Huurrepeura syntyi Myrskyvaahteraan aurinkoisena keväänä, kuitenkin syntymäänsä varjostaen kansan pimeät ajat. Ennen hänen syntymäänsä kansassa oli tapahtunut karuja kuolemia, joita muunmuassa vielä emo Usvapolku suri. Pentujen isä Apilakarhu oli menehtynyt kamalan kuoleman myötä, kun tämän oma täti oli saapunut surmaamaan Kipinäntähden pentuja. Huurrepeura ei siis koskaan päässyt tapaamaan oikeaa isäänsä.
Pennut kuitenkin saivat aina kuulla suuria tarinoita, joita pentujen isä oli tuonut mukanaan Imperiumista, joita Usvapolku kertoi taianomaisesta Lumotustapolusta, ja lopulta miten Raadelmatähdestä tuli heille kasvatti-isä. Naaras tuntee heti suurta iloa sekä rakkautta koko perhekatrasta kohtaan, niin omia sisariaan, vanhempiaan kuin myös sisarpuoliaan kohtaan, jotka kuitenkin vielä surivat isänsä kuolemaa. Huurrepeura kuitenkin toivoo voivansa tuoda heille kaikille iloa sekä hymyjä elämään, vaikka itse oli saanut päälaelleen omituiset peuran sarvet.
​Ensin naaras ei edes tajunnut pientä epämuodostumaa päälaellaan, mutta lopulta kissojen katseista sekä emon huolenpidosta, hän huomasi omistavansa jotain, mitä ei kukaan muu omannut. Huurrepeura ei kuitenkaan nähnyt ulkomuodossaan mitään pahaa, hän jopa hieman iloitsi sekä nautti tällaisesta omituisuudesta. Hiirenpolku sekä Usvapolku kertoivat myöhemmin naaraalle, että tämä saattaisi johtua heidän suvussaan kulkevasta geenivirheestä, jonka ensimmäisenä olivat saaneet harteilleen Vihertähden sekä Toivontähden pennut; Kipinäntähti, Huurrehaamu, Tarutaivas sekä Päiväntuuli. Jokaisella oli jotain virheellistä geeneissään. Huurrepeura kuuli miten selkänsä perheelleen kääntäneellä Huurrehaamulla oli kaksi häntää, Päiväntuuli oli värisokea, Kipinäntähti omasi mielenhäiriöitä, ja Tarutaivas kuulemma kärsi verenkiertohäiriöistä. Huurrepeura oli samaan aikaan äimistynyt, mutta myös ilahtunut, miten sattuikin olemaan osa tällaista sukua. 
Huurrepeura sai hyvin äkkiä itselleen oman oppilaan, Orapihlajatassun. Naaras oli tästä innoissaan, ja he tulivat hyvin juttuun kollin kanssa. Pieni riesa nimitteli naarasta Kuhmupääksi, josta toinen oli lämpimästi iloissaan, eikä yhtään kauhistunut, vaikka muuten hänen ulkonäkönsä oli epävarmuutta tuottava varsinkin muiden kansojen joukossa. Kolli oppi nopeasti, Kuhmupää oppi itsekin nopeasti ja heistä tuli hyvä parivaljakko. Naaras oli ylpeä oppilaastaan. 
Vähän ennen kuin Orapihlajatassu oli valmis oppilaaksi Myrskyvaahteran leiri jäi sulavan lumen alle. Leiri hautautui lähes kokonaisuudessaan alle kylmän ja painavan lumen jättäen jälkeen vain parantajien pesän. Kauhuissaan kansa pakeni sekä etsi kaikkia kansalaisiaan, kun tajuttiin lopulta että johtajapari oli jäänyt itse lumen alle piiloon päällikön pesään. 

Kun johtajapari oli hautautuneena lumen alle Huurrepeura toimi yhdessä parantajien sekä muiden soturien kanssa selvittääkseen parhaimman mahdollisen tavan pelastaa kaksikon. Hiirenpolku toimi kansan johtajaedustaja kokoontumisessa ja Synkkävarjo tarjoutui tällöin auttamaan heitä lumen siivouksessa, Hiirenpolun kouluttaessa heidän uutta parantajaansa. Huurrepeura oli huolissaan emostaan sekä heidän johtajastaan, ja toivoi että Veritähden tarjoukseen ei liity verivaloja tai muuta katalaa takasuunnitelmaa. 

