamuisen ärtymyksensä. Hänestä tuntui kuin joku toinen puhuisi hänen kehonsa välityksellä. ''Olet kokenut paljon ja tänään on sinun aikasi saada pala onnea, jonka aiemmin olen sinulle luvannut. Olet kulkenut pitkän matkan, ja sinulla on edessäsi kimaltavia päiviä Usvajoen päällikkönä'', Liekkitassun sisimmästä pulppuava entisen Jokiklaanin päällikön ääni jatkoi ja komensi Liekkitassua tarttumaan Tuulenkapinan häntään uudelleen.
Hetken ajan Unientähtien valtakunnassa koettu yhteinen hetki sai ympäristön kimaltamaan muistona, se väreili ympärillä ja Liekkitassu pelästyi sitä itsekin, mutta hänet pakottava voima piti hänen vanhan ja jäykän kehonsa aloillaan, ilman ilmeenkään värähdystä.
Jostakin muodostui hymy Liekkitassun kasvoille, kun tämä silitti Tuulenkapinan häntää.
''Puhu tänä yönä hyvin, kansasi tarvitsee viisaita sanojasi, joita olet joutunut pitkään säästelemään kielesi takia'', Liekkitähden ääni jatkoi pehmeästi Tuulenkapinalle, Liekkitassu tunsi vanhemman kissan varjoissa voimakasta empatiaa ja halua auttaa mahdollista Usvajoen perijää. Liekkitassu taisteli pelokkaana vastaan, mutta turhaan. Kuka hänet yritti vallata?
Mutta vain murto-osa sen jälkeen, Liekkitassu oli vapaa, kun hän sai kirvelevän silmänsä auki ja hän sai repäistyä itsensä irti esi-isästä. Hän heitti Tuulenkapinan hännän pois tassuistaan ja silmät kauhusta selällään hän kääntyi ympäri ja juoksi niin nopeasti pois kuin koskaan jaksoi juosta, Tuulenkapinan jäädessä hänen taakseen katsomaan ja maistaessaan suussaan veren, kun hänen kielensä oli parantunut, kasvanut takaisin kuin taian iskusta (?).

