Kuu on monen kärsimyksen ja vastoinkäymisen takoma naaras, jonka ei ehkä kaiken järjen mukaisesti kuuluisi seistä yhtä vankasti ja ylpeästi omilla tassuillaan. Ylpeys onkin yksi suuri asia, jonka kanssa naaras kamppailee, hänen ollessa hyvin vahvatahtoinen, ja tarvittaessa itseppäinen itselleen tärkeistä asioista, ollen haluamaton palaamaan aikaan, jolloin hänellä ei ollut omaa tahtoa tai oikeutta mielipiteeseen, eikä hän koskaan voisi olla henkilön kanssa, joka ei kunnioittaisi tätä osaa hänessä tai yrittäisi muuttaa sitä. Hän onkin hyvin itsevarma päätöksissään, tietäen, että jos hän rupeaa epäröimään tärkeissä asioissa, muutkin epäröisivät niissä. Osa tästä johtuu myös siitä, että Kuukäpälä oli päällikkönä pitkään, ja hän on tottunut siihen, että hänen päätöksensä ja se miten hän esittelee itsensä maailmalle vaikuttaa kaikkeen muuhun. Hän myös varmistaa, että kumpikin, hänen kumppaninsa ja tämän varapäällikkö, voivat hyvin, ja piilottaa näiden ”heikot hetket” klaanilta, uskoen päällikön olevan enemmän myytti kuin oikea henkilö monelle, ja näiden luottavan heillä kaiken olevan kunnossa ja kontrollissa. Ollessaan yksin hänen mielipiteensä hänsestä itsestään onkin epävarmempi ja jopa negatiivinen, hänen pitäessä niin tiiviisti muista huolta ja muita kasassa, ettei hän aina ole varma omasta identiteetistään ja arvostaan, vaikka julkisesti vaatiikin tietyn tason kunnioitusta saavutuksistaan. Vaikka se ei aina ole niin näkyvää, hän osittain pelkää, että jokupäivä joku näkee hänet yhtä arvottomana kuin hän näkee itsensä, ja hänen omat itsetunto-ongelmat ja persoonallisuutensa saa muut hänen ympätillään hylkäämään hänet. Hän ei siedä virheitä itseltään, kokien täydellisyyden itsensä kohdalla tarpeelliseksi ja tuntien olevansa riittämätön niill e joista hän välittää. Hän on hyvin ristiriitainen hahmo, ollen itsevarma, mutta samalla inhoten itseään, looginen optimisti jolla on taipumus melankoliaan, impulsiivinen pohdiskelija; on kuin hän ei olisi varma mitä hänen kuuluisi olla, ja mistä hän on aloittanut. Hän pitää itseään hellyydestä huolimatta etäisenä, peläten menettävänsä ne joista välittää. Veritähti, Taskuruoho, Kuurasusi, Jääruusu, ja lukuinen lista niistä jotka hän on jo menettänyt. Koska nämä ovat ne henkilöt, varsinkin kumppani ja pentu, joiden takia Kuukäpälä vieläkin taistelee ja pyristelee omaa mielenterveyttään vastaan. Hän inhoaa menettää niitä, joita hänen kuuluisi pitää turvassa, mutta hän osaa silti sen jälkeen vielä toimia funktionaalisesti. Jonkun menettäminen, jonka kanssa hän on intiimisti, tai hyvin läheinen, on jotakin jonka kanssa hän osaisi, tai haluaisi elää enään kertaakaan, ja hän tietää sen. Ja se pelottaa häntä enemmän kuin mikään muu. Joillekkin tämä ehkä tekisi heistä omistushaluisia ja takertuvaisia, mutta Kuu yrittää aina ensimmäisenä eristää itsensä henkilöiltä, joilla on uhka muodostua tärkeiksi, ja epäonnistuen surkeasti, tarviten/ haluten muiden luomaa turvan tuntua. Riitelyssä huudon sijaan Kuu muuttuu kylmäksi ja loogiseksi ja sulkee itsensä tilanteesta, joka lisää hänen kylmän oloista persoonaansa joidenkin silmissä. Tästä huolimatta Kuu saattaa turhaantua helposti, varsinkin jos joku ei ymmärrä hänen kantaansa asioissa ja yrittää neuvoa häntä oman mielenterveytensä, asemansa tai kasvatuksensa ja suhteensa suhteen, joka saattaa tehdä hänestä hieman passiivisagressiivisen hänen yrittäessä samalla rauhoitella tilannetta.