Kun Veritähden kansa oli auttanut heitä siivoamaan lumet, lähti Myrskyvaahtera Hallavarjon entiseen leiriin toistaiseksi keräämään voimiaan lumen täyttämän leirin myötä. Tässä oli kuitenkin kuten epäiltynä, takasuunnitelma Veritähdellä, kun hänen kissansa viimein hyökkäsivät Myrskyvaahteran parantuvien kissojen kimppuun. Huurrepeura yritti auttaa kansalaisia parhaansa mukaan, tarjosi apua nuorille sekä vanhimmille ja kansa suurimmalta osin pääsi karkuun takaisin omalle reviirille. Kuitenkin Veritähti tarjosi heille viimeistä oljenkortta, ennen koko kansan tappamista, tai häätämistä. 

Sodan seurauksena Raadelmatähti lähetettiin kaksijalkalaan, jossa kaksijalat hoitivat hänet kuntoon ja tarjosivat apua. Sillä välin kansa yritti Usvapolun ohjeistuksella kasvaa paremmaksi, kuntouttaa leiriä ja toivoa, että seuraava kuu olisi armollista aikaa eikä Veritähti sitä rikkoisi. Usvapolku odotti kuitenkin pentuja Raadelmatähdelle ja piankin kansa sai uutisen sekä Raadelmatähdeltä, sekä Usvapolku sai enteen Hiirenpolulta, joka oli kuollut taistelussa. Usvapolku nimitti Huurrepeuran seuraavaksi johtajaksi, ja naaras nimitti itselleen Orapihlajakynnen omaksi varapäällikökseen. 

​

Ennen taistoa Huurretähti kävi hakemassa elämänsä Kaiulta ja sai päällikön siunauksensa, saaden kuitenkin Raadelmasiiven jälkeen 7 elämää, lähtien sitten suunnittelemaan sodan aikaista toimintaa. Heidän pitäisi liittyä yhteen muiden kansojen kanssa, sillä juorut levisivät metsässä ja pian kissat olivat tietoisia Myrkkysuon sekä Aurinkotuulen karkoituksista. Kivitähti kävi yhdessä Korppisydämen kanssa kertomassa uutisista sekä suunnitelmasta Myrskyvaahterassa, mutta Raadelmasiipi vanhimpana tätä vastusti ja ajatteli itse lähteä sotaan Myrskyvaahtera yksinään Synkkävarjoa vastaan. Huurretähti ei kuitenkaan ajatellut tämän olevan parhaaksi ja koki pahaa omaatuntoa siitä, miten Raadelmasiipi kohteli Kivitähteä. Niinpä juuri ennen sotaa naaras lähti Taivaanliekkiin, juossen Kivitähden luo pyytämään apua ja näkemään myös Kettutähden, kun tappion saanut Aurinkotuuli asusteli Taivaanliekin luona. Kissat lähtivät pikimmiten sotaan, kuullen myös sitä ennen Leopardinkukan uutisen metsän tuhosta sekä uudesta reviiristä, joka heitä odottaisi sodan jälkeen. Kaikki tuntui niin epävarmalta sekä oudolta ja metsässä odottava sota olisi ensin hoidettava.

Huurretähti lähti takaisin soitaan Taivaanliekin kissojen kanssa ja naaraan päätavoitteena oli Myrskyvaahteran leirin suojeleminen, minne osa pennuista sekä vanhimmista oli jäänyt jumiin. Osa kissoista oli ehtinyt lähtemään karkuun kohti Usvajokea, josta johtaja oli kiitollinen, mutta kaikki ei ollut mahdollista. Naaras taisteli häijysti varajohtajansa kanssa suojellen vanhimpia sekä emoja ja toivoi, että sota loppuisi pian ja Veritähden kissat perääntyisivät. Taistossa Huurretähti näki, miten Kettutähti taisteli vimmatusti Jaguaarinraivon kanssa ja menetti myös elämiään entisen taistelun seurauksena.

Taistelu voitettiin lopulta, kun Belladonnanviilto iski Veritähden hengiltä, kolli menetti kirouksensa ja kuoli lopulta haihtuen kuin ilmaan kaikkien kuiden seurauksena. Kansat olivat voittaneet ja suunnitelma tulevaisuudesta hoidettiin äkkiä yhteisin tuumin. Metsä kuihtuisi ja kissojen olisi lähdettävä kohti uutta.