//Kaikki kansat paikalla//

Raadelmatähti kuunteli muutamien kissojen valittavia ja turhautuneita ääniä siitä, ettei Synkkävarjon kissat olleet saapuneet. Myrskyvaahteran kollikin oli jo valmis aloittamaan kokoontumisen ilman kyseistä kansaa, mutta pian hiljainen, mutta ripeä tassujen askellus kantautui aukiolle, kissojen kohotellessa uteliaina päitään. Synkkävarjon kissat laskeutuivat vauhdikkaasti alas kohden aukiolla olevia kissoja, mutta monien yllätykseksi kissoja ei johtanut Surutähti, ei edes Havuhalla tai Haihammas. Raadelmatähti räpytteli omiakin silmiään ja vilkaisi uteliaana muiden päälliköiden kasvoja, huomaten jonkinlaisen pettymyksen käväisevän Veritähden kasvoilla, vaikkei kolli koskaan ollutkaan vaikuttanut erityisesti pitävän Surutähdestä.
Nuorehko kissa kuitenkin loikki heti päälliköiden luokse ja Raadelmatähdelle tuo naaras oli täysin tuntematon, mutta Syystähti räpytteli myöskin silmiään, kun naaras tunnisti nuorukaisen Synkkävarjon kissojen kärjessä. Nyt kaikki kansat olivat koossa.
Tomutähteä ei näkynyt aukiolla ja Risatähtikin näytti edelleen puhuvan varapäällikkönsä kanssa, mutta Aurinkotuulen päällikkö nyppi varapäällikkönsä mukanaan puhujanpaikalle, ja kaksikko jatkoi hiljaista keskustelua keskenään siten. Usvajoen edustaja ei ollut noussut ylös, mutta Raadelmatähti uskoi sen tarkoittavan sitä, että Usvajoella voisi olla jokin yllätys, joten hän hymähtäen astui eteenpäin.
''Hyvää iltaa kaikkien kansojen kissat. Aloittakamme kansojen rauhanomainen ja yhteinen kokoontuminen'', Raadelmatähti puhutteli selkeällä ja kuuluvalla äänellä kissoja, joiden päät ja korvat kääntyivät häntä kohden uteliaina.
''Myrskyvaahtera voi todella hyvin monien kuiden jälkeen. Olemme kestäneet useita kuita Imperiumin piinaa, sekä Huurrehaamun kostoretkiä, ja viimeinkin voimme sanoa voivamme nauttia rauhasta, hyvästä hiirenkorvan ajan tuomasta riistasta ja syntyneistä pentueistamme. Menetimme monta urheaa ja rohkeaa soturiamme Huurrehaamun hyökätessä uudelleen Imperiumin vahvistamana keskuuteemme, mutta hänet on nyt kukistettu ja toivoimme myös muiden kansojen tekevän samoin kaikille niille kissoille, joilla on palavaa uskollisuutta Imperiumia kohtaan'', Raadelmatähti jämäkästi naukui, Kuurasuden ja monien muiden luodessa oudoksuvia ja jopa ärtyneitä katseita kolliin.
''En tarkoita sillä sitä, ettei kukaan kissa voi muuttua, kannustan kaikkia mieluummin tietysti siihen, että saamme tuettua entisille Imperiumin liittolaisille ja jäsenille uuden elämän. Mutta ollaan varovaisia, emmehän halua, että se kaikki alkaa uudelleen?'', Raadelmatähti kohotti toista kulmaansa hymyillen, Kuurasuden mietteliäänä siristäessään silmiään, Rikkotähden tyynesti nyökäten Myrskyvaahteran päällikölle.
''Haluankin lopuksi kertoa kaikkien uusien pentujemme nimet, jotka ovat kansaamme suotu syntymään. Usvapolku synnytti kolme tervettä pentua; Huurrepennun, Kuurapennun ja Huurrepennun. Liekkiloimu ja Saniaismeri saivat pennuikseen Viherpennun ja Toivonpennun. Pilvenlumo synnytti ennen jäätyään mäyrän hampaisiin Kilpikonnapennun ja Tulipennun. Myöskin tänä aamuna Pikkusaukko siirtyi pentutarhalle, hänen odottaessaan Pelonlohdun pentuja'', Raadelmatähti hymyili, kissojen ihastellessa Myrskyvaahteran suurta pentukatrasta. Raadelmatähti nyökkäsi sanojensa päätteeksi ja astui sitten taaksepäin, kietoen pitkän häntänsä tassujensa päälle ja tehden tilaa Usvajoen edustajalle, jota ei puhujanpaikalla vielä näkynyt.

//Kokoontumiseen saapuvat Myrkkysuo & Taivaanliekki //
Kaikki paikalla olijat: Myrskyvaahtera, Usvajoki, Aurinkotuuli, Myrkkysuo, Kuutiikeri, Taivaanliekki

