Luonne & Ulkonäkö

Sakaalikuu on hyvin rauhallinen sekä pohjimmiltaan ahkera kolli. Hän on saanut vanhemmiltaan korkean työmoraalin, nauttien työnteosta sekä mielellään ottaen tehtävää, jolla voi parantaa omaa kuvaansa kansassa sekä tehdä parhaansa. Hän nauttii kylläisyyden tunteesta, tehden parhaansa niin nautinnon, ravinnon kuin lämmönkin eteen. Hän pitää erilaisista ja uusista tehtävistä, saada kiertää reviiriä ja saalistaa, tuoda oman kortensa kekoon. Hän vaikka tietää ja tiedostaa oman epäonnisen luonteensa, hän täten tahtoo tehdä parhaansa, jotta voisi korjata oman epäkohtansa. Vaikkei hän sellaista valinnutkaan, vanhemmat ovat luoneet hänelle ja sisarelleen vaikeamman polun kuin olisi koskaan tarvinnut olla. 
Sakaalikuu rakastaa perhettään, omia vanhempiaan sekä sisariaan, vaikka elämä onkin näiden myötä hankalaa. Vanhemmat olivat parantajia, jonka takia epäonnen kirous on nyt pentujen yllä, mutta hän silti rakasti näitä koko sydämestään nuorukaisena. Eikä vieläkään ajatukset ole jättäneet jo nyt kuolleita vanhempia taa. Sakaalikuu tekee parhaansa voidakseen suojella sisartaan Maitomerta, eikä tahdo nähdä tämän kärsivän yhtään sen enempää kuin on tarve. Vaikka Sakaalikuu tahtoisikin saada kumppanin, pentujakin kenties, ei hän uskalla ottaa lähelleen kissaa, joka voi kärsiä hänen epäonnisesta kohtalostaan. Hänellä olisi tunteita mitä jakaa eteenpäin paljonkin, mutta tuota suoraan sanoen pelottaa, mitä tulevasta voisi tulla hänen epäonnisen turkkinsa kanssa. Sakaalikuu uskoo kyllä itseensä, omiin kykyihinsä ja vahvuuksiinsa, muttei usko voivansa tuoda paljoa hyvää kansalle, läheisilleen, rakkailleen. Kohtalo on puhunut ja päättänyt hänen tiensä. Ja vaikka kuinka hän tahtoisikin parantaa itsensä, parantaa kohtalonsa, ei hän tiedä voiko mikään olla koskaan tarpeeksi. Hänen iänikuinen tavoitteensa tulee kuitenkin olemaan puhdistaa oma turkkinsa, näyttää, että on paljon enemmän kuin vain epäonninen kissa.
Vihaa Sakaalikuu ei kovin pitkään pidä yllä, hän mieluummin puhuu asiat suoraan ja siinä tilanteessa puhdistaen välit välittömästi. Ei hän niinkään helposti suutu, voi ottaa itseensä voi loukkaantua, mutta ei usein nosta vihaa helposti. Jos jokin uhkaa hänen sisartaan, sitten viha voi leimahtaa varoittamatta, muttei hän ulkopuolisesti ole ollenkaan vihainen tai aggressiivinen kissa. Hyvin lämminhenkinen, utelias sekä todella ahkera. Kolli nauttii viettää aikaa pienten pentujen kanssa, ja toivookin oppilaita voidakseen näyttää olevansa kykenevä, ja nähdä miten nuorukaiset kasvata hyviksi ja vahvoiksi sotureiksi.

Sakaalikuu omistaa emonsa keltaisen turkin, josta löytyy isältä peritty punaisia raitoja. Hän on kookas, mutt solakka kolli, tuuhealla turkilla sekä pitkillä jaloilla. Tuon karva on emolta ja isältä molemmilta perittyä tuuheaa, mutta aika vedenkestävää. Pitkän ajan jälkeen turkista tulee paksu ja painava, mutta se kestää pientä nopeaa uimista aika hyvin. Tämän keltaisen sävyttisellä peitteelle seikkailee punaisia tiikeriraitoja pitkin turkkia. Päästä niskaan, selkään sekä vatsaan ja häntään sekä tassuihinsa asti. Tuon hännänpää on kaikista tuuhein osa hänen karvaansa, ja onkin hyvin pehmeä sekä lämmin. Jaloissa on hieman punertavaa raitaa, mutta tassut ovat puhtaan keltaiset. Hänen kyntensä ovat puolipitkät ja polkuanturat tumman ruskeat. 
Kollin nenänpää on myös tumman ruskea, kuten polkuanturatkin. Hänen kasvonsa ovat suhteellisen pyöreät, mutta hän omistaa suipohkon nenän. Poskissa on tuuheaa karvaa kuten isälläänkin. Punaisia raitoja menee hänen otsallaan, silmien ympärillä sekä poskissa, leuan alle tai kaulaan ei lähes tulkoon tule ollenkaan raitaa. Sakaalikuun silmät ovat perityt kummaltakin vanhemmalta, vasen silmä violetti ja oikea silmä punainen. Hänen katseensa on aina terävä sekä tarkkaileva, josta heijastuu suhteellisen hyvin tunteet.