Kuukäpälä miettii usein asiat päänsä sisällä läpi, ennen kuin paljastaa mitään ulkomaailmalle, ennen kuin hän on päätynyt jonkunlaiseen päätökseen ja päättänyt toimia sen mukaisesti. Vaikka hän onkin hyvä luomaan avoimia ilmapiirejä lempeällä aurallaan, hän on hyvin varovainen siitä, mitä muille paljastaa, ja miten puhuu muille, varsinkin tuntemattomille. Rakkaimmilleen Kuu on taas suorasanainen, eikä siedäkiertelyä, tehden sitä tarpeeksi muiden päälliköiden ja vaikutusvaltaisten kanssa, ja vaikka hän ei haluakkaan satuttaa ketään sanoillaan, joskus muiden pitää kuulla suoraan joltakulta totuus, eikä Kuulla ole pahempia ongelmia olla se henkilö. Ja vaikka Kuu onkin varovainen metodeissaan, sitä ei pitäisi erehtyä luulemaan pelkuruudeksi, Kuukäpälän ollessa lempeydestä huolimatta yllättävän armoton taisteluissa, osittain johtuen hänen väkivaltaisesta taustastaan, osittain siitä, että taistelu on taistelu, eikä hänellä ole varaa arvuutella tai epäröidä.Hän ei niinkään pidä väkivallasta, tai riitelystä, mutta ei ole pacifisti eikä kaita taistelua, jos kokee sen tarpeellisena. Hänellä ei ole ongelmia tappaa pakkotilanteessa, mutta ei yleensä käytä suoraa voimaa, tietäen itsensä fyysisesti heikommaksi kuin usea muu. Hän kuitenkin hyökkää epäröimättä vihollistensa heikkoihin kohtiin, joten vaikka se ei olisikaan tarpeeksi heti tappamaan heitä, se voi olla tarpeeksi nopeajalkaiselle ja sulavaliikkeiselle Kuukäpälälle joko hyökätä uudelleen, tai siirtyen seuraavaan ja jättäen hankalamman vihollisen heikentyneenä jollekulle vahvemmalle. Vaikka Kuukäpälä on hyvin pohdiskeleva, hän on myös yllättävän impulsiivinen, Hän osaa olla impulsiivinen, hyvinkin, aloittaessa suhteen Veritähden kanssa, klaaneista lähtö, Päiväntähden auttaminen, päätös pentujen pitämisestä hänen mahdottomasta tilastaan pentujen saamista kohtaan huolimatta, Puumatähti – kaikilla oli mahdollisuus päätyä katastrofaalisesti, mutta Kuukäpälä ei ajattele asioita tällä tavalla. Hän tekee impulsiivisia päätöksiä hetkessä, jos ne tuntuvat hänestä hyvältä, ja hänen mielensä olevan kuitenkin enemmän varovaisen optimistinen tilanteesta huolimatta, vaikka itse kuvailisikin itseään realistisena. Hän kuitenkin aidosti haluaa uskoa hyviin asioihin, ja että niitä tapahtuu ja voi tapahtua hänelle ja niille joista välittää.


Hän haluaisi ajatella itseään loogikkona, mutta todellisuudessa hänen rauhallisuuttaan ja omanlaista viisauttaan huolimatta, hän on enemmän tunteidensa vietävänä, ja luottaa vaistoihinsa enemmän kuin mihinkään muuhun. Hänellä on myös hetkiä, jolloin ”päällikköaivo” tulee esiin, jolloin hän on hyvin keskittynyt ja määrätietoinen yhdestä asiasta, ja antaa loogisen puolen raivata tietä, jolloin hän vaikuttaa hyvin kylmältä ja laskelmoivalta, joka voi johtaa erimielisyyksiin muiden kanssa. Kuten Kolibriunelman ja Valkeatähden (enemmän Kolibriunelma, kollin hyväksyessä hänen tekonsa), hänen ollessa hyvin kiintynyt varapäällikköönsä, mutta vaihtaen tämän kuitenkin ja aiheuttaen näin ikuisen kinan hänen ja Kolibriunelman ja osittain myös tämän perheen välille, koska antoi päällikköpuolensa hallita. Näinä hetkinä hän voi olla maltillisella, tyynellä tavalla hyvin säälimätön ja periksiantamaton. Hän on Järjestelmällinen ja huolellinen, ja jopa hänen huolettomuutensa näinä aioina on enemmän siistiä kuin mitään, joka ikinä todella kuvastaisi sekasotkua. Mikään vähemmän kertoo vain hänen omasta huonosta mielentilastaan, jos joku on oikeasti sekaisin, eikä sitä järjesstelmällistä kaaosta, joka sen pitäisi olla. Hän on myötätuntoinen muiden ahdingolle, mutta ei ole sokea violle, ja hänen hyväntahtoisuudellaankin on realistisuuden rajat.


