Samanlainen menneisyys kuin sisarilla. Viiltokynsi synnytti pennut Yöklaanin maalla ja antoi ne kumppanilleen Varisjalalle, joka veisi heidät Yöklaaniin, jossa tämän tytär Salviavirta sekä tuon kumppani Sirpalekasvo kasvattaisivat pennut ominaan, Salviavirran pentujen kuoltua synnytyksessä.
Belladonnantassu oli aktiivinen oppija, joka janosi tietoa ja taitoa, ja loikki aina mukana pyrkien oppimaan mahdollisimman paljon. Hän harjoitteli ahkerasti, jotta pääsisi paremmalle paikalle kuin sisarensa, ja yritti imeä itseensä enemmän taitoa kuin kukaan muu. Oppija alkoi kuulla erikoisia ääniä koulutuksensa lopussa, jota alkoi selvittää yön hiljaisina tunteina itsekseen, jonka lopulta ymmärsi yhteydeksi Kaikuun. Hän ei tiedä mitä kautta tällainen yhteys on tullut, mutta nuori naaras veikkaa, että siitä voisi olla hyötyä tulevaisuudessakin.
Belladonnaviilto ansaitsi soturinimensä sisariensa kanssa, ja oli ylpeä, kun sai heti itselleen oman oppilaan. Paahdekobrakin vaikka sai samalla oppilaan, sisko aikoo yrittää kouluttaa omasta oppilaastaan paremman soturin kuin Paahdekobra, jotta voi todistaa olevansa parempi soturi. Kaikki tuntui menevän ihan hyvin oppilaan koulutuksen sekä kettuhyökkäyksen myötä, kunnes sitten kokoontumisyön jälkeen alkoi kansassa tapahtua. Kettupisara oli vetäytymässä tehtävästään, mikä tarkoitti sitä, että Koitähden oli valittava uusi varajohtaja. Belladonnanviilto ei malttanut pysyä tassuissaan kuullakseen oman nimensä, mutta sittenkin viha roihahti hänen sisällään, kun Paahdekobran nimi julistettiin kansalle. Naaras ei voinut uskoa korviaan, ja saman tien syöksähti vihaiset liekit silmissään sisarensa päälle painaen tätä kynsillään maahan. Se oli Belladonnanviillon paikka, ei tuon kapisen hirviön. Hän oli sen paikan ansainnut! Sisaret kävivät sanakahakkaa fyysistä enemmän, ennen kuin Koitähti lopulta karkoitti Belladonnaviillon kansastaan tuon matkatessa jo ulos leiristä. Ei hän enää koskaan tuollaiseen hirviökansaan haluaisikaan palata, jonne johtajaksi pian nousee hirviö. Belladonnanviilto hylkäsi kaiken taakseen, unohtaen myös Sumuhallan sekä Kuutamokajon, mutta törmäten lopulta yllättävään Tsumeen.
Belladonnanviilto tutustuu Tsumee ja kulkee tämän kanssa tuon kotiin, kaksijalkalaan. Matkan aikana heille selviää, että naaras on oikeasti hänen emonsa. Belladonnanviilto löytää onnettomalta polultaan iloisen käänteen, ja ei voisi olla onnelisempi kansasta lähdönsä myötä. On iloinen löytäessään nyt oikean perheensä, ja aikoo viettää kaiken aikansa Tsumen kanssa. Kaksikko lähtee pian Tsumen kaksijalan kanssa kalastamaan järvelle kansojen reviireille, ja kaksijalan koukkuun osuu kissa Myrkkysuon saarelta. Viiltokynsi ei ole varma tunnistaako kissaa, mutta tämän käytyä eläinlääkärissä ja herätessä, kissa nimeltä Aallonsydän tunnistaa Tsumen. Ja Belladonnanviilto tarkkailee näitä kaksijalan ikkunan toiselta puolen, sillä ei kuitenkaan soturiluontonsa myötä luota kaksijalkoihin.
Kun Aallonsydän oli parantunut tarpeeksi, oli Myrkkysuon varajohtaja saanut uskoteltua Viiltokynnen liittymään takaisin Myrkkysuohon. Siellä soturitar sanoo Mutakatseen, tämän sisaren, odottavan häntä. Kukaan kissoista ei ole tietoinen samaan aikaan sattuneista Pakkastähden Imperiumista tai järven myrkytyksistä. Eräänä päivänä kolmikko sitten lähtee Aallonsydämen kera takaisin kohti kotia, jonne myös Belladonnanviilto on halukas kokeilemaan pääsyään. He löytävät rannalta pienen puunrungon, jonka päällä he kelluvat saarelle, josta kokoontumispartio löytää kolmikon. Aallonsydän suostuttelee kaksikon pääsemään mukaan leiriin, ja lopulta Rikkotähti myöntyy ottamaan heidät edes hetkeksi suojaansa. Leirissä Belladonnanviilto taistelee Rikkotähden varajohtajaa Hurmelampea vastaan, osoittaen taitonsa, Rikkotähden lopulta lyöden naaraan pois poikansa luota. Hän oli lähes tappovalmis muiden silmissä, vaikka Belladonnanviilto ei edes tajunnut tilanteen olevan niin huono. Kaksikko kuitenkin sai jäädä kansaan, vaikka Viiltokynttä sekä Aallonsydäntä odottaa ikävä yllätys, sillä Mutakatse oli kuollut sen kuun aikana.