Rikkotähti oli johtanut kissoja tällä kertaa kuuman päivän seurauksena uimaan suoraa päätä kokoontumispaikalle. Kissat olivat olleet tästä mielissään, sillä kuumuudessa istuminen kokoontumisessa olisi ikävää paksuilla turkeilla ja sen kastaminen auttaisi jaksamaan paremmin. Kun Rikkotähti Belladonnaviillon rinnalta kohosi rannalla törmän ylitse, hän kuulikin jo toisen kansan olevan saapumassa myös. Hän tunnisti Taivaanliekin kissat, mutta kääntyi hetkeksi ympäri auttamaan varapäällikön kanssa kaikki törmän ylitse, mikäli kissat tarvitsisivat apua.
Myrkkysuon päällikkö lähti askeltamaan oman ryhmänsä kanssa Taivaanliekin kissojen perässä kohti kokoontumispaikkaa, Syystähden ja hänen vaihtaessa kohteliaita ja arvokkaita nyökkäyksiä tervehdykseksi. Rikkotähti ei antanut ohjeita omille kissoilleen, vaan antoi kaikille merkin hajaantua, kun he pääsivät kokoontumisen aukiolle.
Syystähden vierellä Rikkotähti kulki Taivaanliekin päällikön kanssa samaa matkaa puhujanpaikalle, huomaten samalla, että Risatähti jutteli vielä varapäällikkönsä kanssa ja ettei Usvajoen Tomutähteä näkynyt. Kuurasusi istui isänsä Veritähden vierellä ja tervehti saapuvia päälliköitä kohtelialla nyökkäyksellä, mutta viileillä silmillä, kun taas Veritähti virnisti Syystähdelle ja Rikkotähdelle.
Raadelmatähti puhdisti pitkiä kynsiään, eikä ollut huomaavinaan Myrkkysuon ja Taivaanliekin saapumista.
''Synkkävarjo ei ole vielä saapunut?'', Veritähti yllättäen murahti ja loi sellaisen katseen Rikkotähteen ja Syystähteen, että nämä voisivat vastata hänelle, mikäli nämä olisivat nähneet Surutähden ja Synkkävarjon kissat.
''Emme nähneet heitä, järvi oli rauhallinen, joten näimme hyvin kyllä Taivaanliekin kissojen tulon. Mutta Synkkävarjon reviiri oli hiljainen'', Rikkotähti vastasi ripeästi isoisälleen, antaen Syystähdelle halutessaan mahdollisuuden tarkentaa, sillä tämä olisi kulkenut kuitenkin maaperällä.
Veritähti tuhahti itsekseen ja uppoutui ajatuksiinsa nuoremman vastauksen jälkeen.

//Masi & Aurinkotuuli
Tuulenkapina juoksi järven vierellä partionsa kärjessä kohti kokoontumispaikkaa. Käpälien tasainen rummutus maassa sekä tuulen tunne turkilla sai uudenlaista energiaa naaraan käpäliin, vaikka väsymys oli alkanut painaa hänen lapojaan jo. Ilta oli kuitenkin omituisen viileä vaikka ukkonen rysähteli koko ajan jossain kauempana. Se ajatus suurista välkähdyksistä taivaalla halki kokoontumisen yön, toi jonkinlaista mielenkiintoa, vaikka kuitenkin kova ukkonen voisi vielä koitua kokoontumisen pääteeksi, tai vähintään kissojen epämukavaan kasteluun. Vaikkei Usvajoki välittänytkään turkkinsa kastelusta, muut kansat voisivat olla entistä ärtyneempiä sen myötä. Vieno hymy kävi tämän huulilla, ja Tuulenkapina katsahti vierellään juoksevaan Riitasointuun, ennen kuin partio alkoi hidastaa vauhtiaan. Varajohtaja oli huomannut nummelta laskeutuvan partion hieman heidän edellään, ja tuo ajatteli, jos he matkaisivat yhdessä Aurinkotuulen kanssa kokoontumiseen. Se voisi olla mukavaa, oli tämä aselevon sekä rauhan yö. Partio saavutti nummen rinteen ja pian sieltä vyöryi myös Aurinkotuulen partio, kärjessään Risatähti. Tuulenkapina heilautti häntäänsä näille merkiksi ystävällisestä tervehdyksestä, ja partio hidasti vauhtiaan kohtaamaan toisen. Naaras ei uskaltanut kovin lähellä toisia astella, mutta pitivät kuitenkin ystävällisen välin odotellessaan toisen reaktiota kohtaamiseen. Tuulenkapinan katse kävi samalla läpi Aurinkotuulen kissoja, joiden joukossa hän huomasi terävän oranssin keltaisen turkin. Hän ei saanut tuon kasvoja näkyviin muiden joukosta, mutta turkin väri sai hänet kuitenkin varuilleen. Jokin tässä turkissa olisi tuttuakin, vaikkei naaras ollut koskaan sitä kissaa nähnyt, tai tavannut missään.

