Pantterikallon kasvoilla lepää yleensä viileä, kohtalaisen ankara ja tarkkaavainen tuijotus, josta on kuitenkin vaikeaa tulkita mitään. Nuorukainen osaa olla todella itsepäinen ja hyvinkin helposti hänestä tulee todella uhkaava, jos tilanne alkaa näyttää siltä, ettei hän saa tahtoaan läpi asioissa. Hän ei sen seurauksena ole kovinkaan hyvä neuvottelemaan asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä. Hänen luonteeseensa kuitenkin kuuluu myös todella karismaattinen puoli, jonka hän on oppinut lapsuudessaan emoltaan Pisaravarjolta, joka oli todella taitava puhuja ja tarinoiden kertoja. Emoltaan hän on kuitenkin omaksunut jo lapsesta asti opitun epäterveellisen riippuvaisen suhteen läheisiinsä ja hänen on todella vaikeaa päästä irti kissoista, joista tulee todella nopeastikin hänelle todella tärkeitä.
Karusta ulkokuorestaan ja tuimasta tuijotuksestaan huolimatta, Pantterikalloon on helppo tutustua ja myös ystävystyä. Hän pyrkii olemaan avoin keskusteluissaan, paitsi mikäli tieto voi jollakin tavalla vahingoittaa hänen läheisiään, hän saattaa äkisti jäädä täysin tuppisuuksi.
Pantterikallo pyrkii saamaan sukunsa kunnian ja maineen takaisin Aamunleijonan tekojen jälkeen. Ehkä kasvaa joksikin yhtä suureksi kuin Rikkotähti, mutta samalla yhtä arvostettavaksi ja rakastetuksi kuin Aallonsydän. Suojella heikompiaan ja olla sama jämäkkä johtohahmo, johon voi aina turvautua. Toistaiseksi hän on sitä sisaruskatraassaan, kun pienemmät Reolaulu ja Merinaakka tukeutuvat veljeensä herkästi, kuten myös Pisaravarjo pelätessään jotakin.