Belladonnanviilto kuitenkin asettuu kansaan varovasti, yrittää tutustua muihin kissoihin ja päästä auttamaan sotureita. Ei kulu montaa päivää, kun Yötaivaasta karanneita kissoja tulee leiriin, ja Belladonnanviilto katselee näitä itse viirusilmin miettien, mitä siellä olisi käynyt. Yötaivas tuhottu? Tarkoittaisi sitä, että Paahdekobra saattaisi olla jossain. Myrkkysuon uusi soturi on kuitenkin valmis auttamaan näitä, kuten ohjeet kertovat. Myöhemmin Belladonnanviilto pääsee partioon Armonhallan, Rikkotähden, Horsmaketun sekä Syvävirran kanssa etsimään karannutta Teräpentua. Rannalla Armonhalla kaatuu veteen Rikkotähden lähdettyä vastarannan vihollista vastaan juoksemaan, ja naaras jää auttamaan jalkaansa loukannutta emoa. Syvävirta oli lähtenyt Rikkotähden perään yllättäen, ja lopulta Horsmakettu vie toisen ruumiin takaisin leiriin. Viiltokynsi palaa lopulta kaksikon luo, kun he katselevat Rikkotähden kadonneen hahmon perään. Soturitar on huolissaan johtajastaan, mutta myös sitten emostaan, joka kertoo hänelle vahvistavia sanoja ennen kuin lähtee Rikkotähden perään. Belladonnanviilto ei voinut tietää, että tässä olisi heidän viimeinen hetkensä nähdä. Musta valkea naaras lähtee siis saattamaan Armonhallaa takaisin leiriin parantajien näytille, yrittäen ludoa keskustelua sitten soturien kesken, ennen kuin hyvin loukkaantunut Rikkotähti saapuu leiriin kahden pennun kanssa.
Belladonnaviilto tekee parhaansa ollakseen hyvä soturi kansalle, viettää aikaa Armonhallan kanssa ja tahtoo näyttää hyvältä Rikkotähden silmissä. Viiltokynnen menetys oli hänelle paha paikka, mutta naaras tietää emon rakastavan häntä sieltäkin, missä ikinä elääkään sinä hetkenä. Pennut oli nyt pelastettu ja Rikkotähti kertoo vielä Iltatähdenkin olevan kukistettu. Ehkä rauha voisi pikkuhiljaa palata kansojen joukkoon? Aallonsydän jättäytyy pentutarhaan odottamaan pentuja ja Belladonnaviilto valitaan uudeksi varajohtajaksi kansalle. Ehkä hänen kovapanoksensa on huomattu, ja hän on tehnyt Rikkotähteen vaikutuksen kaikella kovalla työllään. Naaras on ylpeä saavutuksestaan ja tekee parhaansa kansansa hyväksi.
Vesi alkaa pikkuhiljaa nousta Myrkkysuon saaren ympärillä, ja pian tulva uhkaa heidän kotiaan. Rikkotähti käskee kissoja lähtemään ryhmissä karkuun kuivalle maalle. Belladonnaviilto auttaa parhaansa mukaan jokaista, heikompaa sekä vahvempaa, pitää huolta jokaisen turvallisuudesta. Kansan petturiksi paljastettu Jääorkidea sidottiin kiinni puuhun ja hänen toivottiin hukkuvan samalla omien tekojansa myötä. Kun kansa oli saapunut kuivalle maalle, heidän oli määrä jatkaa kohti vuoria, jossa odottaisi toivottavasti tyhjillään oleva alue heille voidakseen hetken aikaa levätä, ja odottaa veden laskua. Kuitenkin matkalla huomattiin Varpupennun, Ruutimeren tyttären olevan hukkunut matkasta. Nuorta pentua etsittiin pitkään saaren rajamailla, muttei toista löytynyt. He eivät halunneet antaa periksi, mutta kansan oli päästävä turvaan, etsintöjä voitaisiin jatkaa myöhemmin.