Hän on hyvin ristiriitainen hahmo, riippuen kenen kanssa on, ja onkin eräänlainen kameleontti persoona. Parhaiten hänestä jää kuitenkin mieleen varmaan lempeys, ja pinnan alla kupliva syvä surumielisyys. Hänellä on paha tapa aliarvioida itseään, vaikka tietää kykenevänsä paljoon. Hänen ensimmäinen reaktio kun hän tietää jonkun ajattelevan hänestä korkeasti, on kuinka nopeasti he tulevat pettymään häneen. Asiaa ei auta se, että persoona, jonka Kuukäpälä on itsestään luonut, on ylimaalisen avulias, aina lempeä, eikä menetä malttiaan. Hänellä on aina vastaukset ja hän tietää aina mitä tehdä, ja kun ne langat katkeavat, eikä hänellä ole sitä kontrollia tilanteessa, jota hän niin epätoivoisesti tarvitsee, se hämmentää ja turhauttaa häntä. Hän ahdistuu, ja sisällä velloo, mutta ulkoa hän on yhä yhtä rauhallinen kuin lammen pinta. Hänellä pitää olla totaalinen kontrolli tilanteissa joissa hän on, silloinkin kun hänellä ei ole sitä, ja rauhallisesti käyttää auktoriteettiaan käsittelemään henkilöitä ja intensiivisiä tilanteita. Ja vaikka taito onkin vaikuttava, on se myös äärimmäisen raskas, ja asia joka varmaankin eniten vaikuttaa hänen mielenterveyteensä, hänen kuvansa ollessa pakko olla täydellinen, jottei kenelläkään ole varaa kritisoida tai vaikuttaa häneen julkisesti syytöksillään ja teoillaan. Tällä on myös erittäin huono kääntöpuolensa, hänen kumppaninsa, ystäviensä ja perheensä ollessa ne, jotka näkevät tämän maskin rakojen lävitse, ja joutuvat myös kohtaamaan Kuun huonotuulisuuden stressaavissa tilanteissa, joka tulee ilmi enemmän turhautuneella melankolialla ja halulla itkeä, mutta kieltämällä sen itseltään, ja lisäten näin turhautuneisuutta. Vaikka Kuulla ei ole ongelmia sosiaalisuuden kanssa, ja on hyvä varsinkin poliittisissa valtapeli keskusteluissa ja muiden arvovaltaisten pyörittelyssä, hän on pohjimmiltaan introvertti, ja hänelle oma aika ilman klaanin hälyä ja ongelmia on erittäin tärkeä. Tässä tulee myös esiin hänen työnarkomaniansa, jonka hän kokee pakollisena, ottaen stressiä pois muilta ja olevansa vieläkin eräänlainen moraalin kasvattaja. Hänellä on vain aina paljon pakollisia asioita, joiden takia työntää omaa terveyttä ja mielenterveyttä taka-alalle, eikä hänellä ole aikaa rentoutua. Hän ei ota itseensä, jos joku ei pidä hänestä, hän pikemminkin odottaa sitä, tehden vaikeita päätöksiä ja sanoen asioita, joita kukaan ei välttämättä halua kuulla, mutta jotka hän kokee tarpeellisiksi sanoa ääneen. Hänellä voi olla hieman epäsovinnaisia tapoja selvittää tilanteita (Puhua Puumatähdelle tämän kanssa taistelemisen sijaan yms,) eikä paljoa välitä säännöistä, jos ei koe niitä tarpeellisiksi. Hänen energiansa ja huomio sen sijaan kohdistuu hänen perheensä ja klaaninsa hoitamiseen, hyvinvointiin ja myötätuntoon näitä kohtaan.


