Aamunleijona syntyi Huurrehaamulle sekä Iltahämärälle Imperiumiin sen sortumisen jälkeen. Tällöin Imperiumia johti Tuskatiikeri. Huurrehaamu jätti ainoan selviytyneen pentunsa Iltahämärälle, lähtien itse toteuttamaan tulevia suunnitelmiaan. Emo ei koskaan saapunut takaisin. Iltahämärä piti huolta pennusta ja nimesi tämän Nokipennuksi. Kauaa ei kuitenkaan ajassa menty eteenpäin, kun Rikkotähti sekä Iltahämärä ottivat yhteen taistossa. Kollit putosivat rotkoon, Iltahämärä menehtyi, mutta Rikkotähti selviytyi Kaiun elämien ansiosta. Hän lopulta löysi yksin jätetyn pennun, otti tämän huostaansa sekä nimesi tämän Aamunpennuksi. Itse Aamunleijona ei muista tästä ajasta mitään, eikä saa koskaan kuulla siitä itse Rikkotähdeltä.
Aamunpentu kasvoi Rikkotähden seurassa, saaden isänsä mestarikseen ja saaden hyvän koulutuksen niin soturin kuin päällikön tielle. Aamuntassu opiskeli ahkerasti, jääden vailla ystäviä erilaisuutensa takia ja hieman myös ulkopuoliseksi koko kansasta Rikkotähden omituisen pennun myötä. Mutta hänestä kasvoi uskollinen isälleen sekä kansalleen, vaikka koki uskonsa järkkymistä Kuulammen käynnin jälkeen ennen soturiseremoniaansa. Aamuntassu näki lammella kuvia menneisyydestään, isänsä taistelusta vastaan Imperiumin kissoja. Jossa lopulta isän kaltainen kissa kertoi olevansa oikeasti Aamuntassu isä. Rikkotähti olisi vain osa perhettä, tai se, joka tappoi hänen perheensä. Aamuntassu ei uskonut ensin omaa näkyään ja pohti pitkään, olisiko Rikkotähti valehdellut hänelle. Ja lopulta kolli alkoi kasvaa vihaa sekä epäuskoa Rikkotähteä kohtaan, etsien paikkaa kostolle. Kun kolli olisi valehdellut hänelle koko ikänsä, tappanut hänen oikeat vanhemmat.
Myrkkysuon oli paettava saarelta vesitulvan takia ja kansa perääntyi vuorille. Rikkotähti lopulta kertoi, ettei palaisi enää saarelle takaisin, ja jättäisi johdon Belladonnakynnelle. Rikkotähti tahtoi asettaa oman pienen laumansa vuorille, ja Aamunleijona jäi sinne isänsä, tuon kumppanin sekä muutaman muun kissan kanssa, joka lopulta loi sinne oman lauman. Myrkkysuo palasi takaisin saarelle ja pieni lauma asettui vuorille elämään. Pian Aamunleijona alkoi takoa kasaan suunnitelmaansa, kun Rikkotähti oli voinut heikosti jo pitemmän aikaa. Aallonsydän oli lähtenyt takaisin saarelle viemään lahjaa Rikkotähdeltä tyttärelleen, ja tässä kohtaa kolli näki tilaisuutensa tulleen. Hän oli saanut laumasta itselleen liittolaisia, jotka olivat kyllästyneet Rikkotähteen ja olivat valmiita aloittamaan uuden elämän uuden johtajan kera vuorilla. Aamunleijona asteli yksinäisen Rikkotähden pesään, kertoi tuolle tietämästään, ettei oikeasti ollut toisen poika ja lopulta tappoi kollin pesäänsä. Jääden sitten odottamaan Aallonsydämen paluuta, murhaten tämänkin lauman aukiolle. Kissat alkoivat sotaan, joko paeten tai jääden alakynteen lauman luo aloittamaan uutta elämäänsä. Aamunleijona hyvämielisenä otti Leijonaheimon johdon itselleen, Närhenloimun varajohtajanaan ja päätti, ettei enää koskaan tulisi miettimään Rikkotähteä isänään, alkaen nähdä unia oikeasta isästään Kuolossa.

Aamunleijona johti heimoa hetken rauhallisesti, kunnes he alkoivat pohtia hyökkäystä kohti Myrkkysuon saarta. Kissat halusivat kostaa sekä tuhota Myrkkysuon ja sen mitä siitä oli jäljellä, kun Rikkotähti ja Aallonsydän olivat kuolleet. Aamunleijona lähetti partioita tutkimaan saarelle pääsyä alas vuorilta ja sai hyvää tietoa siitä, miten he voisivat hyökkäyksen toteuttaa. Pimeänä iltana kissat lähtivät vuorilta, soluttautuivat varjoihin ja uivat saarelle, saaden itsekin hieman yllättävän vastaanoton. Kuin koko leiri olisi jo hyökkäyksen kohteena, kun kissoja huusi kauhusta sekä kivusta, ja Synkkävarjon tuoksu leijui ilmassa. Aamunleijona patisti kissojaan riviin leiriä ympäröivän muurin ympärille ja he kaikki astelivat leiriin hiljaa seuraten tapahtumia. Veritähden kissoja oli aukiolla tappelemassa ja Myrkkysuo selvästi alakynnessä. Aamunleijona irvisti ja asteli esiin pörhistäen turkkiaan ja lukiten katseensa Belladonnatähden kanssa. 