Vuorille asetuttuaan Belladonnaviilto teki kaiken mahdollisen voidakseen olla avuksi niin Rikkotähdelle kuin koko kansallekin. He kävivät tarkkailemassa saaren tilannetta, etsivät mahdollisuuksia Jääorkidean eloonjäännistä, ja lopulta kun vesi oli laskenut tarpeeksi lähetettiin korjauspartioita saarelle, jotta koti voitaisiin kunnostaa paluuta varten. Kuitenkin vuorilla ollessa Rikkotähden olemus muuttui hieman, he kävivät kaksin keskustelun siitä, miten kolli olisi jäämässä vuorille, ja jättäisi Myrkkysuon Belladonnaviillolle. Se jännitti naarasta, mutta hän ymmärsi kollia. Jos hänen kuuluisi jäädä tänne, se olisi hänen tahtonsa. Naaras ottaisi vastuun käpäliinsä ja tekisi parhaansa ylläpitääkseen Rikkotähden mahtia ja hänen tekemää työtään. Kun viimein tuli paluun päivä, Myrkkysuo jakautui kahtia, osa kissoista jäi Rikkotähden heimon luo vuorille, kun osa palasi sitten takaisin Myrkkysuohon. Belladonnaviilto oli iloinen siitä, että sai mukaansa Armonhallan, josta teki pian itselleen varapäällikön. He kaksin voisivat johtaa kansaa ylpeästi. 

Belladonnatähden kausi Myrkkysuon johtaja oli rauhallinen, kunnes kaikki alkoi taas valua läpi käpälien. Myrkkysuon saarelle hyökkäsi ensin Paahdekobra aiheutti jonkin kapinan, sitä seurasi Veritähden joukkio ja lopulta vielä Aamunleijonan kissat vuorilta. Koko saari olisi kuin verenpeittämänä päivän päätteeksi. Miten Belladonnantähti olisi epäonnistunut johtajan niin äkkiä? Koko saarelta oli paettava, sillä se kuuluisi Veritähden joukkiolle, jota alkoi Aamunleijona johtaa oman vuoriheimonsa lisäksi. Belladonnantähden oli  käskettävä kissojaan pakenemaan, ja he pakenisivat Usvajokeen. Belladonnantähti sai vakavan osuman Paahdekobran myrkyllisistä kynsistä kasvoilleen, joka aiheutti naaraan usean elämän menetyksen, ennen kuin hän sai apua Usvajoessa ja paranisi, vain arpi jääden kasvoilleen. Herättyään kaiken jälkeen naaras tiesi menettäneensä kaiken, eikä tahtonut enää ylläpitää johtajanimeään, sillä ei hänellä olisi kansaa johdettavanaan. Myrkkysuon kissat jäivät Usvajokeen, ne jotka eivät paenneet tai kuolleet. Ja seuraava sota olisikin jo lähempänä kuin kuvittelisikaan.

Belladonnanviilto taistelu Veritähden sodassa yhdessä Usvajoen kanssa. Hän ajatteli kuin olevansa Usvajoen kissa, vaikkei aitoja seremonioita tai muuta olisikaan pidetty kansassa. Hän taistelisi Tuulentähden sekä Riitasoinnun vierellä ja lopettaisivat vasta, kun Veritähti olisi kuollut tai pakenisi. Ja sota lähti käyntiin hyökkäyksellä kohti Myrskyvaahteraa, joka nopeasti jäi alakynteen, vaikka muut kansat lähtivätkin nopeasti apuun.

 Tumma naaras asteli esiin pensaikoiden takaa ja kohotti viikatteen niin, että voisi kävellä sen kanssa kohti Veritähteä. Jonkinlainen valoilmiö ilmestyi Belladonnanviillon viereen ja hän haistoi Viiltokynnen tuoksun, muttei kyennyt katsomaan turkkiaan hioviin aavemaisiin kissoihin. Hänellä olisi vain yksi tehtävä, samalla kun Veritähti näki Tähtiklaanin kissojen armeijan Belladonnanviillon ympärillä, naaraalla oli aikeinaan vain loikata kohti kollia viikate kohotettuna.

Ja kun naaras niin teki, Tähtiklaanin kissat juoksivat eteenpäin ja saivat Veritähden täysin pysähtymään, olemaan kykenemätön ymmärtämään tai väistämään viikatteen tuomaa iskua. Belladonnanviilto loikkasi takajaloilleen, kohotti viikatteen ja iski sen ylitseen kohti Veritähden päätä, johon se rasahduksen kera iskeytyi, aiheutti kovan paineaallon sekä valoilmiön ja lennätti kaikki lähettyvillä olevat kissat kauemmas. Belladonnanviilto viikatteen tuottamasta tappoiskusta menetti toisen jäljellä olevista elämistään - elämä elämästä.