Kuulla on vahva lojaalisuuden taju, mutta hän ei koskaan sokeasti seuraisi tai tukisi mitään, tai ketään. Joten vaikka hänen kumppaninsa ja paras ystävänsä ovat kumpikin johtaja asemassa, hän ei epäröi tuoda omia mielipiteitään esiin, tai suostu nöyristelemään kummankaan edessä. Jos hän pitää ideaa tai päätöstä huonona, hän sanoo sen suoraan, vaikka ei koskaan klaanin kuullen rupeaisi väittelemään päällikön tai varapäällikön kanssa, uskoen sen olevan pahaksi moraalille ja Kuuklaanin kuvalle. Sama haluttomuus seurata mitään liian tarkasti tekee hänestä hieman sääntöjä karttelevan tai vähättelevän, joka voi monesta olla hieman omituinen piirre entisellä päälliköllä. Kuu ei myöskään suostu uskomaan tähtiklaaniin, mutta omien kokemuksiensa johdosta hän uskoo Kuoloklaanin olemassaoloon, ollen itse tavannut Puumatähden ja keskustellut tämän kanssa. Kuun lojaalisuus hänen rakkaitaan, ja klaaniaan kohtaan tekee hänestä hyvin suojelunhaluisen ja hellän, ja voi kohdella koko klaania kuin omia pentujaan, varsinkin silloin, kun hänelllä ei ollut Kuurasutta,omaa pentua, ja korvasi kuolleiden pentujensa jättämän tyhjiön päälliköydellä ja klaanista huolehtimisella. Hän on omasta hyvinvoinnistaan huolimatta aina valmis tarjoamaan apua niille joista kokee olevansa vastuussa tai niille joista välittää, kuuntelee, lohduttaa – mitä häneltä ikinä tarvitaankaan. Vaikka naaraan oma mielenterveys ei olekkaan aina kovin kehuttava, kärsien masennuksesta ja itseinhosta, hän koettaa pitää muiden yllä lempeää ja äidillistä persoonaansa, ollen haluton olemaan muille taakkana tai huolen aiheena. Hän ei kuitenkaan suostu valehtelemaan kumppanilleen, vastaten tälle aina suoraan ja totuudenmukaisesti, kysymysten epämukavuudesta huolimatta. Hän itse peittää kaiken joko lempeyden ja avuliaisuuden, tai loogisen päällikön tiukkuuden alle, eikä hänellä ole omien rajojensa tuntemisesta huolimatta pyytää apua asioissa. Kuulle on ollut kovan työn takana jättää menneisyys taakseen ja antaa itsensä elää. Ja vaikka hän onkin jatkanut viimein elämäänsä, ja hyväksynyt, että on joitain asioita, jotka kuuluvat menneisyyteen, eikä niitä pidä raahata mukanaan tulevassa jonkun niinkin katoavan ja suhteellisen asian kuin ”syyllisyyden tunteen” takia. Hän on oppinut katsomaan sinne minne hänen jalkansa vievät, ei sinne missä ne ovat olleet. Hän on paljon avoimempi oman sisäisen äänensä kanssa, jota on aina käyttänyt päätöksissään, mutta peittänyt sen logiikan ja perusteluiden alle. Omalla tavallaan hän on myös avoimempi tunteissaan ja miten ne vaikuttavat, mutta ei klaaninsa kanssa. Hän on yhä ”täydellinen”, eikä salli itseään minään muuna kuin sinä kuvajaisena, ja sen näyttäminen hänen kumppanilleen on ollut tuskaisa työ, jotakin jota hän ei aina tee sen ollessa hänelle hyvin epämiellyttävä juttu. Kuu tarvitsee paljon aikaa parantumiseen, niin fyysiseen kuin emotionaaliseenkin, ja sen sijaan, että pyytäisi apua, hän turvautuu omaan henkiseen voimaansa, vaikka tiedustaakin kommunikoimisen tärkeänä osana omaa parantumistaan, joka on aina ennen estänyt häntä kehittämään syviä suhteita. Hän on aina ollut hieman erkaantunut tunteistaan, vaikka tunteekin vahvasti. Hän ei vain anna itsensä tiedustaa kipeämpiä asioita, katsoen ongelmien ylitse, kivun lävitse ja yrittäen löytää jotakin hyvää. Hän on hyvin tarkkaavainen, ja huomaa usein pieniä asioita joita muut ylenkatsovat, ja auttaa näin hänen intuitiivisuutensa kanssa,