Tuulentähti sai Vaahterakynnen pennut Usvajoessa salassa, kun naaras oli palannut takaisin Usvajoen palattua Taivaanliekistä. Punapentu sekä Sydänpentu syntyivät Taimioravan tietäen asiasta ja kaksikko yhdessä suostuivat antamaan pennut eteenpäin, sillä Tuulentähti ei heitä voinut pitää. Savuruoska sai pennut Sudenliljalta kansojen rajalla ja kasvatti ne ominaan, kun oli juuri menettänyt omat pentunsa, Sudenliljan pennut. Salaisuus pidettäisiin yllä niin pitkään kuin oli koskaan vain mahdollista.

Punatassu kasvoi pentuna vastuuttomasti riehuen ja ollen erittäin utelias ulkomaailmasta. Hän tahtoi aina tilaisuuden tullen vilkaista ulos leiristä ja oppia ympäristöstään, saaden tähän onneksi tilaisuuden oppilaana. Tämän mestari Tiikeriruusu ymmärsi nuoren oppilaan uteliaisuuden sekä oppimisen halun ja näyttikin kollille kaiken mitä koskaan oli mahdollista. Punatassu vaati paljon huomiota, harjoittelua sekä aina tarpeen tullen palauttamista maanpinnalle soturilain muistuttamisella ja rankaisujen muodossa.

Punatassu taisteli ensimmäisen sotansa Aurinkotuulessa, kun Alicen joukkio saapui leiriin etsiessään karanneen isän pentuja. Koko kansa tappeli Alicea vastaan, ja naaras tapettiinkin aukiolle. Punatassu sai olla osallisena taistelemassa soturien rinnalla ja Sydäntassu hoiti haavoittuneita Kohtalonliekin kanssa. Kaikki olisi toistaiseksi hyvin. Sitä taistoa kuitenkin seurasi Veritähden partion hyökkäys, joka lopulta pakotti Aurinkotuulen pakenemaan heidän reviiriltään ja leiristä. Sydäntassu tapettiin sodassa Tiikeriruusun menettäen myös häntänsä, ja Kettutähti yritti suojella kansaansa viimeiseen saakka, kunnes naaras heitettiin vain pois leiristä ja Tiikeriruusu matkasi tämän kanssa Taivaanliekkiin. Se, mitä Aurinkotuulesta oli jäljellä pakeni Taivaanliekkiin, jossa he saivat tukea oppien myös metsän muusta tilanteesta.

Punatassu koki surua siskonsa puolesta sekä epävarmuutta omasta kuulumisestaan. Hän ei tuntenut oloaan kovin Aurinkotuulen kissaksi viimeisen parin kuun ajan ja elämä sodan aikana oli rauhatonta. Taivaanliekin Leopardinkukka ajatteli, että kolli näytti aivan naaraan isältä, Vaahterakynneltä. Mutta kolli ei edes tiennyt omaa isäänsä, joten oli tästä hyvin hämillään. Hyeenasydän, entinen Tiikeriruusu sittemmin kertoi kollile, että Riitasointu olisi hänen emonsa. Mutta mikään ei siinä käynyt järkeen eikä kolli ymmärtänyt mikä olisi totta. Aikaa ei ollut edes Savuruoskan haastatteluun, kun aika uuden sodan osui kohdalle. Punatassu taisteli Taivaanliekin sekä Kettutähden johdolla sodassa, jossa joutui Aamunleijonan kohteeksi. Kollit taistelivat kiivaasti, Punatassun saaden kuitenkin suuremmalta kollilta turkkiinsa pahasti, melkein kuollen. Tuulentähti kuitenkin saapui paikalle pelastamaan kollin, menettäen kuitenkin yhden omista elämistään ennen kuin Aamunleijona pakeni.

Hohdekettu ja Punatassu veivät Tuulentähden heikon kehon parantajien aukiolle, ja tällä matkalla Tuulentähti heikosti kertoi totuuden, miten Tuulentähti olisi hänen emonsa sekä isä Vaahterakynsi, kuten oli arveltu aiemmin. Kolli oli yllättynyt, hämmentynyt sekä epäuskoinen, ollen tietämätön mihin pitäisi uskoa. Naaras teki kuolemaa, mutta kun toivoa alkoi olla että haavat paranisivat viimeisen elämän kohdalla, Pakkassäde syöksyi aukiolle ja tappoi naaraan, samoin kuin Kanjonivuokon. 

Punatassu jäi hämmentyneenä, surullisena sekä epäuskoisena seuraamaan Marraskauhun sekä Pakkassäteen taistoa, ennen kuin naaras pakeni paikalta. 

Punatassu palasi kaikkien kanssa takaisin aukiolle ja katseli hetken Tuulentähteä, ennen kuin jätti ajatukset sikseen. Hän ei tuntenut pelkoa ei surua, ehkä ennemmin vain tyhjyyttä ja epäuskoa. Kansat tekivät suunnitelman miten palata takaisin ja kolli palasi yhdessä muiden kaatuneiden kanssa Taivaanliekkiin, jossa kaikki haudattaisiin sekä hyvästeltäisiin ennen uuden elämän etsimistä. Hiljaisuus kuitenkin paketoi kollin itseensä, ainakin toistaiseksi.