//Kokoontumiseen lähteminen, paikalla ovat Myrskyvaahtera & Kuutiikeri//

Raadelmatähti lähti johtamaan Myrskyvaahteran kissoja kohti kokoontumista, samalla kun ukkonen jyrähteli kaukaisuudessa. Kissat olivat ehtineet vielä levätä ja syödä ennen lähtöä, vaikkakin Raadelmatähti oli halunnut pitää ylimääräisiä partioita liikkeessä, sillä hänen luottamuksensa Usvajoen kissoja kohtaan oli hyvin matalalla Lounapennun jälkeen. Keitä he luulivat oikein olevansa? Raadelmatähteä puistatti vieläkin, samalla kun hän loikkasi kaatuneen puun ylitse ja kaarsi ryhmän kärjessä kohden kokoontumispaikkaa, joka oli aikoinaan vanhasta saaresta vaihtanut paikkaansa Saukkoluolan lähistölle.
Raadelmatähti yritti nykyään lähteä ajoissa liikkeelle, ennen he olivat olleet niin lyhyen matkan päässä, mutta nyt he joutuivat kiertämään järveä pidempään. He ohittivat järven tuntumassa Synkkävarjon, mutta toistaiseksi ei matkaan lähtijöitä ollut haistettavissa, sen sijaan noen mustaama maa sai päällikönkin hämmentyneeksi. Jotain oli selvästi tapahtunut Synkkävarjossa, eikä muukaan partio voinut olla sitä huomaamatta.
Lopulta he pääsivät kokoontumispaikalle, jossa jo Kuutiikeri odotteli muiden kansojen saapumista. Raadelmatähti pisti heti merkille, että Kuutiikerin päällikönpaikalla, puhujanpaikalla istui Kuurasusi, joka rauhallisinmielin katseli pitkin aukiota. Kuutiikerin kissoihin Raadelmatähdellä oli omat ennakkoluulonsa, mutta hän loikkasi toisen päällikön rinnalle ja tervehti reippaasti naarasta, joka viileällä katseella kuittasi sen. Arpinaamainen kolli istuutui aloilleen ja katseli, miten rauhallisin askelin Veritähti otti viimeisen äänen paikkansa kivellä.

Yleiset säännöt pisteytyksessä:
• Yhdestä roolista saa aina 1ap. Aktiivisuuspisteet kerääntyvät pelaajalle, ei pelihahmoille, vaikka pelaen niitä kerätäänkin.
• Palkinnoilla tai kuukauden titteleillä voi saada käyttöönsä suurempia kp tai ap määriä.
• Kaikki roolit kokoontumisissa ovat 10kp


Masi: +33ap +120kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp tarinoissa ja rooleissa käytössä.
• +5ap lisä kaikkiin rooleihin ja tarinoihin
• Pääsiäiskissan palkinto: Kuukaudeksi 5ap -bonus
• Pääsiäiskissan palkinto: Kuukaudeksi 10kp -bonus
+ Sitrusvarjo, Synkkävarjon parantajaoppilas +40kp +10ap +1ap
+ Hiirenpolku, Myrskyvaahteran parantaja +40kp +10ap +1ap
+ Taimiorava, Usvajoen parantaja +40kp +10ap +1ap


Heli: +66ap +277kp
• Kokemuspisteiden pelaajapalkinto +20kp tarinoissa ja rooleissa käytössä.
• +5ap lisä kaikkiin rooleihin
• Pääsiäiskissan palkinto: Kuukaudeksi 5ap -bonus
• Pääsiäiskissan palkinto: Kuukaudeksi 10kp -bonus
+ Iltatähti, Imperiumin päällikkö +77kp +10ap +1ap
+ Kylmätaika, Myrkkysuon parantajaoppilas +40kp +10ap +1ap
+ Leijonalilja, Aurinkotuulen parantaja +120kp + 30ap +3ap
+ Kanjonivuokko, Taivaanliekin parantaja +40kp +10ap +1ap


Jake +6ap +32kp
• Pääsiäiskissan palkinto: Kuukaudeksi 5ap -bonus
• Pääsiäiskissan palkinto: Kuukaudeksi 10kp -bonus
+ Martti, Kotikisu +32kp +5ap +1ap


Aaduska: +3ap +30kp
+ Koivumyrsky, Aurinkotuulen parantajaoppilas +30kp+3ap