​

Aamunleijona taisteli yhdessä Belladonnantähden kanssa ja toisen jo selvästi heikkona Paahdekobran myrkystä oli kuin hiirenivallinen vastus. Aamunleijona sai iskettyä johtajaa useasta jättäen arpia turkille sekä irronnutta karvaa pitkin aukiota. Belladonnatähti käski kissoja perääntymään, ja lopulta Aamunleijona riepoitteli Belladonnatähden veden varaan jättäen saaren tyhjäksi Synkkävarjon sekä heimon kissoille. Veritähti nimitti Aamunleijonan saaren johtoon ja kolli oli ylpeä itsestään sekä saamastaan voitosta; hän päihitti Myrkkysuon ja hääsi heidät kodistaan sekä ansaitsi upean mahdollisuuden Veritähdeltä johtaa hänen omaa reviiriään sekä pientä armeijaansa. Näin Aamunleijona alkoi yhteistyöhön Synkkävarjon kanssa ja heidän tulevaan sotaan. 

Aamunleijona ei koskaan poistunut saarelta ja täten ei saanut samaa kirousta, kuin muut Veritähden kenraalit sekä varajohtajat. Aamunleijona ei tästä tiennyt mitään ennen sotaa ja ymmärsi vasta sodan ympäristössa miten muut kenraalit taistelivat vimmatusta saamatta vammoja. Aamunleijona taas ensin paini Punatassun kanssa, jonka huomasi erkaantuvan joukosta ja pienikokoiseksi vastustajaksi oppilas oli täydellinen aloitus Aamunleijonan taistolle. Kun Aamunleijoina oli riepoitellut pientä kollia tarpeeksi ja valmiina antamaan viimeisen iskun, loikkasi hänen kimppuunsa Usvajoen johtaja ja tämän tukena joku muu kansan kissa. Kolli oli vihoissaan ylimääräisestä vastustajasta ja iski Tuulentähteä parhaansa mukaan repien toisen turkkia sekä yrittäen lyödä toisen vastustajan pois kimpustaan parhaansa mukaan. Tuulentähti oli iskenyt vakavasti hampaansa Aamunleijonan käpälään jättäen jälkeensä lähes voimattoman tassun. Tuulentähden kuitenkin roikkuessa kollin käpälässä, Aamunleijona hyödynsi tilaisuuden ja iski hampaansa Tuulentähden paljastettuun kaulaan, jättäen toisen valumaan kuiviin menettäen toiseksi viimeisen elämänsä. Hohdekettu lopulta repi kollin irti johtajasta ja Aamunleijona löi naaras niin, että pääsi itse karkuun.

Loukkaantuneena sodasta kollin oli pakko vain lähteä karkuun ja hän törmäsi ystäväänsä sekä tukijaansa Närhenloimuun. Kaksikko lähti loukkaantuneena sodasta kulkemaan takaisin kohti Synkkävarjon leiriä, jossa heitä ehkä voitaisiin auttaa tai he törmäisivät Synkkävarjon parantajaan. Aikaa kuitenkin kului ja kaksikko joutui parhaansa hoitamaan vammansa odottaen sitten tapahtumia Synkkävarjon leirin muurien ulkopuolella. Kun viimein alkoi tapahtua Aamunleijona kuuli Marraskauhun kertovan kissojen lähtevän järveltä, kun Veritähti oli kuollut. Jäljelle jääneet Aamunleijona sekä Närhenloimu katsoivat toisiaan hetken, kunnes tekivät yhteisen päätöksen ja astelivat aukiolle pyytäen myös uuden alun mahdollisuutta. Aamunleijonaa kohtaan oltiin varautuneita sekä epäileviä, mutta häntä tuki oitis kaunis valkea naaras pieni pentu suussaan. Savuruoska, Aurinkotuulen entinen kissa kiinnitti huomionsa punaisen arpiseen kolliin ja oitis oli tarjoamassa hänelle uutta alkua. Aamunleijona päätti pistää naaraan ulkonäön sekä kyseisen kohtaamisen mieleensä ja hyödyntää tätä tarjottua mahdollisuutta myöhemmin. Närhenloimu yhdessä Aamunleijonan kanssa lähtivät kohti uutta alkua, sekä kansoja. Ehkä Aamunleijona voisi sieltä saada uuden alun sekä voimia kohota uusiin suunnitelmiin.